Ekokriisien aikakaudella luonnonvaraisten eläinten kokema kärsimys lisääntyy. Uutisjutuissa yksilöiden näkökulma on kuitenkin harvemmin esillä.
Käsite planetaariset rajat kuvaa reunaehtoja, joita planeetan rajat asettavat ihmistoiminnalle. Niitä ovat muun muassa ilmaston muuttuminen, merien happamoituminen, maankäytön muutokset ja luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen sekä kemiallinen saastuminen.
Ekokriisien näkyvimmät seuraukset, kuten laajat maastopalot ja tulvat, nousevat säännöllisesti uutisaiheiksi. Uutiskuviin päätyy myös eläimiä: suojaa hakevia lemmikkikoiria ja palovammoista kärsiviä koaloja. Kärsimystä koetaan myös katseilta näkymättömissä, kuten merten syvyyksissä.
Ekokriisien yhteydessä puhutaan useammin populaatioista ja kokonaisista lajeista kuin yksilöistä. Kuitenkin populaatio, joka esimerkiksi lähtee liikkeelle elinympäristönsä tuhouduttua, koostuu yksilöistä. Yksilö on pakotettu siirtymään uuteen elinympäristöön ja muuttamaan elintottumuksiaan.
Kärsimys luonnossa
Kärsimyksellä tarkoitetaan voimakasta ja kokonaisvaltaisen negatiivista kokemusta, joka voi olla luonteeltaan sekä fyysistä että psyykkistä. Kärsimys on moraalisesti hyvin latautunut tila, jonka tarpeetonta aiheuttamista tulee välttää. Kärsimys on subjektiivinen tila, joka vaatii perustakseen kyvyn tuntoisuuteen. Empiirisissä tutkimuksissa on kattavasti osoitettu sen olevan laajalle eläinkuntaan levinnyt kyky.
Luonnonvaraisille eläimille aiheuttavat kärsimystä sekä ihmisen aiheuttamat haitat, kuten ilmastonmuutos ja ympäristön saastuminen, että ihmisestä riippumattomat tekijät, kuten sairaudet, onnettomuudet ja saalistus. Moraalisen tarkastelun kannalta kaikkea luonnossa ilmenevää kärsimystä ei kuitenkaan voida pitää samanarvoisena. Ei ole mielekästä rinnastaa esimerkiksi ihmisen pilaaman elinympäristön ja saalistuksen aiheuttamaa kärsimystä. Ihmisen toimintaa määrittää moraalinen harkinta. Luonnoneläinten kohdalla taas välttämättömyys ja yksilöiden mahdollisuus hyvään elämään oikeuttavat aiheutuvan kärsimyksen.
Yksilöt osana elonkehää
Keskustelu ekokatastrofeista typistyy usein puheeksi lajeista ja ekosysteemeistä, vaikka katastrofin konkreettiset vaikutukset tuntevat yksilöt. Kärsimyksen keskiössä on aina yksilö, joka ei ole ainoastaan lajinsa edustaja, vaan oman näkökulmansa omaava olento.
Tarkastelua ei silti voi rajoittaa ainoastaan yksilötasolle, sillä yksilöt muodostavat suurempia kokonaisuuksia, jotka puolestaan linkittyvät toisiinsa. Elonkehän eri osat toimivat monimutkaisten vaikutussuhteiden verkostossa. Maaperän mikrobit ovat välttämättömiä kasvien hyvinvoinnille, ja kasvinsyöjät ovat riippuvaisia ravintokasveistaan ja samalla puolestaan petoeläinten ravintoa.
Ekosysteemien muodostamaa kokonaisuutta onkin kuvattu Huojuva torni -pelinä. Yhden palikan liu’uttaminen pois rakennelmasta ei välttämättä kaada koko tornia, mutta kokonaisuus heikkenee siirto siirrolta.
Pyrkimys tasapainoon
Jännitteitä eläinoikeus- ja luonnonsuojeluajattelun välille muodostaa ensimmäisen keskittyminen yksilöön ja jälkimmäisen lajeihin ja ekosysteemeihin. Näkökulmien yhteensovittaminen on koettu jopa mahdottomaksi. Asetelma ei ole kuitenkaan mustavalkoinen.
Myötätuntoinen luonnonsuojelu (compassionate conservation) on suhteellisen uusi tieteenala, joka pyrkii yhdistämään luonnonsuojelun yksilön arvostamiseen ja rauhanomaiseen yhteiseloon. Lajin suojelu voi tarkoittaa myös yksilöiden elinmahdollisuuksien kehittymistä: esimerkiksi parantuva ravintotilanne ja pesintään sopivien ympäristöjen elpyminen edistävät yksilöiden hyvinvointia.
Elinympäristöjen suojeleminen voidaan nähdä myös ihmisen velvollisuutena. Ylenmääräisesti kuluttava ja saastuttava osa ihmiskuntaa on aiheuttanut kärsimystä koko planeetan eliökunnalle. Ilmastokriisin juurisyy on ihmistoiminnassa, ja sama voidaan todeta muista planeetan reunaehdoista: ihmisen elonkehään jättämät jäljet ovat monin paikoin liian suuria.
Ihmistoimin voimme myös vaimentaa ekokatastrofien vaikutuksia. Eläinten kokeman kärsimyksen määrään toimemme vaikuttavat sekä suoraan että välillisesti. Ruuaksi kasvatettavien eläinten määrän väheneminen tarkoittaa suoraan kärsimyksen vähenemistä. Se myös pienentää ruuantuotannon ympäristöjalanjälkeä ja parantaa luonnonvaraisten eläinten elinmahdollisuuksia.
Tilaa Animalia-lehti
Juttu on julkaistu alun perin Animalia-lehden numerossa 1/2023. Haluatko lehden kotiisi? Voit tilata sen liittymällä Animalian jäseneksi tätä kautta (linkki aukeaa uuteen välilehteen).
Kuva: Cavan Images / Istockphoto.com
