Jo hyvin pienet lapset ovat kiinnostuneita eläimistä. Lasten eläinsuhteen muotoutuminen vaatii kuitenkin muutakin kuin vaunulenkeillä nähtyjä koiria ja sorsia, kotieläinpihan minipossujen rapsuttelua ja lastentapahtumien talutusratsastusta.
Nykyään yhä harvemmilla lapsilla on tilaisuus nähdä maatilojen elämää tai saada muuten luotua syvempää suhdetta eläimiin tai ympäröivään luontoon. Tällöin myös koulun rooli korostuu ja olisikin toivottavaa, että eri oppiaineiden opetuksessa annettaisiin riittävät eväät eläin- ja luontosuhteen kehittymiselle. Tutkimusten mukaan lasten hyvällä eläin- ja luontosuhteella on merkittäviä vaikutuksia lasten psyykkiselle hyvinvoinnille ja empatiakyvyn kehittymiselle.
Koulukirjojen kaunisteltu totuus
Luokanopettajana pidin ympäristö- ja luonnontiedon tuntia neljäsluokkalaisille. Aiheena olivat maatilan eläimet ja ruuan tuotanto. Oppilailla oli käytössään melko uudet kirjat, minkä vuoksi halusin hyödyntää niitä. Harmikseni jouduin kuitenkin toteamaan, että kirjan piirroskuva muistutti enemmän kotieläinpihaa kuin nykyajan tehomaatilaa. Kuvassa oli idyllinen maatila, jonka pihapiirissä laidunsi muutama lehmä, kanat kirmasivat vapaana ja taustalla näkyi hevonen varsansa kanssa. Lisäksi oli possuja rypemässä mudassa, pihalla muutama kissa ja kopissa vahtikoira.
Harmillisesti monet kouluille suunnatuista oppaista ovat kuitenkin tuottajajärjestöjen tekemiä ja maalailevat aivan yhtä ruusuista kuvaa eläintuotannosta kuin oppikirjatkin.
Kirjan tekstit kertoivat kyllä eri kotieläinten lajityypillisestä käyttäytymisestä, kuten sikojen siisteydestä tai halusta viilentää itseään mutakylvyillä tai kanaparven nokkimisjärjestyksestä. Samalla ne jättivät kertomatta täysin sen, että tehotuotannossa tällainen elämä ei ole mahdollista.
Myöskään ylempien luokkien opetusmateriaali ei ota esiin eläinten hyvinvointia tai eläintuotannon ongelmakohtia.
Animalian kouluvierailujen suosio kasvussa
Tietenkin monet opettajat käyttävät muitakin opetusmateriaaleja kuin pelkkiä oppikirjoja. Siten he voivat käsitellä eläintuotantoa monipuolisemmin ja tuoda esiin myös tuotannon ikävämpiä puolia. Harmillisesti monet kouluille suunnatuista oppaista ovat kuitenkin tuottajajärjestöjen tekemiä ja maalailevat aivan yhtä ruusuista kuvaa eläintuotannosta kuin oppikirjatkin.
Animalia on vastannut tähän sekä tuottamalla nuorille suunnattuja omia esitteitä että tarjoamalla kouluvierailijoiden pitämiä oppitunteja kouluille ilmaiseksi. Kouluvierailijat kertovat eläinten oikeuksista, tuotantoeläinten oloista, eläinetiikasta ja käyvät koululaisten kanssa keskusteluja muun muassa omien kulutusvalintojen vaikutuksista.
Kouluvierailuista saatu palaute on ollut erittäin positiivista ja vastaanotto kouluissa innostunutta. Pyyntö kouluvierailijan tilaamiseen on usein tullut oppilailta itseltään, koska nuoret ovat yhä enemmän kiinnostuneita eläinten oikeuksista ja ruuan tuotannon eettisyydestä.
Eläinten oikeudet ja hyvinvointi osaksi kouluopetusta
Onneksi merkittäviä muutoksen tuulia on ilmassa. Tulevaisuudessa kouluissa täytyy puhua eläinten oikeuksista ja hyvinvoinnista, koska ne kirjattiin ensimmäistä kertaa perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin. Peruskoulun opetussuunnitelman uudistaminen kesti pari vuotta, ja Animalia oli tässä työssä vahvasti mukana. Nyt voidaankin iloksi todeta, että lobbaustyö tuotti hienon ja historiallisen tuloksen.
Opetushallituksen edustajat ovat kommentoineet julkisuudessa, että näihin uusiin linjauksiin päädyttiin juuri eri tahoilta saadun palautteen perusteella. Palautteessa esiin noussut huoli lasten eläinsuhteesta oli yksi merkittävimpiä syitä uudistuksiin. Uudistus halusi myös vastata toiveisiin, joissa lapsille haluttiin opetettavan kulutusvalintojen yhteyttä eläinten hyvinvointiin.
Eläinten oikeuksia ja hyvinvointia tullaan pohtimaan vuodesta 2016 eteenpäin alakoulussa ainakin ympäristöopissa ja yläkoulussa biologian, uskonnon ja elämänkatsomustiedon tunneilla. Myös oppikirjojen tekijät joutuvat muokkaamaan materiaaliaan, ja toivon mukaan edellä kuvatut satukirjakuvitukset ovat pian historiaa.
Kuvitus: Nakki lautasella / Christel Rönns & Iris Tanttu.
