Suurin osa ihmisistä pitää eläimistä eikä haluaisi näille aiheutettavan vahinkoa. Kodeista löytyy valtavasti lemmikkejä, ja myös tiede tarjoaa enemmän tietoa eläimistä kuin koskaan aiemmin. Samaan aikaan kuitenkin eläintuotteiden kulutus on globaalisti jatkuvassa kasvussa.
Sosiaalipsykologi Leon Festinger esitti 1950-luvulla teoriansa kognitiivisesta dissonanssista. Kognitiivinen dissonanssi on epämiellyttävä psykologinen tila, joka syntyy, kun yksilön uskomukset, arvot ja käytös ovat ristiriidassa keskenään.
Lihan syöminen on monelle tärkeä osa ruokavaliota. Samalla suurin osa kuitenkin pitää eläimistä ja järkyttyy, kun kuulee eläinteollisuuden aiheuttamasta kärsimyksestä. Tämä eläinrakkauden ja lihansyönnin ristiriita aiheuttaa kognitiivisen dissonanssin, johon yksilö pyrkii löytämään ratkaisun. Tämän niin kutsutun lihaparadoksin tarkastelu on tärkeää, sillä ruokavalintamme ovat jokapäiväistä moraalista toimintaa, vaikka lihan syöminen mielletäänkin moraaliseksi valinnaksi vain harvoin.
Lihaparadoksin ratkaisemiseksi on kaksi pääasiallista keinoa: yksilö voi joko muuttaa käytöstään vastaamaan uskomuksiaan tai vaihtoehtoisesti muuttaa uskomuksiaan vastaamaan käytöstään. Jotkut muuttavat käytöstään lopettamalla eläinten syömisen, mutta suurin osa omaksuu uskomuksia, jotka eivät ole ristiriidassa eläinten syömisen kanssa.
Mielen kieltäminen paradoksin ratkaisuna
Tutkimuksissa on todettu, että lihansyöjät hyödyntävät monia strategioita lihankulutuksensa oikeuttamiseksi. Eläinten nähdään esimerkiksi poikkeavan merkittävästi ihmisistä kykyineen. Onkin havaittu, että lihaa syövät näkevät syötäväksi kasvatetuissa eläimissä vähemmän kognitiivisia kykyjä kuin muissa eläimissä. Kulttuureittain vaihtelevat näkemykset esimerkiksi koirien syömisen hyväksyttävyydestä osoittavat tämän hyvin. Mikäli koira mielletään syötäväksi eläimeksi, myönnetään sille vähemmän kognitiivisia kykyjä kuin kulttuureissa, joissa koiria ei syödä.
Eläinten mielen kieltäminen on tehokas tapa ratkaista paradoksin aiheuttama epämiellyttävä tila. Psykologi Brock Bastianin tutkimusryhmän laatimassa tutkimuksessa koehenkilöt arvioivat eläinten kognitiivisia kykyjä. Kun koehenkilöitä muistutettiin eläimille aiheutetun kärsimyksen ja lihan yhteydestä, nämä myönsivät ruokatuotannossa käytettäville eläimille vähemmän kognitiivisia kykyjä. Koehenkilöt myös kielsivät eläinten mielellisyyden, mikäli he tiesivät pian syövänsä lihaa. Kun eläimiä ei hahmoteta kärsimykseen kykenevinä mielellisinä olentoina, ei niiden kohtelu myöskään näyttäydy moraalin kannalta ongelmallisena.
Karnismin heikot argumentit
Mielellisyyden ja moraalisen arvon kieltämisen lisäksi yleisimmät lihansyönnin oikeutukset liittyvät luonnollisuuteen, tavanomaisuuteen, välttämättömyyteen ja mukavuuteen. Sosiaalipsykologi Melanie Joy on havainnollistanut ilmiötä karnismin käsitteellä. Joyn mukaan sosiaalistumme pitämään lihaa biologiaamme rakennettuna luonnollisena asiana, jonka syömiseen olemme kehittyneet ja jonka syöminen on myös välttämätöntä.
Usein kuultu, mutta paikkaansa pitämätön argumentti onkin, että lihan syöminen on selviytymisen ja terveenä pysymisen välttämätön edellytys. Näennäisen välttämättömyyden seurauksena lihantuotannossa aiheutuva kärsimys ei näyttäydy moraalisena ongelmana. Moraalin kannalta heikko, mutta yleinen peruste on myös lihasta saatava kulinaristinen nautinto: ”En voisi luopua lihasta, koska se on niin hyvää”.
Helpoin tapa olisi lihasta luopuminen
Karnismi vallitsevana ideologiana on muuttanut edellä kuvatut strategiat yksilötasolta yhteiskunnan normiksi mahdollistaen yksilöiden ongelmattoman lihankulutuksen. Tämä on helppo todeta, sillä kasvissyöjien osuus väestöstä jää usein reilusti alle kymmenen prosentin.
Eläinten kognitiivisia kykyjä koskeva tutkimus osoittaa, että eläinteollisuudessa käytettävät eläimet ovat mielellisiä olentoja moninaisine kognitiivisine kykyineen. Eläinten käyttäminen ruuantuotannossa aiheuttaa niille väistämättä kärsimystä ja on moraalisesti tuomittavaa. Varmin ja helpoin tapa lihaparadoksin purkamiseen on jättää eläimet syömättä.
Tilaa Animalia-lehti
Juttu on julkaistu alun perin Animalia-lehden numerossa 2/2022. Haluatko lehden kotiisi? Voit tilata sen liittymällä Animalian jäseneksi tätä kautta (linkki aukeaa uuteen välilehteen).
Kuva: Iiris Sihvola
