Tutkin työkseni sitä, miten broilereita kuvataan kaunokirjallisuudessa. Kun joku kuulee tämän ensimmäistä kertaa, reaktio on usein hämmentynyt: missä kirjoissa muka broilereita on? Samaa mietin itsekin muutama vuosi sitten.
Hiukan etsimällä broilereita kuitenkin löytyy vähän kaikkialta, tosin enimmäkseen ruokakuvauksista. Esimerkiksi melkein kaikessa Kari Hotakaisen proosassa sekä Finlandia-palkinnon voittaneissa Pirkko Saision Punaisessa erokirjassa (2003) ja Mikko Rimmisen Nenäpäivässä (2010) puhutaan broilerien syömisestä. Veikko Huovisen Lampaansyöjät (1970) ja Aila Meriluodon Peter-Peter (1971) sisältävät eräät suomalaisen kirjallisuuden varhaisimmista broilerimaininnoista.
Broilerina kasvatettu kana on maailman runsaslukuisin maalla elävä selkärankainen tuotantoeläin. Heidän luitaan päätyy maahan niin paljon, että niistä on yhdessä muovijätteen kanssa kehkeytymässä tunnusmerkki parhaillaan muodostuvalle geologiselle kerrostumalle. Broilerintuotanto on eräänlainen eläintuotannon ääripää, jonka kirjallisia kuvauksia tarkastelemalla saamme tietoa myös tuotantoeläinkuvauksista yleensä.
Kirjallisuuden eläinkuvaukset ovat kiinnostavia kahdesta syystä. Ensinnäkin kirjallisuus heijastaa sitä, mitä ihmiset muista eläimistä ajattelevat. Kirjallisuutta tutkimalla opimme yhteiskunnassamme vallalla olevista, nousevista ja jo hiipuvista eläinasenteista.
Kirjallisuus voi auttaa meitä huomaamaan, että esimerkiksi kanat ovat kiinnostavampia elävinä kuin kuolleina.
Toisaalta kirjallisuuden eläinkuvaukset myös muokkaavat lukijoiden asenteita. Ne vaikuttavat siihen, mitä ajattelemme eläimistä ja miten heitä kohtaamme. Lähes aina broilereista kirjoitetaan niin kuin useimmat ihmiset ovat tottuneet heitä kohtaamaan: kuolleina ja lautaselle aseteltuina. Kuvauksissa itse broilerit eivät yleensä ole tärkeitä, he ovat vain jotain, jota ihmiset syövät. Tällaiset maininnat unohtuvat lukijalta helposti, eivätkä ne haasta ajattelemaan eläimiä ainutkertaisina yksilöinä.
Parhaimmillaan kirjat kuitenkin muistuttavat, että maailmassa on muitakin tutustumisen arvoisia tyyppejä kuin ihmisiä. Kuvaukset, joissa viitataan broilerintuotannon väkivaltaisuuteen ja broilerien syömättä jättämisen mahdollisuuteen, ovat selvästi lisääntymässä. Kirjallisuus voi auttaa meitä huomaamaan, että esimerkiksi kanat ovat kiinnostavampia elävinä kuin kuolleina.
Kuvat: Flickr / Otwarte Klatki CC BY 2.0 & Tuula Siira (Helinä Äärin kuva).
Tilaa Animalia-lehti
Juttu on julkaistu alun perin Animalia-lehden numerossa 2/2019. Haluatko lehden kotiisi? Voit tilata sen liittymällä Animalian jäseneksi tätä kautta (linkki aukeaa uuteen välilehteen).
