Saparomäellä ja Tuulispäässä entiset tuotantoeläimet elävät leppoisaa elämää, ja niiden lajityypilliset tarpeet pyritään huomioimaan mahdollisimman kattavasti. Eläinten hyvinvointia lisätään myös omaehtoisella kouluttamisella.
Eläinten turvakodeissa panostetaan entisten tuotantoeläinten kouluttamiseen, joka tapahtuu positiivisin keinoin ja eläinten ehdoilla. Koulutustuokiot toimivat myös erinomaisina virikehetkinä eläimille. Eläinten turvakoti Saparomäen perustaja Eveliina Lundqvist ja eläintenhoitaja Linda Malmborg ovat molemmat koulutukseltaan eläintenkouluttajia, joten eläinten koulutus kuuluu turvakodin arkipäiviin.
“Eläintenkouluttajan ammatti helpottaa eläinten kanssa työskentelyä. Ongelmia pääsee ratkomaan kouluttamisen avulla, ja uskon, että näin myös ymmärrämme yksilöitä paremmin. Se tekee työstä monipuolista ja mielenkiintoista”, Malmborg sanoo.
Eläinsuojelukeskus Tuulispään arjessa toimii eläintenkouluttajista muodostuva tiimi, joka yhdessä eläintenhoitajien kanssa pohtii eläinten kannalta hyödyllisiä aktiviteetteja. Yksi kouluttajista on Sari Alisaari.
“Koulutus tulee aina suunnitella niin, että se edistää eläimen hyvinvointia ja ihmisen kanssa toimiminen herättää eläimessä positiivisia mielikuvia. Koulutus on parhaimmillaan, kun se perustuu yhteistyöhön”, Alisaari kertoo.
Käsittelyharjoitukset apuna arjessa ja yllättävissä tilanteissa
Kouluttamisesta on hyötyä sekä eläimille että niitä hoitaville ihmisille, kun arkiaskareet ja vaativammat hoitotoimenpiteet sujuvat sen ansiosta sutjakammin.
“Kouluttaminen tarjoaa eläimelle kognitiivisia virikkeitä ja opettaa, että ihmisen kanssa on kiva toimia. Osallistavan käsittelyn harjoittelu tekee hoitotoimista eläimen näkökulmasta parhaimmillaan jopa toivottavia ja auttaa tilanteissa, joissa eläin kokee hoitotoimen jännittävänä”, Alisaari kertoo.
Saparomäen lampaiden ja possujen kanssa on opeteltu erilaisia hoitotoimenpiteitä, kuten sorkkien hoitoa ja kipulääkkeen antamista suuhun ruiskulla. Possut on vieläpä opetettu menemään tiettyyn paikkaan hoitotoimenpiteitä varten. Tällä tavoin esimerkiksi eläinlääkäri saa possut rokotettua suhteellisen vaivattomasti. Etukäteen opettelusta onkin paljon hyötyä, kun tilanne on päällä ja eläin on hoidettava. Kun toimenpide on eläimelle tuttu, sitä ei tarvitse tehdä pakolla.
“Koulutus on myös turvallisuuskysymys. Possut on opetettu peruuttamaan ruokaa antaessa, jotta torahampaat eivät osu ihmiseen edes vahingossa”, Lundqvist kertoo.
Kerran Paavo-possu oli eläinlääkärin kanssa pienessä aitauksessa harjoittelemassa nukutusaineen antamista. Kun Paavo hoksasi, että eläinlääkärillä on ruokaa, alkoi Paavo tulla kohti.
”Pyysin eläinlääkäriä sanomaan Paavolle: taakse. Paavo peruutti, ja tilanne ratkesi”, Lundqvist kertoo.
Jännittävästä kerinnästä voi tehdä koulutuksella lampaille mukavan. Sohvi-lammas opetettiin tulemaan omaehtoisesti kerintäalustalle, ja samalla tuli tutuksi kerintäkoneen kova ääni.
“Koulutuksen ansiosta Sohvi hakeutuu nykyisin alustalle heti, kun kuulee kerintäkoneen, vaikka usein lampaat pelkäävät meteliä”, Malmborg kertoo.
Liikuttavia luottamuksen osoituksia
Tuulispäässä eläintenkouluttajat ovat harjoitelleet eri eläinlajien kanssa monenlaisia arkipäivän perusjuttuja. Kettujen kanssa on harjoiteltu paljon osallistavaa kynsienleikkuuta. Tassukohde on kätevä apukeino hoitotoimenpiteissä. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että niin kauan kuin eläin pysyy kohteella, on sallittua tehdä asioita. Kieltäytymisestä eläin ilmoittaa siirtymällä kohteelta pois, jolloin eläin saa myös kieltäytymisestä palkkion.
“Osallistavassa käsittelyssä eläimellä on mahdollisuus ilmaista, milloin eläin on valmis käsittelylle, taukoja tarjotaan tarpeen mukaan ja koulutuksessa edetään eläimen omassa tahdissa. Harjoittelun tuloksena esimerkiksi ihmistä ujosteleva Viima-kettu on tullut itse tassukohteelle, jonka jälkeen loishäätö on laitettu ketun niskaan”, Alisaari kertoo.
Osallistavan käsittelyyn opettaminen luo eläimelle mahdollisuuksia vaikuttaa ja lisää eläimen luottamusta.
“Yksi mieleenpainuvimmista muistosta on, kun Sumu-kettu keksi pentuna kesken treenikerran, että syliin loikkaaminen voisi olla hauskaa”, Alisaari iloitsee. Aikamoinen luottamuksen osoitus puolivilliltä tarhakarkurilta.
Tilaa Animalia-lehti
Juttu on julkaistu alun perin Animalia-lehden numerossa 2/2026. Haluatko lehden kotiisi? Voit tilata sen liittymällä Animalian jäseneksi tätä kautta (linkki aukeaa uuteen välilehteen).
Kuvat: Johanna Toivanen & Eveliina Lundqvist
