Eläintuotannon 5 villiä väitettä

Susanna Lehmuskoski

Hokemat vahvistavat harhaa onnellisesta elämästä ja siististä kuolemasta.

Elämme jokapäiväistä elämäämme lausahdellen tuttuja hokemia, joita harva kyseenalaistaa: kyllä kansa tietää, on lottovoitto syntyä Suomeen, suomalainen on rehellinen, ja niin edelleen.

Myös suhteemme eläimiin, eläintuotantoon ja maatalouteen on hokemien värittämää. Kun tuottaja voi hyvin, eläimetkin voivat hyvin, sanotaan maataloudessa, kun puhe kääntyy huoleen eläinten hyvinvoinnista.

Onko näin?

Kumoamme tämän ja neljä muuta usein keskustelussa esiin nousevaa, mutta pienellä perkauksella järjettömäksi osoittautuvaa, hokemaa.

Väite 1: ”Kun tuottaja voi hyvin, eläimetkin voivat hyvin.”

”Kyseessä on ennen kaikkea markkinointi-iskulause, jolla pyritään nostamaan jalustalle eläintenpidon minimivaatimuksista huolehtiminen. Hyvinvoiva tuottaja jaksaa ruokkia eläimet ja hoitaa näiden sairaudet”, sanoo Vegaaniliiton puheenjohtaja Susanna Vilkamaa.

Vilkamaa huomauttaa, että tuottajien ja eläinten hyvinvoinnin keskinäisestä suhteesta puhuvat usein liha- ja maitotalot sekä turkistuottajat.

”Tuottajien hyvinvoinnin keskeinen mittari on tilan taloudellinen kannattavuus. Keskeinen elementti eläinten hyvinvoinnissa puolestaan on mahdollisuus lajityypilliseen käyttäytymiseen, mikä on ristiriidassa koko eläintuotannon olemuksen kanssa.”

Tuottajille on tärkeintä, että eläin tuottaa mahdollisimman paljon.

”Sanotaan, että hyvinvoiva lehmä tuottaa enemmän maitoa. Todellisuudessa tilanne on juuri päinvastainen: esimerkiksi mitä enemmän lehmä tuottaa maitoa, sitä alttiimpi se on utaretulehduksille ja muille sairauksille”, kertoo Vilkamaa.

Eläinten hyvinvoinnista puhutaan siis tuottajalähtöisesti, vaikka kyse on eläinyksilön tarpeista ja tuntemuksista.

Väite 2: ”Eläintuotantoa tarvitaan huoltovarmuuden vuoksi.”

Huoltovarmuus tarkoittaa varautumista mahdollisiin kriiseihin ja häiriötilanteisiin, jotta yhteiskunta toimii sataprosenttisen varmasti ja ihmiset voivat turvallisesti elää arkeaan.

Johanna Kohvakan mielestä ei ole perusteltua, miksi paljon resursseja vaativa eläintuotanto olisi hyvä tapa varautua kriisitilanteisiin. Kohvakka on kestävän kehityksen asiantuntija, Tieteen ja teknologian vihreät -yhdistyksen entinen puheenjohtaja ja tietokirjailija.

”Kaikista järkevintä olisi, että ruokahuoltovarmuus perustuisi kotimaisiin kasvipohjaisiin valmisteisiin. Proteiinipitoiset palkoviljat, kuten herne ja härkäpapu, ovat niistä tärkeimmät. Ihminen pystyy hyvin elämään ilman lihaa. Miksi lihaa tarvittaisiin kriisiaikanakaan? Kasvipohjaiset tuotteet myös säilyvät paremmin.”

Kohvakan mukaan suurin osa ihmisistä on huonosti perehtynyt kasvissyöntiin ja vegaaniruokavalioon ja ajattelee, että kasvisruoka on lähinnä salaattia tai jotain muuta kevyttä.

”On mielikuva, että kasvisruualla ei elä. Ihmisillä ei ole mitään tietoa siitä, että vegaaniruokavalion voi koostaa täyttäväksi ja täysipainoiseksi.”

Kohvakan mielestä kaikki perustelut eläintuotannon ylläpitämisestä ovat huonoja ja huoltovarmuus on yksi huonoimmista.

”Eläin pitää ruokkia joka päivä. Eläinten ruuan tuottamiseen käytettävällä peltopinta-alalla voitaisiin kasvattaa kasviproteiinia tai viljaa ihmisten tarpeisiin. Ei ole mitään järkeä pitää eläintä välikätenä. Kriisitilanteessa meiltä myös saattaisivat loppua tuontirehu ja öljy, jolla pidetään eläinten majoitustilat lämpimänä, joten eläintuotanto olisi nopeasti vaikeuksissa.”

Väite 3: ”Suomessa tuotantoeläimet hoidetaan parhaiten maailmassa.”

Tietokirjailija, aktivisti Suvi Auvinen tutustui lihan tehotuotantoon muun muassa tehdessään kirjaansa Lihan loppu.

”Suomessa on maailman paras eläintuotanto -hokema kuuluu samaan sarjaan sellaisten lausahdusten kanssa kuin suomalainen ruoka on maailman puhtainta tai turvallisinta. Sehän ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä ihan jokaisessa maassa ajatellaan, että oma ruoka on puhtainta ja turvallisinta”, Auvinen sanoo.

Hän liittää tämän nationalismiin: me olemme paras maa, meillä on asiat parhaiten, me olemme ainutlaatuisia.

Nationalismin lisäksi Suvi Auvinen liittää harhan eläinten erinomaisesta elämästä kognitiiviseen dissonanssiin.

Auvisen mielestä lihansyöntiin liittyvä kognitiivinen dissonanssi toimii näin: Useimmat ihmiset eivät halua pahaa eläimille. Kun ihminen pitää itseään noin periaatteessa eläinrakkaana, mutta syö lihaa, hän elää väistämättä arvojensa vastaisesti. Sitä seuraavalta epämiellyttävältä ja ristiriitaiselta ololta suojaa ajattelu, että ainakin lautaselleni päätyneet suomalaiset eläimet ovat eläneet hyvän elämän ja kuolleet ilman kärsimystä.

”Ja nämä ajatukset eläimen hyvästä elämästä tehotuotantolaitoksessa eivät valitettavasti pidä paikkansa. Suomessa on tietysti tuottajia, jotka hoitavat eläimiään hyvin, mutta minkäänlaista yleistystä ei voi tehdä.”

Saattaa olla yksi asia, jossa Suomi on kohta oikeasti maailman tai ainakin Euroopan paras.

Muualta maailmasta turkistarhausta ollaan lopettamassa kovaa vauhtia. Koko ajan tulee uusia maita, joissa turkistarhaus kielletään lailla. Suomi voi kohta olla ainoa Euroopan maa, joka sallii eläinten pitämisen pienissä häkeissä ja tappamisen turkin vuoksi.

Siinäpä ollaan sitten ainoa — ja paras.

Väite 4: ”Vain hyvinvoiva eläin tuottaa hyvin.”

Tähän väitteeseen vastaa Animalian toiminnanjohtaja Heidi Kivekäs nostamalla esiin jalostuksen ongelmat.  Tuotantoeläinten jalostaminen on ollut viime vuosikymmenet hyvin intensiivistä.

”Lehmät on jalostettu tuottamaan maitoa moninkertaisesti siihen nähden, minkä verran vasikka tarvitsisi. Siat on jalostettu tuottamaan suuria porsasmääriä. Broilerit on jalostettu kasvamaan nopeasti ja epätasapainoisesti. Kanat on jalostettu munimaan päivittäin”, Kivekäs kertoo.

Jalostuksella on siis vaikutettu voimakkaasti eläimiin ja siihen, paljonko ja miten ne tuottavat niitä asioita, joita ihmiset niiltä haluavat.

”Koska suuret tuotantomäärät johtuvat eläimen jalostetusta perimästä, ei voida sanoa, että eläin, joka tuottaa hyvin, voi hyvin. Päinvastoin, suuret tuotantomäärät aiheuttavat haittoja eläinten terveydelle ja hyvinvoinnille. Tuotantoeläimet tuottavat tehokkaasti usein oman hyvinvointinsa kustannuksella.”

Väite 5: ”Tuotantoeläimet kohtaavat elämänsä lopun rauhallisesti ja nopeasti.”

Väite ei pidä paikkaansa, sanoo Oikeutta eläimille -järjestön viestintävastaava  Kristo Muurimaa.

”Vuonna 2015 Oikeutta eläimille julkaisi salaa kuvatun videon HKScanin Paimion teurastamolta. Videoilla lähes jokaisen naudan viimeisiin kokemuksiin kuului sähköpiiskalla hakkaaminen. Keskimääräinen aika tainnutuksesta kaulan viiltämiseen oli yli puolitoista minuuttia, joiden aikana useat naudat alkoivat heräillä tainnutuksesta. Usealla oli otsassaan verta vuotava tainnutusaseen haava.”

Yli kolmasosa tainnutuksista epäonnistui ja 17 prosenttia tainnutuksista jouduttiin uusimaan, kun eläin pyrki tuskissaan liikkumaan tainnutuksen jälkeen.

”Sastamalan teurastamossa salaa kuvatuilla videoilla lampaita hakattiin muovilaatikolla ja revittiin ja nostettiin turkista. Nautoja hakattiin kepeillä ja sähköpiiskattiin”, Muurimaa kertoo.

”Eläinten perustavanlaatuinen halu on jatkaa elämää. Ei ole olemassa eläinystävällistä tapaa tappaa teollisesti.”

Kuva: Andrew Skowron

 

Kerro kaverillesi:

Share on facebook
Facebook
Share on twitter
Twitter
Share on linkedin
LinkedIn
Share on whatsapp
WhatsApp
Share on email
Email
Share on telegram
Telegram
Jaa artikkeli

Lisää aiheesta: