Animalia-lehtien historian havinaa – koe-eläinsuojelusta eläinten oikeuksiin

Animalia-lehti ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1975. Tuolloin eläinten oikeuksista puhuttiin vielä eri tavoin kuin nyt.

Suomessa eläinsuojeluaatteen synnyn voi ajoittaa vuoteen 1870. Tuolloin suomalaisten rakastama Zacharias Topelius perusti Kevätyhdistyksen, joka keskittyi pikkulintujen suojelemiseen. Sellaisena eläinsuojelu nähtiin vielä 1960-luvulle saakka, kun Animalia perustettiin. 

Vuonna 1961 perustettu Animalia, tuolloin nimellä Pohjoismainen Liitto tuskallisten eläinkokeiden vastustamiseksi – Suomen osasto ry, toi keskusteluun ajatuksen eläinten oikeuksista – ainakin käsitteenä, joka tarkoitti eläinten hyvinvoinnin ja perustarpeiden turvaamista ja turhan kärsimyksen välttämistä.

1970-luvulla eläinten oikeudet olivat eläinten suojelua 

Animalia-lehden edeltäjä, Koe-eläinten suojelu -lehti, alkoi ilmestyä vuonna 1975. Maisterintutkielmassaan Eläinsuojelu, eläinten oikeudet ja eläinten hyvinvointi Animalia-lehdessä vuosina 1975–2004 Maria Roivas sanoo, että eläinten oikeudet olivat 1970-luvulla jotain, mitä eläinsuojelijat ajoivat. Käsitteitä eläinten suojelu ja eläinten oikeudet käytettiin rinnakkain, ja osallistuminen koe-eläinsuojelutoimintaan tarkoitti eläinten oikeuksien ajamista.

Ihmisten oikeudesta käyttää eläimiä kirjoitettiin erityisesti koe-eläimiin liittyen. Koe-eläinten suojelu -lehden numerossa 1–2/1976 Kai Oulavirta kirjoittaa ihmisen eettisestä oikeudesta käyttää eläimiä tieteellisissä kokeissa.

”Lainsäädäntömme ei turvaa eläimille täysiä perusoikeuksia. Eläinsuojelulaissa puhutaan kylläkin eläinten oikeuksista. Eläimille ei saa tuottaa turhaa kärsimystä, eläimiä saa säilyttää, teurastaa ja lopettaa vain siten kuin eläinsuojelulaissa määrätään jne. Mutta kuitenkin saadaan eläimiä käyttää tieteellisissä kokeissa, mikäli ne ovat välttämättömiä tieteen tai opetuksen kannalta. Eläimille ei siten ole suotu oikeutta elämään ja ruumiilliseen koskemattomuuteen.” 

Koe-eläinten suojelun numeron 1/1979 keskiaukeamalla julkaistiin Eläinten oikeuksien julistus. Julistuksella oli lehden mukaan tarkoitus taata eläinten oikeudet, tasavertaisina, ihmisten rinnalla. Julistuksen mukaan “[j]uuri ihmisen on luettava sanoiksi eläinten oikeudet, sillä kaikista eläimistä ihminen rikkoo eniten niitä vastaan.”

1980-luku ja eläinten keskitysleirit

1980-luvulla etiikkaa ja moraalia käsiteltiin edelleen varsinkin eläinkokeisiin liittyen, mutta myös turkistarhauksesta ja tehotuotannosta – ja jopa lajisorrosta – alettiin puhua. Riitta Salmi kirjoittaa Koe-eläinten suojelun numerossa 1/1982 muun muassa tehoeläinkasvatuksesta. 

”Eläimillä on kuitenkin paljolti samat tarpeet kuin ihmisellä. Lajista riippuen he tarvitsevat enemmän tai vähemmän liikuntaa, sosiaalista kanssakäymistä, vaihtelua, jne. Tehokkuusajattelussa nämä tarpeet on unohdettu, ja tuloksena on eläinten keskitysleirejä.”

Samaan aikaan oli vielä ihan tavallista kirjoittaa hyväksyvään sävyyn luomulihasta. Vuosikymmenen loppua kohden alettiin kuitenkin tehdä eroa eläinsuojelun ja -oikeuksien välille ainakin filosofisella tasolla. Vuonna 1986 lehden nimeksi vaihtui Animalia. Jo vuonna 1988 koko järjestön nimen vaihtoa pohdittiin vastaamaan yhdistyksen eettistä perustaa, ja lopulta vuonna 1990 järjestöstä tuli Eläinsuojeluliitto Animalia.

Käännekohtana 1990-luku

Eläinoikeusliike rantautui Suomeen rytinällä 1990-luvulla ja se näkyi myös lehden sivuilla.

Animalia julkaisi vuonna 1991 Peter Singerin Oikeutta eläimille -kirjan suomeksi ja Singer myös vieraili Suomessa 1990-luvulla.

Animaliassa puheenjohtajana vuosina 1991–1996 toiminut Leena Vilkka kirjoitti Animalia-lehden numerossa 1/1991 toisesta tärkeästä eläinoikeusfilosofista, Tom Reganista

”Eläinten oikeuksien merkittävin puolustaja on amerikkalainen Tom Regan. Reganille (1988) eläinten oikeudet eivät merkitse vain humaanimpaa tapaa kohdella eläimiä, vaan totaalista eläinkokeiden, maatalouden eläintuotannon ja metsästyksen kieltämistä: järjestelmä, joka sallii meille käsityksen, että eläimet ovat meidän resurssimme ja meitä varten – syötäviksi, turkiksiksi, lääketieteellisiin kokeisiin uhrattaviksi, metsästettäviksi, on perustavasti väärä.”

Vuonna 1995 kolme nuorta vapautti kettuja turkistarhoilta. Tapaus liitettiin virheellisesti Animaliaan, ja se muutti pitkäksi aikaa tapaa, millä eläinten oikeuksista Animaliassa ja Animalia-lehdessä puhuttiin, jos puhuttiin.

2000-luku ja herääminen

Vuosikymmenen alku oli vielä haurasta aikaa eläinten oikeuksien käsitteelle ja koko eläinoikeusliikkeelle. Asiaan oli kuitenkin tulossa muutos. 2000-luvun alun jälkeen keskustelu eläinten hyväksikäytön oikeutuksesta ja eläinetiikasta kasvoi. Filosofi Elisa Aaltola kirjoittaa Animalia-lehden numerossa 1/2006 eläinjalostuksen eettisestä näkökulmasta. 

”Eläinten kasvattaminen vain niiden tappamiseksi ja hyväksikäyttämiseksi on petos, jonka aiheuttamia moraalisia ongelmia ei voida kieltää. Eläimillä on yksilöarvo, ja niitä tulee kohdella kokevina yksiöinä eikä tuotteina. Me emme ole eläinten hallitsijoita. Eläimiä ei tule lähestyä kontrolloiden, vaan kunnioittaen. Silloin kun jalostus unohtaa nämä seikat ja aiheuttaa eläimille kärsimystä, siitä on syytä luopua. Eläimet eivät tarvitse jalommaksi tekemistä, sitä tarvitsemme me ihmiset. Meidän tulisi muuttua jalommiksi tavoissamme kohdella sekä muita eläimiä että toisiamme.”

2010-luku: tavoitteena turkistarhaton Suomi

Vuonna 2011 käynnistyneen Turkistarhaton Suomi 2025 -kampanjan myötä tulivat kuuluviin myös vahvemmat vaatimukset eläinten oikeuksien eteen. Niin turkistarhauksen eettiset ongelmat kuin sen mukana myös muut eläinoikeusaiheet nousivat jälleen voimakkaammin Animalia-lehden sivuille. Vuonna 2012 avattu Suomen ensimmäinen kansalaisaloite turkistarhauksen kieltämiseksi toi turkistarhauksen epäkohdat viimeistään julkiseen keskusteluun. Turkistarhaton Suomi 2025 -kampanja on edelleenkin ajankohtainen. Kymmenen vuotta sitten asetettu tavoite on lähempänä kuin koskaan.  

Vuoden 2015 Animalia-lehden ensimmäisessä numerossa Animalian hallituksen jäsen Pauliina Klemola kirjoittaa eläinsuojelun ja eläinten oikeuksien erosta. Juttu alusti Animalian nimenvaihdosta, joka tapahtui samoihin aikoihin. Eläinsuojeluliitto Animaliasta tuli pelkkä Animalia.  

“Eläinten oikeuksien puolustajien mielestä ei riitä, että huolehditaan eläinten hyvinvoinnista, jonka ihminen joka tapauksessa määrittelee aina omien tarkoitusperiensä mukaan viitaten kintaalla eläimen tarpeille. — Paitsi, että eläinsuojelijoiden hyväksymän nykykäytännön mukaan saman lajin yksilöitä voidaan kohdella eri tavoin, myös itse suojeltava ”eläin” tunnutaan usein käsitettävän kovin kapeasti, samoin ”kärsimys”, jolta eläimiä pitäisi suojella.”

Mitä seuraavaksi?

Vuodet kuluvat ja painotukset muuttuvat, mutta kestoaiheet säilyvät. Koe-eläimet ovat olleet Animalian ja Animalia-lehden mukana aina, kuten myös muut toimintakohteemme turkiseläimet ja tuotantoeläimet. Eläinten oikeudet ja eläinetiikka ovat aiheita, joista aletaan puhua myös eläinoikeuspiirien ulkopuolella.

Animalia ja Animalia-lehti ovat kulkeneet pitkän matkan ja muuttuneet maailman mukana. Eläinsuojelusta eläinten oikeuksiin, pienestä yhdistyksestä vaikuttavaksi eläinoikeusjärjestöksi. Yhdistyksen tiedotuslehdestä on tullut palkittu journalistinen eläinoikeusjulkaisu, jolla on oma verkkomediansa Animalia-media. 

Vuosien varrella olemme oppineet monta asiaa ja saaneet lukea monia viisaita sanoja, mutta nostettakoon tähän loppuun vuosina 1990–1996 toiminnanjohtajana työskennelleen Päivi Viinikainen-Rosqvistin pohdinta eläinoikeusliikkeen suosion salaisuudesta.

”Sen looginen ja selkeä filosofia perustuu käsitykseen oikeudenmukaisuudesta ja tasa-arvosta, ja sikäli sitä voidaan pitää suorana jatkona esimerkiksi kansalaisoikeus- ja naisasialiikkeille. Eläinten oikeuksien liike perustuu ymmärrykselle, suvaitsevaisuudelle ja rakkaudelle.”

Kuva: Animalian arkisto

Lähteet (muualla verkossa)

Aarnipuu, Tiia (2011): Jonkun on uskallettava katsoa

Roivas, Maria (2021): Eläinsuojelu, eläinten oikeudet ja eläinten hyvinvointi Animalia-lehdessä vuosina 1975–2004 (pdf)

Animalian lehtiarkisto

Tilaa Animalia-lehti

Juttu on julkaistu alun perin Animalia-lehden numerossa 3/2021. Haluatko lehden kotiisi? Voit tilata sen liittymällä Animalian jäseneksi tätä kautta (linkki aukeaa uuteen välilehteen).

Kerro kaverillesi:

Share on facebook
Facebook
Share on twitter
Twitter
Share on linkedin
LinkedIn
Share on whatsapp
WhatsApp
Share on email
Email
Share on telegram
Telegram
Jaa artikkeli

Lisää aiheesta: