Philip Lymbery on kosmopoliitti eläinten hyvinvoinnin puolestapuhuja, joka on omistanut elämänsä kestävän ruoantuotannon etsinnälle.
Philip Lymbery on saapunut Helsinkiin markkinoimaan vastikään suomennettua kirjaansa Farmageddon – Halvan lihan todellinen hinta. Suomeen hän saapui suoraan Pekingistä. Miten brittiläisestä papin pojasta tuli yksi maailman vaikutusvaltaisimmista tehotuotannon arvostelijoista?
1980-luvun puolivälissä eläinten hyvinvointi oli nuorelle Lymberylle ”kuin kutsumus”, mutta osa-aikainen vapaaehtoistyö ei riittänyt.
”Hain töitä Compassion in World Farming -järjestöstä (CIWF). En saanut paikkaa, koska olin täysin epäpätevä”, Lymbery kertoo hymyillen.
Innostuksellaan hän kuitenkin voitti haastattelijat puolelleen, ja hänet värvättiin järjestöön harjoittelijaksi.
27 vuotta myöhemmin Lymbery on CIWF:n toiminnanjohtaja ja työskentelee kansainvälisesti pysäyttääkseen tehotuotannon. Suurimman esteen muodostavat nykyjärjestelmästä taloudellisesti hyötyvät globaalit yritykset. Lymberyn mukaan näiden tahojen kanssa ei enää neuvotella, vaan on pakkokeinojen aika. Maatalouspolitiikan on muututtava nopeasti.
Nykyinen tapamme tuottaa ruokaa syntyi toisen maailmansodan jälkimainingeissa. Sodasta toipuvan väestön ruokkiminen nousi Euroopassa ja Yhdysvalloissa merkittäväksi poliittiseksi kysymykseksi.
”Ruoantuotantoa oli pakko kiihdyttää kaikin voimin, jotta uhkaavalta nälänhädältä vältyttäisiin. Hätäratkaisuna laaditut tehotuotannon mallit ovat kuitenkin yhä voimissaan, ja nyt teollistunut maatalous, joka aikoinaan pelasti ruoantuotannon, uhkaa paitsi globaalia ruoantuotantokykyä, myös biodiversiteettiä, ilmastoa ja ihmisten terveyttä.”
Hulluutta lautasella
Lymberyn analyysi keskittyy yksilön valintojen sijaan tehomaatalouden rakenteisiin.
“Maataloustuottajia ei käy tilanteesta syyttäminen. He tekevät parhaansa pärjätäkseen olosuhteissa, joihin poliitikot ja markkinatalous ovat heidät ajaneet.”
Myös Suomessa tilojen määrä vähenee ja tilakoot kasvavat, mutta maatalouden kannattavuus pysyy heikkona. Tilanne aiheuttaa tuottajille henkistä, fyysistä ja taloudellista kuormitusta, usein traagisin seurauksin. Miksi takerrumme jääräpäisesti tällaiseen järjestelmään, vaikka tiedämme haitat hyvin? Lymberyn vastaus on yksiselitteinen.
“Ihmisten on hankala myöntää omia virheitään. Puhumme yhä nykymaataloudesta modernina tuotantotapana, vaikka järjestelmä on 70 vuotta vanha.”
Tehotuotanto on osoittautunut niin kannattamattomaksi järjestelmäksi, että voisimme sen ohittamalla ruokkia puolet maailman väestöstä.
Nykyään ihmiset ja muut eläimet on kilpailevat samoista ravinnonlähteistä, kun eläimille syötetään ruohon asemesta viljaa tai soijaa. Se vie leivän – kirjaimellisesti – noin neljän miljardin ihmisen suusta, arvioi Lymbery. Hän jatkaa, ettei tietenkään toivo maapallon väkiluvun äkillisesti moninkertaistuvan, vaan haluaa korostaa, kuinka tehotonta tehotuotanto itse asiassa on.
1950-luvun huippusaavutus onkin 2020-luvulle tultaessa osoittautunut niin kannattamattomaksi järjestelmäksi, että voisimme sen ohittamalla ruokkia puolet maailman väestöstä.
”Hulluutta lautasella”, Lymbery puuskahtaa.
Globaalista lokaaliin ja takaisin
Lymbery nimeää positiivisiakin kehityskulkuja. CIWF ulotti toimintansa Kiinaan viisitoista vuotta sitten. Lymbery huomauttaa, ettei Kiinan kielessä ollut tuolloin sanaa eläinten hyvinvoinnille.
Me olemme viimeinen sukupolvi, joka voi pelastaa kaiken.
Nyt eläinten suojelu on Lymberyn mukaan Kiinassa voimakkaan kasvun liike, koska siellä on ymmärretty aiheen kauaskantoiset vaikutukset. Vaikeaksi, jopa mahdottomaksi, mielletty maa edistää eläintensuojelua harppauksin. Muutoksia Eurooppaan Lymbery ajaa Eurogroup for Animals -järjestössä, jonka varapuheenjohtaja hän on.
“Euroopan unionin on lakattava toimimasta väärin. Liha ja maito on korvattava kasvipohjaisilla tuotteilla, ja on siirryttävä voimakkaasti kohti vuoroviljelyä. Verovaroista maksettavat kannustimet ja maataloustuet tulisi kohdentaa pientilallisille ja ruokakasvien viljelyyn. Kululaskelmiin on sisällytettävä myös tehotuotannon välilliset kustannukset, jotka näkyvät esimerkiksi terveydenhuolto- ja ympäristönsuojelumenoissa.”
Mutta mitä tehdä, kun joka puolelta kantautuu pelkkiä tuomiopäivän ennustuksia? Vaikka Lymbery peräänkuuluttaa laajaa poliittista sääntelyä, kannustaa hän aloittamaan muutoksenteon ruokalautaselta.
”Jokainen voi vähentää eläinten kärsimystä kolme kertaa päivässä. Me olemme viimeinen sukupolvi, joka voi pelastaa kaiken.”
Tilaa Animalia-lehti
Juttu on julkaistu alun perin Animalia-lehden numerossa 4/2018. Haluatko lehden kotiisi? Voit tilata sen liittymällä Animalian jäseneksi tätä kautta (linkki aukeaa uuteen välilehteen).
