Kärsimyksessä eläimet ovat meidän kanssamme tasavertaiset

Mirja Pyykkö

toimittaja, Animalian Kettukummi-kampanjan tukija

Kun näyttelijä Martti Suosalo katsoi vastasyntynyttä lastaan silmiin, hän kertoi ajatelleensa, että ”Niissä on kaikki viisaus, vain käyttöohjeet puuttuvat.”

Ajatus on tullut monesti mieleeni lapsia, mutta myös kotikoiria puistossa tai tarhaeläinten kuvia katsoessani.

Turkiseläinten kasvattaminen tarhoissa alkoi maailmalla 100 vuotta sitten. Pian hoksattiin tehdä turkiksista teollista tuotantoa, eikä tehnyt tiukkaakaan, sillä käsitys eläimestä tarvikkeena ei ollut eläinpsykologien muokkaama.

Tänä päivänä voisi olla toisin. Tiedämme eläinten sisäisestä maailmasta ja elämiseen liittyvistä tarpeista lukuisten tutkimusten kautta. Olemme pidempiä ja pulskempia ja voimme suojautua kylmyydeltä monin eri tavoin.

Mihin tarvitsemme turkiksia? Emme mihinkään.

Seurasin erään naisen etenemistä marketissa – päässään iso turkishattu, yllään pitkä minkkiturkki ja kädessään muhvi. Kaikessa koomisuudessaan se oli vihoviimeinen herätys huomata, kuinka tarpeetonta ihmisen on pukeutua eläinten vaatteisiin ja kuinka hauras on ajatus minkkiturkin statuksesta oman egon pönkittäjänä.

Suomessa on enää alle 800 turkistarhaa. Tarhat vähenevät lähinnä sen vuoksi, ettei nuorista löydy jatkajia vanhempiensa elinkeinolle, koska alan kannattavuus on heikkoa.

Olisiko heistä kokemustensa kautta eläinten asiamiehiksi? Ovatko he katsoneet tarhattuja eläimiä silmiin?

Usein muutos lähtee pienestä; kuka olisi uskonut, että nuoret istuvat jopa sisätiloissa inhottu pipo päässään? Muutoksen sai aikaan David Beckham istahtamalla tv-haastatteluun pipon kanssa, ja niin maailma oli pipolle auki.

Vaikka 13 Euroopan maata on kieltänyt turkistarhauksen, viisi maata harkitsee sitä, ja neljässä maassa laki edellyttää lajityypillisempiä oloja, eivät suomalaiset päättäjät ole kypsyneet kieltoajatukseen.

Ihmisille on tärkeää voida tuntea, puhua, oppia, liikkua… ja tiedämme, että myös eläimillä on omat lajityypilliset tarpeensa.

Esimerkiksi minkin tarpeet on määritelty peräti Euroopan komission asettaman tieteellisen komitean suulla, ja ne ovat: ”Väljä ja virikkeellinen elinympäristö, tarve kiipeillä, uida ja välttää kontaktia muiden minkkien kanssa.” Vähintä, mitä ihminen voisi antaa vapauden tilalle.  

”Kärsimyksessä eläimet ovat meidän kanssamme tasavertaiset”, toteaa Peter Singer.

Mirja Pyykkö
Kuva: Joska Pyykkö

Minkkikuva: Andrew Skowron

Tilaa Animalia-lehti

Juttu on julkaistu alun perin Animalia-lehden numerossa 2/2020. Haluatko lehden kotiisi? Voit tilata sen liittymällä Animalian jäseneksi tätä kautta.

Kerro kaverillesi:

Share on facebook
Facebook
Share on twitter
Twitter
Share on linkedin
LinkedIn
Share on whatsapp
WhatsApp
Share on email
Email
Share on telegram
Telegram
Jaa artikkeli

Lisää aiheesta: