Laista, eläimistä ja vastuusta





Animalia
Liisa Kaski
antiikkiin erikoistunut kulttuurintutkija

”Ihminen on luonnoltaan poliittinen eläin”, väitti Aristoteles. Hänelle poliittinen merkitsi ihmisyhteisön toimintaan liittyviä asioita, kansalaisen velvollisuuksia, ja eläin – no, eläintä.

Hätkähdän aina, kun vakavalla mielellä kirjoitetussa tekstissä tai punnitussa puheenvuorossa törmään käsitteelliseen jakoon ”ihminen ja eläimet”. Lipsahtiko se kirjoittajalta vahingossa? Edustaako puhuja jotakin eksoottista lahkoa, joka kiistää vallitsevan tieteellisen konsensuksen ihmisestä biologisena olentona?

Todellisuudessa kyse lienee siitä, että vaikka vannomme rationaalisuuden, tieteellisen maailmankuvan ja oman itsenäisen ajattelumme nimiin, arjen sanoissa ja teoissa meidän kauttamme puhuvat silti perityt käsitykset, ennen sanotut sanat, kaikki se ”normaaliksi” ja ”luonnolliseksi” uskottu, mihin ympäröivä yhteisö meitä työntää. Ihmisen erityisyyden korostaminen kaikkien muiden elämänmuotojen kustannuksella on niin perustavalla tavalla sisäänrakennettu kulttuuriimme, ettemme huomaa kyseenalaistaa sitä edes silloin, kun uskomusten ja tiedon välinen ristiriita ajaa meidät täydelliseen umpikujaan.


Siksi mekin ehkä ymmärrämme kuin antiikin sedät, että ihminen on ihmisen näkökulmasta erityinen eläin samasta syystä, kuin kettu on ketun näkökulmasta erityinen.

Ihmistä koskevien uskomustemme juuret juontavat antiikin filosofiaan. Aristoteleen aikalaisille oli selvää, että ihminen on biologisesti eläin siinä missä muutkin, mutta filosofeja kiinnosti, miksi ihminen tapoineen näyttää eroavan muista eläimistä niin paljon. Poliittisuus oli yksi esitetyistä erontekijöistä, sieltä järkevimmästä päästä. Rationaalisuus oli toinen. Harmi kyllä siitä tuli isompi hitti.

On historian ironiaa että eläintiede, monitoimimies Aristoteleen luomus, on yksi toisensa jälkeen osoittanut antiikista periytyvät käsitykset ihmiseläimen erityisyydestä virheellisiksi. Näin tiede toimii, perittyjä käsityksiä koetellen ja virheellisiksi paljastuvia korjaten – juuri tähän varhaiset filosofit pyrkivät.

Siksi mekin ehkä ymmärrämme kuin antiikin sedät, että ihminen on ihmisen näkökulmasta erityinen eläin samasta syystä, kuin kettu on ketun näkökulmasta erityinen.

Jos kuvitelma ihmisen rationaalisuudesta onkin murentunut todellisuuden jalkoihin, poliittisuudesta emme pääse yhtä helpolla. Kansalaisina meistä jokainen on vastuussa yhteisömme harjoittamasta politiikasta: arvoista, joiden varaan lait kirjoitetaan, lain kirjaimesta ja käytännöistä, joilla sitä tulkitaan.

Liisa Kaski tutkii antiikin aikaa.
Vieraileva kolumnisti Liisa Kaski. Kuva: André Lindström.

Tilaa Animalia-lehti

Juttu on julkaistu alun perin Animalia-lehden numerossa 1/2017. Haluatko lehden kotiisi? Voit tilata sen liittymällä Animalian jäseneksi tätä kautta (linkki aukeaa uuteen välilehteen).






Julkaistu: maaliskuu 1, 2017