Eläintarha ei ole vain paikka, jossa eläimiä katsotaan. Se on instituutio, jonka sisäänrakennettu valtasuhde edustaa ihmisen valtaa suhteessa muihin eläimiin. Aitaukset, lasiseinät ja kalterit ovat muistutus siitä, kuka määrittelee tilan ja vapauden.
Kesän kynnyksellä eläintarhojen portit käyvät kiihtyvää tahtia. Ihmiset virtaavat niihin ihmettelemään, mitä mukavaa eläimet tällä kertaa keksivät. Meihin on iskostettu ajatus vankeudesta normaalina ilmiönä, jolla on jopa positiivisia vaikutuksia. Eläintarhojen toimintaa perustellaan usein lajien suojelulla, luonnon monimuotoisuuden turvaamisella sekä opetuksellisella roolilla. Vaikka vankeuden eettisen perustan keskiössä voi olla ajatus eläinten hyvinvoinnista, kulissien takana on toisenlainen todellisuus.
Yksilöt lajiensuojelun varjossa
Väitöskirjatutkija Jenna Aarnio haastaa eläintarhojen vankeuteen perustuvan kasvatuksellisen tehtävän ja pitää ongelmallisena tarhojen perustelua suojelutoiminnan näkökulmasta.
”Jos lajilla ei ole ympäristöä, johon sen voisi palauttaa, on vaikea nähdä eläinten pitäminen vankeudessa oikeutettuna. Lajien suojelu siten, että lajin edustajien ainoa mahdollisuus on elää elämänsä vankeudessa, ilman pyrkimystäkään palauttaa niitä luontoon, on ongelmallista. Eläintarhojen eläimet nähdään usein enemmän lajinsa edustajina kuin omina yksilöinään, joilla on oma näkökulmansa maailmaan, ja jotka joutuvat kärsimään vankeuden aiheuttamat ongelmat.”
Erityisesti uhanalaisten lajien kohdalla geneettisen monimuotoisuuden ylläpitämistä pidetään yhtenä vankeuden perusteena. Jalostusohjelmien toteuttaminen edellyttää jopa mannerten välisiä siirto-operaatioita ja jotkut yksilöt voivat joutua vaihtamaan tarhoja useita kertoja elämänsä aikana. Tällainen järjestelmä kytkee eläimet osaksi laajempaa kansainvälistä ja tutkimuksellista verkostoa, jossa ne palvelevat instituutioiden tai valtioiden välisiä tarpeita.
Eläindiplomatia osana politiikkaa
Nykypäivän ailahtelevassa geopolitiikassa kaupankäynti erityisesti kotoperäisillä ja uhanalaisilla yksilöillä korostaa eläindiplomatian roolia osana pehmeän vallan vaikutuskeinoja. Vaikka pehmeä valta sinänsä perustuu pakottamisen sijaan suostutteluun ja houkutteluun, eläindiplomatiassa yksilölliset toimijat, eli eläimet, muuttuvat strategisiksi pelinappuloiksi.
Nykyään tunnetuin eläindiplomatian hyödyntäjä on Kiina, mutta myös Australiassa koalat, Malesiassa orangit ja Intiassa norsut ovat joutuneet samaan asemaan. Eläimiä ei useinkaan anneta, vaan ne lainataan tai vuokrataan, eikä se suinkaan ole ilmaista. Isopandojen tuominen Suomeen Ähtärin eläinpuistoon vaaransi lopulta puiston kaikkien muiden eläinten kohtalon. Karismaattisen eläinlajin suojelutyön verukkeella myös Ähtäri tuli näin toiminnallaan vahvistaneeksi Kiinan valtiollista viherpesua.
”Eläinten kohtelu pelkkinä välineinä, esimerkiksi taloudellisen hyödyn saavuttamiseksi tai poliittisten intressien edistämiseksi, ei toteuta eläinten itseisarvoa eikä ole eettisesti kestävää”, Aarnio sanoo.
Menageriesta eläinsuojelukeskukseksi
Menagerioita, eli eksoottisten eläinten kokoelmia, pidetään nykyaikaisten eläintarhojen sekä eläindiplomatian edeltäjinä. Usein hallitsijoiden omistamat menageriet olivat vallan ja vaurauden symboleita, mutta myös poliittista propagandaa. Ne viestivät omistajansa kyvystä hallita kaukaisia maita ja luonnonvoimia.
Moderni eläintarha syntyi samaan aikaan eurooppalaisen kolonialismin kanssa. Eläintarhojen olot vaihtelevat suuresti, vaikka nykyään korostetaankin eläinten hyvinvointinäkökulmaa. Eläineettiseen tutkimukseen perehtyneen Aarnion mukaan on syytä pohtia, voiko eläinten hyvinvointi ylipäätään toteutua vangittuna.
”Myös vankeudessa kasvaneilla eläimillä on samat lajityypilliset tarpeet kuin luonnonvaraisilla lajitovereillaan. Itseisarvoisia olentoja on kohdeltava niiden hyvinvointia kunnioittaen. Tutkimuksissa on osoitettu, että hyvin monet eläinlajit ovat tuntoisia ja kokevat niitä koskevat päätökset myös jollakin tavalla.”
Yksilö, jonka vapaus on riistetty ja oma toimijuus ohitettu, ei saa olla ihmiskeskeisen keinottelun ja vallanhimon välikappale. Löytyisikö eläintarhojen tulevaisuus sen sijaan kuntouttamiseen keskittyvistä eläinsuojelukeskuksista, joissa jokainen elävä olento olisi arvokas sellaisenaan?
Tilaa Animalia-lehti
Juttu on julkaistu alun perin Animalia-lehden numerossa 2/2026. Haluatko lehden kotiisi? Voit tilata sen liittymällä Animalian jäseneksi tätä kautta (linkki aukeaa uuteen välilehteen).
Kuva: Apollo Photography / Unsplash
