Viime aikoina olemme saaneet lukea mediasta, että Nurmoon avattu biokaasulaitos käynnistää uudenlaisen energiaketjun, kiertotaloustoimija Honkajoki hakee kasvua ja että Volaren uusi tehdas muuntaa elintarviketeollisuuden hävikin ekologiseksi proteiiniksi.
Kyse on siis erityisesti tehotuotettujen broilerien lannan käyttämisestä ja tuotantoeläinten rehun tuottamisesta. Esimerkiksi broilerien lantaa käytetään biokaasuna. Teurastamoilta kuljetettuja eläinperäisiä aineita hyödynnetään kalanrehuihin ja lemmikkien ruokiin. Lisäksi hyönteisproteiinia kasvatetaan samoihin tarkoituksiin. Näin ollen toisella eläintuotannon muodolla perustellaan toisen kannattavuutta.
Investointihypen ja kiertotalousjargonin alle hukkuu olennaisia kysymyksiä: Miksi sivuvirtoja syntyy niin paljon, että niistä voi tehdä bisnestä? Miksi rehua tarvitaan yhä enemmän ja enemmän? Kuinka kauan eläinperäisiin aineisiin nojaava lemmikkiruokabisnes voi kukoistaa? Kiertotalouspuheella sivuutetaan kokonaan keskustelu toiminnan eettisistä puolista.
Tuotantoeläimestä vain reilu puolet menee ihmisravinnoksi. Eläimestä riippuen noin 40 prosenttia menee sivuvirroiksi, siis materiaaliksi rehuihin ja lemmikkien ruokiin. Suomalaisten broilerien ruumiiden osista tehtyä jauhoa ja höyhenjauhoa syötetään Norjan kassilohille. Mustasotilaskärpäsiä kasvatetaan proteiinijauheeksi rehuihin. Eläintuotannossa pitää varautua myös tartuntatauteihin ja epidemioihin. Kun lintuinfluenssa jylläsi turkistarhoilla, tapetut turkiseläimet pistettiin energiaksi.
Tämäkö on sellaista kiertotaloutta ja vientiteollisuutta, johon Suomi pystyy?
Lue lisää (muualla verkossa)
Maaseudun Tulevaisuus 18.8.2026. 30 000 tonnia ”sitä itseään” on jo käsitelty – Suomen Lantakaasu avasi Nurmon yksikön.
Kemiamedia 20.8.2026. Bioreaktorina toukat – Volaren uusi tehdas muuntaa elintarviketeollisuuden hävikin ekologiseksi proteiiniksi.
Kuva: Wolfgang Weiser / Unsplash
