Videot 1970-luvun apinakokeista saavat voimaan pahoin – ja erityisen ahdistavaa on ajatella sitä, että vastaava kärsimys on edelleen arkipäivää monille muille eläimille Suomessa.
Yle julkaisi juuri Riikka Kaihovaaran dokumentin ”Tieteen sokaisemat”. Dokumentti kertoo Suomessa tehtyjen apinakokeiden historiasta ja kertaa myös koko Suomea järkyttäneen paljastuksen Helsingin fysiologian laitoksen koe-eläinten olosuhteista ja kohtelusta vuonna 1987. Animalia, silloiselta nimeltään Koe-eläinten suojelu, oli mukana paljastamassa koe-eläinten järkyttäviä olosuhteita.
Suomessa tehtiin eläinkokeita apinoilla aina 2000-luvun alkuvuosiin saakka. Aluksi koe-eläinlaitoksiin hankitut apinat olivat luonnosta pyydystettyjä. Arkistomateriaali apinoilla tehdyistä kokeista saa voimaan pahoin. Eivätkä pelkästään tehdyt kokeet, vaan myös ne olosuhteet, joissa apinat joutuivat elämään. Tuskan määrä on sanoin kuvaamaton.
Dokumenttia katsoessa mietin kuitenkin moneen kertaan, että se kaikki, mitä tehtiin apinoille pari vuosikymmentä sitten, on edelleen arkipäivää sadoilletuhansille rotille, hiirille ja muille koe-eläimille Suomessa. Kyllä, montaa asiaa on kehitetty, kuten koe-eläinten pito-olosuhteita, toimenpiteiden toteuttamista, kivunhoitoa, toiminnan valvontaa ja säätelyä. Mutta ei, me emme ole lopettaneet eläinten aivoleikkauksia, päähän asennettavien elektrodien käyttöä, tajuissaan olevien eläinten pitkiä paikalleen sitomisia, nälässä ja janossa pitämistä, pitkiä eristyksiä, vaikeita hermovaurioita, halvaantumisia, pelkoehdollistumisia ja niin edelleen.
Se, että kokeet tehdään nyky-Suomessa suurimmaksi osaksi ”vain” rotilla, hiirillä ja kaloilla, ei kuitenkaan muuta asiaa miksikään. Kuvittele apinan tilalle rotta, ja olet lähellä sitä, mitä Suomen laitoksissa parhaillaankin tapahtuu.
Tieteen tulevaisuus on eläinkokeeton
Dokumentissa käy useassa kohdassa ilmi, miten tutkijat itsekin kokevat eläinkokeiden tekemisen vaikeana. Apinakokeissa mukana ollut tutkija toteaa, ettei koskaan ole hyväksynyt eläinkokeita ”loppuun saakka”. Toinen toteaa kokeneensa eläinkokeet raskaiksi ja suuntautuneensa siksi ihmistutkimukseen. Hyvällä syyllä voi sanoa, että jos eläinkokeet tekevät pahaa eläimille, niin sitä ne tekevät myös ihmisille. Miksi emme pysty luopumaan tästä menneiden aikojen tieteestä?
Eläinkokeet ovat vaikea aihe. Eläinkokeista puhuttaessa asetetaan tyypillisesti kärsivä lapsi ja eläin vastakkain – jos vastustat eläinkokeita, et siis halua parantaa sairasta lasta. Dokumenttikin nojaa osin samaan ajatukseen. Suomessa tehtyjen julmien apinakokeiden rinnalla kulki tarina siitä, miten näkökyvyn kehittymisestä ja siten sokeana syntyneiden lasten kuntoutuksen tärkeydestä tiedettiin ratkaisevasti enemmän apinakokeiden jälkeen. Tosin käytännön sovellukset ovat edelleen puutteellisia kuntouksessa, 40 vuotta kokeiden jälkeen. Ja olisivatko apinakokeet olleet tässä se ainoa ratkaisu? Olisiko sama tieto todellisuudessa saatu myös muulla tavoin, jos vain olisi haluttu?
Riikka Kaihovaaran sanoin: Tiede sokaisee tekijänsä. Menneeseen emme voi enää vaikuttaa, mutta tieteen tulevaisuuteen voimme. Esimerkiksi lääketieteessä yli 90 prosenttia eläinkokeissa tehokkaiksi havaituista lääkkeistä todetaan ihmiskokeissa tehottomiksi tai jopa haitalliksi. Ei siis voi sanoa, että eläinkokeet olisivat tehokasta tiedettä.
Nyt on tärkeä hetki vaikuttaa siihen, että EU:ssa valmistellaan selkeä ja sitova aikataulu eläinkokeiden lopettamiseksi. Käy allekirjoittamassa asiaa vaativa eurooppalainen kansalaisaloite. Animalia on mukana vaatimassa eläinkokeetonta Suomea ja koko EU:ta.
92 prosenttia eläinkokeet läpäisseistä lääkkeistä hylätään ihmistutkimuksissa Animalia-media 14.9.2021
Lue lisää (muualla verkossa)
Yle 31.1.2022. Apina on ihmisen kaltainen eläin, jolla on kädet – se tekee apinasta täydellisen koe-eläimen.
Riikka Kaihovaara: Tieteen sokaisemat
Eurooppalainen kansalaisaloite ”Save cruelty free cosmetics”
Kuva: Jerome Sallerin / Unsplash
