Eläinlääkärin työssä joutuu kohtaamaan asioita, jotka voivat rikkoa omaa maailmankuvaa. Omat tunteet on usein pakko jäädyttää.
Eläinlääkäri Elli Valtosen esikoisromaani Tainnutuskehto vie lukijan eläinteollisuuden julmaan todellisuuteen, jossa elämän päättämistä ei sanota tappamiseksi, yksilöt ovat prosentteja ja tärkeintä on “tuote”. Romaani syntyi kirjailijan tarpeesta jäsentää ja järjestää kokemiaan asioita sellaiseen muotoon, että niiden kanssa voisi elää ja tehdä työtään. Kaunokirjallisuus antoi luvan etsiä uusia kertomisen muotoja koetulle ja eletylle.
”Todellisuus rakennetaan sanoilla”, Valtonen toteaa.
Eläinlääketieteellisessä opiskelijoihin iskostetaan ammattitermistö. Julkisin varoin kustannettu opiskelu tuo mukanaan tietynlaisen diskurssin, joka on Valtosen mukaan hyväksyttävä, jos alan töitä aikoo tehdä. Onko tukehduttaminen helpompi hyväksyä, jos sitä kutsutaan hiilidioksiditainnutukseksi tai kaasukammioon johtavaa hissiä tainnutuskehdoksi? Toisin kuin Tainnutuskehto-teoksessa, eläinlääkärit eivät kutsu kuolleita eläimiä vainajiksi, vaan ruhoiksi tai raadoiksi. On ehkä aiheellista kysyä, ulottuuko alan sisäinen retoriikka myös etiikan puolelle?
Passiivisuuskin on valinta
Eläinteollisuus on armotonta. Työssään ja opinnoissaan Elli Valtonen on joutunut kerta toisensa jälkeen kohtaamaan maailmankuvaansa rikkovia asioita. Hän nostaa esiin termin perpetration-induced posttraumatic stress (PITS). Sille ei ole vakiintunutta suomenkielistä vastinetta, mutta sen katsotaan olevan yksi posttraumaattisen stressihäiriön muoto.
Aihetta on tutkittu muun muassa teurastamotyöntekijöiden keskuudessa. Tutkimustulokset osoittavat, että terveiden eläinten teurastamisella voi olla pitkäaikaisia vaikutuksia teurastamotyöntekijöiden mielenterveyteen.
”Se paha, mitä teemme eläimille, tekee pahaa myös meille itsellemme”, Valtonen sanoo ja peräänkuuluttaa aiheesta laajempaa keskustelua.
Eläintuotannon tulevaisuudesta kysyttäessä Valtonen huokaa syvään. Hän haluaisi olla optimistinen, sillä yleistä keskustelua eläinteollisuudesta käydään aiempaa enemmän ja tarjolla on runsaasti kasvispainotteiseen elämäntapaan ohjaavia tuotteita.
”Tietoa epäkohdista on paljon, mutta tiedon vastaanottamisessa tuntuu olevan jotain vikaa. Sen sijaan, että puhutaan aina syömisestä, voitaisiin puhua itse eläimestä”, Valtonen sanoo ja korostaa poliittisen päätöksenteon merkitystä eläineettisissä kysymyksissä.
Eläinteollisuutta ohjailevat lait ja instanssit sekä vaitiolovelvollisuus virka-asioissa vaikuttavat osaltaan eläinlääkäreiden julkisiin ulostuloihin tai niiden tekemättä jättämiseen.
”Eläinlääkärit eivät yleensä puhu eläinoikeuksista, vaan käyttävät termiä eläinten hyvinvointi. Tämä ohjaa ajattelemaan, että eläintuotanto on pohjimmiltaan ok, kunhan eläinten hyvinvointia vielä hieman parannetaan. Esimerkiksi turkistarhauksessa tai broilerituotannossa on minusta aika uskomatonta edes puhua hyvinvoinnista. Eläinteollisuudessa passiivisuus ja hiljaisuuskin ovat tekoja ja valintoja”, Valtonen myöntää.
Tunteiden ohittaminen johtaa etäännyttämiseen
Tainnutuskehdon yksi keskeisiä teemoja on omien tunteiden ohittaminen ja jäädyttäminen, jotta kykenee työskentelemään eläinlääkärinä silläkin hinnalla, että tulee rikkoneeksi jotain fundamentaalista omassa elämässään. Valtoselle ilmiö on tarkoittanut kliinisempää suhtautumista kaikkiin eläimiin, myös alitajuista etääntymistä hänen omista koiristaan.
”Jos annan itseni tuntea jotain omia koiriani kohtaan, miten voin kohdata ne eläimet, joita en esimerkiksi työssäni pystynyt auttamaan?”
Hän kokee surua erkaantumisesta, mutta iloitsee, että havahtui asiaan ja on pystynyt tietoisesti muuttamaan suhtautumistaan. Samalla oma rescuekoira muistuttaa siitä, että asioihin voi vaikuttaa pienessäkin mittakaavassa – muuttamalla yhden elämän kerrallaan.
Haasteista ja epäkohdista huolimatta Valtonen kokee työnsä eläinlääkärinä merkitykselliseksi ja rohkaisee nuoria hakeutumaan koulutukseen.
”Menkää kouluun sellaisena kuin olette, älkääkä pelätkö vaikeita kysymyksiä, joita varmasti tulee eteen. Me ihmiset ratkomme nyt näitä ihmisten aiheuttamia ongelmia, ja eläinten suhteen ne kysymykset ovat vahvasti läsnä eläinlääkärin työssä.”
Elli Valtonen on eläinlääkäri, väitöskirjatutkija ja kirjailija. Hän työskenteli valvontaeläinlääkärinä Helsingissä vuosina 2013–2023 ja aloittaa keväällä 2024 Ruokaviraston rajaeläinlääkärinä. Parhaillaan työn alla oleva väitöskirja käsittelee eläinsuojeluvalvontaa ja -rikoksia.
Tilaa Animalia-lehti
Juttu on julkaistu alun perin Animalia-lehden numerossa 1/2024. Haluatko lehden kotiisi? Voit tilata sen liittymällä Animalian jäseneksi tätä kautta (linkki aukeaa uuteen välilehteen).
Kuvat: Jo-Anne McArthur / We Animals Media & Meri Björn
