Suomi on Euroopan suurimpia raviurheilumaita. Raviurheilussa yritetään nyt keskittyä hevosten hyvinvoinnin edistämiseen muun muassa puuttumalla ajotapaan ja piiskan käyttöön.
Suomessa järjestetään vuosittain noin 540 ravikilpailut. Tavallisen katsojan silmiin pistää ravikisoissa usein se, miten raviohjastaja kohtelee hevosta ajon aikana. Erityisesti ajovitsan käyttö herättää keskustelua. Suomessa säädöksiä vitsan käytön suhteen on kiristetty, mutta olemme vielä kaukana esimerkiksi Norjasta, jossa vitsan käyttö raveissa on kokonaan kielletty.
Myös Suomessa on valmentajia ja ohjastajia, jotka toimivat hevosten kohtelussa edelläkävijöinä. Esimerkki heistä on Leivon pariskunta: he kasvattavat ja valmentavat hevosensa sekä kilpailevat niiden kanssa aina ilman piiskaa.
”Ohjat ovat yhteydessä hevosen toiseksi herkimpään elimeen eli suuhun. Kyllä se viesti sitä kautta välittyy”, kertoo Timo Leivo.
Leivon mielestä hevosten kohtelua raveissa on tarpeen tarkastella kriittisesti. Raveissa nähty hevosten kohtelu koetaan usein epämiellyttäviksi, joskus jopa eläinrääkkäykseksi. Se ei Leivon mukaan ole kenenkään edun mukaista: eläinten kanssa kilpaileminen ei saa olla eläimelle ikävää.
Hevonen on herkkä eläin. Rattailla heiluminen tai ohjista repiminen vain häiritsee sitä – siksi ajon pitäisi olla eleetöntä ja pienin merkinannoin tapahtuvaa. Piiska tarkoittaa hevoselle kipua tai lievimmilläänkin epämukavuutta, josta se pyrkii pois. ”Miksi siis aiheuttaa eläimelle epämukavuutta, pelkoa tai kipua, kun siltä pyydetään sen parasta?”, Timo Leivo kysyy.
Leivojen tallissa asuu kuusi hevosta. Leivon ja hänen puolisonsa hevosenpidon perustana on jokaisen yksilön kunnioittaminen. Heidän tehtävänään eläinten omistajina on pyrkiä ymmärtämään hevosta ja sopeutua jokaisen yksilön persoonallisuuteen. ”Hevoselta ei saa koskaan vaatia enempää kuin mitä sillä on antaa. Ei kotona eikä radalla”, Timo Leivo korostaa.
Hevosten kohteluun ei puututa riittävästi
Raveissa pitää luonnollisesti noudattaa eläinsuojelulakia. Eläinsuojelulaissa määrätään muun muassa, että eläinten liiallinen rasittaminen on kiellettyä, samoin kuin kohtuuttoman ankara kurissa pitäminen sekä liian kovakourainen käsittely.
Hippoksen ravikilpailusäännöissä todetaan ajovitsan käytöstä, että ajovitsa on merkinantoväline. Sillä saa näpätä hevosta ainoastaan rannetta taivuttamalla olkavartta nostamatta. Ajovitsalla ei saa lyödä hevosta eikä sillä saa häiritä kanssakilpailijoita.
”Hevosta saa käskeä korkeintaan viisi kertaa ajon aikana. Hevosen on vastattava ajovitsalla annettuun merkkiin lisäämällä vauhtia ja hevosella on myös oltava mahdollisuus ehtiä reagoimaan annettuun käskyyn”, kuvailee sääntöjä raviurheilua järjestävän Suomen Hippoksen kilpailutoimenjohtaja Jukka Niskanen.
Hän korostaa, että väsyneen tai muista jälkeenjääneen hevosen käskeminen on erityisen kiellettyä.
Suomen Hippoksen sääntövaliokunnan puheenjohtajan, käräjätuomari Ismo Kovasen mielestä säännöissä ajotapoja ja myös ajovitsan käyttöä on käsitelty kattavasti. Säännöt antavat hänen mielestään hyvän lähtökohdan oikein toteutetulle kilpailutoiminnalle.
”Sääntöjen valmistelussa on otettu huomioon pohjoismainen ajokulttuuri. Hevosten hyvinvointi on keskeinen lähtökohta ravikilpailutoiminnan sääntelyssä”, Kovanen painottaa.
Vuonna 2010 kiristyneet ajotapasäännökset ovat Kovasen ja Niskasen mielestä siistineet ajotapoja huomattavasti.
Ongelma Timo Leivon mielestä tosin edelleen on, ettei sääntöjä noudateta ja ettei tuomaristo puutu hevosen huonoon kohteluun riittävästi. Leivon mielestä ajovitsan käyttö pitää ensisijaisesti kieltää, koska hevoset tulevat maaliin tietyssä järjestyksessä ilman vitsaakin. Vähintäänkin vaatimuksena pitää olla, että ajotapa on sääntökirjan mukainen.
Hevosiin edelleen kohdistetaan huomattavaa voimankäyttöä ja jopa piiskaamista. Näissä tilanteissa harva nousee puolustamaan hevosta sen valmentajaa tai omistajaa vastaan.
Ajovitsan käyttöä perustellaan usein sillä, että sen käytön kieltäminen johtaisi siihen, että tarvittaessa merkit, kehotukset ja käskyt annettaisiin ohjilla. Ne kohdistuvat eläimen herkkään suuhun, jolloin hevosen terveys voi olla uhattuna. Leivon mielestä myös sellaiseen ajotapaan voi ja pitää puuttua, jotta ajotapa muuttuu.
Kenellekään vähääkään hevosurheilun maailmaan paneutuneelle ei ole tuntematonta se, että hevosiin edelleen kohdistetaan huomattavaa voimankäyttöä ja jopa piiskaamista. Näissä tilanteissa harva nousee puolustamaan hevosta sen valmentajaa tai omistajaa vastaan.
Oman tahdon asia
Kilpailutoimenjohtaja Jukka Niskanen kertoo, että tuomarien ja valvojien koulutuksissa ajotapa-asiat ovat säännöllisesti aiheena ja ajotapoja tarkastellaan videoesimerkkien avulla.
On väärin ajatella, että kaikki mikä ei suoranaisesti johda rangaistukseen, olisi aina sallittua.
Käräjätuomari Ismo Kovanen puolestaan korostaa, että ajovitsan käyttö on aina oman tahdon asia. Kukaan muu kuin ohjastaja ei ole ensisijaisessa vastuussa liiallisesta ajovitsan käytöstä. Asiaa ei saa jättää tuomaristojen rangaistuskäytännön varaan.
”On väärin ajatella, että kaikki mikä ei suoranaisesti johda rangaistukseen, olisi aina sallittua. Hevosten oikeaoppisen kohtelun näkökulmasta pidän ohjastajien kouluttamista yhtä tärkeänä kuin tuomarikoulutusta”, hän sanoo.
Ajovitsan käytöstä on käyty keskustelua vuosikymmenten ajan. Asia jakaa mielipiteet siitä, mikä on hevosen hyvinvoinnille parasta. Leivojen tapa pitää ja ajaa hevosiaan on kuitenkin esimerkki siitä, että toinen kuin nykyinen tapa on mahdollinen.
Kysyttäessä Timo Leivolta miten hän tarvittaessa komentaa hevosiaan, hän vastaa: ”En oikeastaan tiedä, koska minun ei tarvitse sitä useinkaan tehdä, mutta kyllä siihen riittää terävä ’ei’”.
”Komentamisen sijaan hevosia tulee kehuttua. Käytän paljon palkitsemista porkkanalla, silityksellä ja sanalla ’hyvä’. Se toimii kärryiltä käsin tehokkaana kannustimena. On kivempi fiilis mennä illalla nukkumaan, kun on pärjännyt hyvin ilman piiskaa”, Timo Leivo kertoo.
Animalian kanta
Animalia suhtautuu hevosten käyttöön kilpaurheilussa kriittisesti. Ravihevosten kohtelussa on paljon eläinsuojelullisia ongelmia, ja lisäksi kilpailuissa pärjäämättömien hevosten kohtalo on usein ikävä: teurastus tai myynti osaamattomiin käsiin. Animalia kannustaa ihmisiä välttämään eläinten viihdekäyttöä – tämä koskee niin eläintarhoja kuin vaikka ravikilpailujakin.
Tilaa Animalia-lehti
Juttu on julkaistu alun perin Animalia-lehden numerossa 2/2015. Haluatko lehden kotiisi? Voit tilata sen liittymällä Animalian jäseneksi tätä kautta (linkki aukeaa uuteen välilehteen).
