Eläintä ei voi kohdata





Animalia
Laura Gustafsson
kirjailija ja taiteilija

Kohtaaminen on molemminpuolinen vapaaehtoinen tapahtuma. Se on sanattoman kommunikaation alue, jossa kumpikin suostuu altistumaan. Kohtaaminen on kahdenvälistä, henkilökohtaista.

Olen kyllä tavannut kanoja, mutta Hilda-Elviira on ensimmäinen, jonka olen kohdannut. Hän kuuluu Eläinten turvakoti Saparomäen ensimmäisiin asukkaisiin. Hän on siitä erityinen kana, että ihmiset kunnioittavat hänen oikeuttaan määritellä itse omat rajansa. He ovat paikalla mahdollistamassa ja turvaamassa.

Saparomäen kaltaiset paikat luovat tilaa kohtaamisille, joita ei muissa ympäristöissä pääse tapahtumaan. Ongelma ei ole edes niinkään se, että valtaosa ihmisistä ei koskaan näe tuotantolaitoksiin suljettuja eläimiä. On aivan mahdollista nähdä kohtaamatta. Ongelma on käsitteiden tasolla, josta se vuotaa eläviin ja tunteviin kehoihin. ”Eläin” ei ole biologinen käsite, siihen sisältyy ennen kaikkea moraalisia ja juridisia merkityksiä. Jos toinen mielletään eläimeksi, häneltä on käytännössä jo viety omaehtoinen toimijuus.

Viittäkymmentä miljoonaa murhattua broileria (Suomessa! Vuodessa!) ei voi kohdata. On meitä, joiden ei tarvitse kokea tätä kohtaamista halutaksemme aktiivisesti vaikuttaa siihen, ettei broilereita murhattaisi tai ettei niitä oikeastaan tuotettaisi elämään ollenkaan. Mutta meillä on vastassamme yhteiskunnallinen todellisuus, joka rakentuu sen varaan, että broilerit ja kaikki, jotka eivät määrity ihmisiksi, ovat juridisesti ja moraalisesti merkityksettömiä. Ne ovat parhaimmillaankin vain suojeltuja tarpeettomalta, eli taloudellisesti perustelemattomalta, kärsimykseltä.

Hilda-Elviira.
Hilda-Elviira asuu Eläinten turvakoti Saparomäellä.

Monimutkainen todellisuus

Lemmikit ovat yhteiskunnassamme enemmän yksilöitä kuin lääke-, kemikaali-, ruoka-, vaate- ja aseteollisuuteen kytketyt olennot, mukaan lukien kaukaisten maiden ihmiset, joita kulutetaan tavaroidemme ja palveluidemme tuotantoprosesseissa. Heille sallitaan tietyin rajoituksin toimijuus ja neuvotteluvara. Mutta voiko ”lemmikin” kanssa kohdata? Itse en pääse yli statuseromme epäsuhdasta tavatessani kissoja, koiria tai muita, joiden vapaus on vielä rajatumpaa. En pääse yli syyllisyydestä, jonka suhteeton valta synnyttää.

Minä elän kissan kanssa. Olen hänen vanginvartijansa. Kuljetan häntä ulkona nöyryyttävässä hihnassa, koska vapaus tuhoaisi lukemattomien luonnonvaraisten yksilöiden oikeuden elämään. Samalla jätän huomiotta niiden miljardien domestikoitujen yksilöiden elämän, jotka vuosittain purkitetaan kissan- ja koiranruoaksi. Singeriläisen utilitaristisen etiikan mukaisesti olisi parasta lopettaa kissa, tehdä lopullinen ratkaisu sen elämän suhteen.

Ei se tietenkään niin mene. Parasta olisi, jos hän ei olisi koskaan syntynyt. Sama koskee kaikkia meitä yliedustettujen lajien yksilöitä. Tästä ei voi johtaa minkäänlaista eettistä ohjenuoraa nykytilanteelle, jossa minä olen ja kissa on. On kohtuutonta saada päättää toisen elämästä. On myös kohtuutonta vaatia itseään ajattelemaan, että jokainen koditon kissa tulkoon lopetetuksi tai viettäköön loppuelämänsä eläinsuojassa.

Filosofi Cora Diamond käyttää käsitettä difficulty of reality. Arjessa on ilmiöitä, joiden ristiriitaisuus on sietämätön ja joita on mahdoton ratkaista filosofisesti. Lemmikkikysymys on selkeä, kun puhutaan ehdoin tahdoin tuotetuista yksilöistä. Niin sanottujen pelastettujen kissojen ja koirien kohdalla tilanne muuttuu ajatteluelimiä satuttavammaksi.

Sanctuary

Yksilöön voi luoda suhteen, tilastoon ei. Lemmikkien olemassaolo mahdollistaa edes jossain määrin myönteisiä kanssakäymisiä ihmisen ja muiden eläinten välille. Toisaalta lemmikin konsepti tukee samaa ajatusmallia, jonka mukaan muita lajeja saa hyödyntää yhden hyväksi.

Saparomäkeä, Eläinsuojelukeskus Tuulispäätä ja niiden monia kansainvälisiä sisaria ei suotta kutsuta turvapaikoiksi. Ne turvaavat asukkaittensa loppuelämää, mutta samalla ne antavat ihmisille tilaisuuden vapautua ylemmyyden kuvitelmasta, jota kulttuurimme meihin koko elämän ajan iskostaa. Niiden esittämä utopia saattaa olla keinotekoinen, ihannetilanteessahan tuotannosta pelastettavia kanoja ja sikoja ei olisikaan. Yhtä kaikki turvapaikkojen puitteissa osoitetaan molemminpuolisesti mielekkään rinnakkaiselon mahdollisuus. Tällaisissa poikkeustiloissa luodaan edellytyksiä ihmisen ja eläimen välisen rajan ylittämiselle.

Laura Gustafsson.
Vieraileva kirjoittaja Laura Gustafsson pohtii tekstissään ihmisten ja muiden eläinten välisiä kohtaamisia. Kuva: Laura Oja / TAUKO

Kuvat: Flickr / Oikeutta eläimille CC BY 2.0 & Teppo Lahti (kuva Hilda-Elviirasta)






Julkaistu: elokuu 5, 2019