”Kanalinnut hupenevat”. Selailin kirjastolla Suomen Luonto -lehteä (7/25), kun pikkuotsikko pysäytti minut. Lyhyt juttu kertoi metsojen, teerien, pyiden ja riekkojen määrän vähenemisestä Suomessa. Linnut ovat joutuneet väistymään, kun ihmiset ovat ojittaneet soita ja hakanneet metsiä.
Vähän aiemmin olin vieraillut broileritilalla ja saanut konkreettisen muistutuksen siitä, että kanalintujen kokonaismäärä Suomessa on kuitenkin lisääntynyt. Valtaosa vain elää lyhyen kanalinnunelämänsä keinovalossa turvepehkun päällä maaten. Olemme vaihtaneet pyyt ja riekot broilereihin.
Broileri, eli lihantuotantoa varten jalostettu kesykana, eli Gallus gallus domesticus, eli kesytetty punaviidakkokana. Kesykanat ja punaviidakkokanat ovat geneettisesti yhä niin lähellä toisiaan, että ne pystyvät lisääntymään keskenään ja saamaan lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä.
Valkohöyhenisenä tanakkana lintuna broileri ei näytä sutjakan punaviidakkokanan lähisukulaiselta. Sen aistit, tunteet ja kognitio ovat silti edelleen pitkälti samanlaisia. Vaikka broileri on jalostettu suureksi ja kipeäksi, sen tavat tuntea ja havainnoida maailmaa ja muodostaa sosiaalisia suhteita ovat tyypillisiä sellaiselle linnulle, joka elää pienissä parvissa metsäisillä ja pensaikkoisilla alueilla.
Broilerilla on esimerkiksi magneettiaisti, joka auttaa sitä suunnistamaan. Se kommunikoi lukuisilla eri äänillä ja voi nimetä esimerkiksi elinpiirinsä ihmisiä ja muita eläimiä. Se pystyy laittamaan pieniä lukuja suuruusjärjestykseen jo parin päivän ikäisenä. Sille on lajityypillistä, että emo hoivaa poikasiaan parin kuukauden ajan – vaikka tämä ei tietenkään toteudu broilerintuotannossa, jossa emot ja poikaset eivät koskaan tapaa ja lihabroilerit tapetaan 36 päivän iässä.
Broileri on kanalintu kuten pyy tai riekko. Se ajattelee, aistii ja tuntee lajilleen tyypillisesti. Samalla se on lihalintu, jolta on jalostuksen myötä kadonnut lajityypillinen liikkumiskyky, kuten kyky kävellä vielä aikuisena ketterästi useita askelia kerrallaan.
Broileri onkin lintu, jolle lajityypillinen elämä ei ole mahdollista. Jos broilerintuotanto saataisiin loppumaan, voisi Suomen kanalinnusto taas koostua linnuista, jotka voivat elää lajityypillisesti: riekoista kaivamassa kieppejään ja pyistä nousemassa lentoon siivet huristen.
Kirjoittaja on kirjallisuudentutkija, jolta ilmestyy yhdessä Tiina Ollilan kanssa kirjoitettu kirja Broilerin tarina maaliskuussa 2026.
Tilaa Animalia-lehti
Juttu on julkaistu alun perin Animalia-lehden numerossa 4/2025. Haluatko lehden kotiisi? Voit tilata sen liittymällä Animalian jäseneksi tätä kautta (linkki aukeaa uuteen välilehteen).
Kuvat: Andrew Skowron & Klaus Welp
