Eduskunta käsittelee parhaillaan lakimuutosta, joka kumoaisi porsaiden kirurgisen kastraation kiellon. Muutosehdotus rakentuu perusteluille, joissa eläinten hyvinvointivaikutukset sivuutetaan vetoamalla nykyhetken oikeustilaan. Samalla taloudellisia vaikutuksia arvioidaan suhteessa tulevaan sääntelyyn. Kun oikeustilaa tarkastellaan näin, se hämärtää lakimuutoksen todelliset seuraukset ja mahdollistaa eläinten hyvinvointia heikentävän ratkaisun esittämisen neutraalina.
Hiljattain uudistetun eläinten hyvinvointilain 15. pykälän mukaisesti kipua tai kärsimystä aiheuttava toimenpide saadaan tehdä eläimelle vain, jos se on eläimen hyvinvoinnin kannalta perusteltua. Pykälä ei suojaa eläintä absoluuttisesti, sillä säännös sallii poikkeuksena tiettyjä kipua aiheuttavia toimenpiteitä. Tällainen on esimerkiksi pykälässä mainittu eläimen kastraatio. Toimenpiteen sallimiseen on kuitenkin säädetty yhtä lajia koskeva poikkeuksen poikkeus: hyvinvointilain 126. pykälän tarkoittama sikojen kirurgisen kastraation kielto.
Kastraatio on porsaan kannalta tarpeeton toimenpide
Sikojen kirurginen kastraatio on eläimelle hyvin kivuliasta ja stressaavaa. Toimenpiteellä pyritään ehkäisemään pienellä osalla karjuista, eli urossioista, teurastusvaiheessa esiintyvää karjunhajua. Haju muodostuu yhdisteistä, joiden aistimisessa on eroja ihmisyksilöiden välillä. Osa ihmisistä kokee hajun epämiellyttävänä, osa ei aisti sitä lainkaan ja osa pitää sitä miellyttävänä. Epämiellyttävän hajun esiintymismahdollisuudella on vaikutusta karjusian ja sen lihan markkina-arvoon. Nykyinen lajikohtainen säännös kieltäisi sian kastroimisen kirurgisesti 12 vuoden siirtymäajalla, ja se tulisi voimaan 1.1.2035 alkaen.
Erityinen poikkeussäännös ja siitä käytävä keskustelu alleviivaavat eläimiin liittyvän sääntelyn ongelmakohtia. Lajikohtainen kastraatiokielto on lisätty lakiin valmistelun aikaisen lausuntokierroksen jälkeen erillisen selvityksen pohjalta, ja sen tulevaisuudesta käydään keskustelua lain jo tultua voimaan. Hyvinvointilain tavoitteet eläimen hyvinvoinnin suojelusta ja edistämisestä sekä eläimen kunnioittamisesta ovat luonteeltaan meritokraattisia eli yksilön oikeudet perustuvat sen itsensä arvoon muun muassa sen ominaisuuksien perusteella, eikä esimerkiksi lajiin kuulumisen perusteella. Jatkumon toista päätä värittää ihmisarvoa korostava aristokraattinen oikeuskäsitys, jossa yksilön oikeudet perustuvat erityiseen lajinsisäisesti jaettuun statukseen, ihmisarvoon, ja jonka ulkopuolelle muut lajit jäävät.
Jotta lajikohtainen sääntely olisi oikeudellisesti perusteltavissa lain meritokratiaa ilmentävien tavoitteiden näkökulmasta, olisi poikkeuksen perustuttava lajin ominaisuuksiin. Karjuporsaan kastraatio on eläimen kannalta tarpeeton toimenpide, jonka syy kytkeytyy välillisesti lajin ominaisuuksiin. Ihmiselle epämiellyttävä karjun haju muodostuu yhdisteistä, joita tavataan ainakin karjuporsailla.
Eläimen ominaisuuksiin kytkeytyvä syy ei kuitenkaan perustele toimenpidettä eläimen hyvinvoinnin kannalta, vaan intressi on kytköksissä lajin arvoon ihmiselle. Toisin sanoen laji vaatii erityistä suojelua, koska ihmisellä on intressi lajin hyvinvointia heikentävään toimenpiteeseen, joka puolestaan perustuu lajin ominaisuuksiin. Voidaan todeta, että sikojen kirurgista kastraatiota koskeva poikkeuskielto on meritokraattisesta näkökulmasta perusteltua, eikä kiellon kumoaminen olisi lain tavoitteiden mukaista.
Lakimuutosta perustellaan ihmiskeskeisillä argumenteilla
Eläinten hyvinvointilain siirtymäsäännösten mukaisesti sikojen kastraatiokieltoa ei vielä vuonna 2026 sovelleta täysimääräisesti. Tästä huolimatta kiellon tulevaisuus on nostettu uudelleen arvioitavaksi erityisesti sen ihmiselle koituvien talousvaikutusten vuoksi. Kiellon kumoamisella tavoitellaan kotimaisen tuotannon kannattavuuden ja jatkuvuuden varmistamista, minkä lisäksi se on kytketty ruokaturvan ja huoltovarmuuden vahvistamiseen.
Hankkeen perustelurakenne ilmentää ihmisen arvoa korostavalle aristokraattiselle oikeuskäsitykselle tunnuksenomaista internalismia, jossa tavoiteltua oikeustilaa sanoitetaan sisältä käsin sitä tukevilla tulkinnoilla. Tällainen on esimerkiksi väite, ettei kastraatiokiellon kumoaminen vaikuttaisi eläinten hyvinvointiin nykytilaan verrattuna, sillä kielto tulisi nykyisen mukaisesti sovellettavaksi vasta 2035. Perustelu on harhaanjohtava, sillä vaikka kumoaminen ei muuttaisi oikeustilaa nykyhetkessä, se muuttaisi oikeustilaa, joka on nykyisen lain puitteissa tarkoitettu tulevan voimaan siirtymäajassa. Tällä on eläimen kannalta tosiasiallista vaikutusta sen hyvinvointia heikentävällä tavalla.
Toisaalta kuitenkin talous- ja muita ihmiskeskeisiä vaikutuksia arvioidaan suhteessa sovellettavaksi tulevaan oikeustilaan, eikä nykyhetkeen. Tosiasiassa taloudelle ei koituisi tässä hetkessä sen enempää vaikutuksia kiellosta huolimatta kuin samassa hetkessä eläimelle kiellon kumoamisesta. Merkitystä on sillä, mitä perusteluissa sanoitetaan ja mitä ei. Nykyinen perustelurakenne pyrkii selittämään ihmistä hyödyttävän ja eläimen hyvinvointia heikentävän lakimuutoksen ihmiskeskeisellä tavalla ikään kuin sillä ei olisi eläimen kannalta vaikutusta.
Sallitaanko eläimiä suojaavan lain muuttaminen eläinten vahingoksi?
Esitys on annettu eduskunnalle maaliskuun loppupuolella 2026, ja asiasta on käyty lähetekeskustelu huhtikuun alussa. Asian käsittely on jatkunut touko-kesäkuun aikana. Ratkaisu lakimuutoksen hyväksymisestä tai hylkäämisestä on merkittävä ei vain eläinyksilöiden kannalta, vaan myös koko eläinten hyvinvointia sääntelevän kokonaisuuden kannalta. Ratkaisu näyttää, salliiko nykyinen rakenne todella eläinten hyvinvointilain muuttamisen eläinten vahingoksi lain tavoitteiden vastaisella tavalla sekä ihmiskeskeisistä syistä.
Nykyisellään eläinlajien itseisarvo näkyy saavan laissa vahvistusta lähinnä silloin, kun ihminen vaatii eläimelle oikeuksia, joita sille jo lain sekä sen tunnustaman itseisarvon perusteella olisi kuulunut. Tästä syystä on merkittävää, ettei ihminen muuta eläinten hyvinvointia turvaavaa lakia vastoin sen tavoitteita taikka ihmiskeskeisin syin. Sen sijaan lainsäädäntöä tulisi johdonmukaistaa sekä pyrkiä eroon ihmiskeskeisistä ratkaisuista, jotka heikentävät eläinten hyvinvointia.
Sofia Raivio on Turun oikeustieteellisen tiedekunnan maisteriopiskelija, joka on perehtynyt eläinoikeudellisiin kysymyksiin. Hän tutkii eläimen itseisarvoa eläintä koskevassa sääntelyssä sekä eläinten hyvinvointilain kykyä toteuttaa sille asetetut tavoitteet lajikohtaisessa sääntelyssä. Raivio on laatinut useita seminaaritöitä aiheesta ja toimii sekä Animalian että Eläinoikeusjuristien jäsenenä edistäen eläinten oikeudellista asemaa. Kirjoitelma on osa oikeustieteen maisterin tutkinnossa suoritettavaa Pro Gradu -tutkielmaa.
Lue lisää (muualla verkossa)
Mari Heinonen. Kastraatioselvitys 2021. (pdf)
Raffael Fasel. 2019. More Equal Than Others: Animals in the Age of the Human Rights Aristocracy.
Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi eläinten hyvinvoinnista annetun lain ja eläinten lääkitsemisestä annetun lain 17 §:n muuttamisesta. Käsittelytiedot.
Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi eläinten hyvinvoinnista annetun lain ja eläinten
lääkitsemisestä annetun lain 17 §:n muuttamisesta (pdf)
Kuva: Balvik C. / We Animals
