Näkymättömät kalat, kiehuvat ravut

Tiina Ollila

Ruokailutottumukset muuttuivat 1960-luvulta alkaen, ja osa muutosta oli merenelävien runsastuminen ruokapöydissä. Suomalaiset alkoivat syödä mustekaloja, katkarapuja, ostereita ja simpukoita.

Monilajisen historian dosentti Otto Latva on perehtynyt eläinten ja ihmisten jaetun menneisyyden sekä meri- ja ympäristöhistorian tutkimukseen. Hän kertoo, että historiallinen aineisto ei Suomessa oikeastaan käsittele mustekalojen eettistä kohtelua.

”Mustekalat on suomalaisessa aineistossa tuotu esille ruokakontekstissa ilman sen suurempaa eettistä keskustelua”, Latva kertoo.

Hän on tutkinut vastikään sitä, miten ihminen on uuden ajan alun jälkeen onnistunut tuhoamaan merellistä biodiversiteettiä ja mikä on se ideologinen pohja, joka on mahdollistanut tämän. 

Tuotantoeläimet ovat yhä lisääntyvästä tehotuotannon kritiikistä huolimatta näkymättömissä. Erityisesti kalat, nilviäiset ja äyriäiset jäävät pimentoon. Mereneläviä käsitellään ympäristövastuullisuuden näkökulmasta – eettinen keskustelu ei ylety vesistöjen asukkien itseisarvoisuuteen.

Kalastamista näytetään huolettomasti mainoksissa ja tv-ohjelmissa. Kalaoppaat keskittyvät vastuullisuuteen, joka liittyy ympäristöön ja ylikalastukseen. Kalojen ja ihmisten vuorovaikutussuhteita on tutkittu paljon vähemmän kuin nisäkkäiden ja lintujen.

Triljoonia tapettuja kaloja ja mereneläviä

Suurimmalla osalla ihmisistä ei ole tietoa teollisen kalankasvatuksen käytännöistä ja teknologisoitumisesta. Tuotannon kasvu on perustunut yli 20 vuotta nimenomaan kasvatuksen lisääntymiseen. Kirjolohia voidaan kasvattaa meressä tai maalaitoksissa altaissa tai kiertovesilaitoksissa. Kalojen kasvatusolot altaissa ovat pelkistettyjä, mikä vaikuttaa niiden fysiologiaan ja selviämiseen. Virikekasvatuksessa altaisiin sijoitetaan suojapaikkoja, ja veden virtaamaa ja virtaussuuntaa muunnellaan. Kalojen hyvinvointia sivuava tutkimus motivoituu kuolleisuuden ja tautien vähentämisestä.

Vuotuisten teurastettujen kalojen globaaliksi määräksi arvioidaan 0,97–2,74 triljoonaa. Arvio perustuu elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n vetoisuustilastoihin yhdistettynä lajien arvioituihin painoihin. Lukuun ei sisälly laitonta ja sääntelemätöntä kalastusta eikä poisheitettyjä kaloja. Suomessa vuonna 2019 kasvatetun 15,3 miljoonan kalakilon arvioidaan koostuvan yli 7 miljoonasta yksilöstä.

Merenelävät eivät näy eläinsuojelulaissa tai koe-eläindirektiivissä

Kalojen kivuntuntemuksesta on näyttöä, mutta niitä käsitellään elävänä resurssina. Nilviäisten kipukokemuksista on tutkimusaineistoa. Tiedetään myös, että rapu oppii välttämään paikkaa, jossa se on kokenut negatiivisia ärsykkeitä. Rapujen elävältä keittäminen on jokasyksyinen puheenaihe.

Eläinsuojelulainsäädännössä on kaikkien eläinten pitopaikalle ja kohtelulle vaatimuksia, joita tulee noudattaa rapujen pidossa. Erillisiä säännöksiä rapujen pidolle ei ole. Lain mukaan eläimiä on kohdeltava hyvin eikä niille saa aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä. Tarpeettoman kärsimyksen tulkinta ei ole eläinkeskeinen vaan noudattelee perinteitä.

Kalojen käyttö koe-eläiminäkin yleistyy: Suomessa käytetään eläinkokeissa tuhansia seeprakaloja ja muiden lajien yksilöitä. Euroopan tasolla kalojen koekäyttö on niin runsasta, että kaloista ja niiden pitovaatimuksista olisi säädettävä tarkemmin koe-eläindirektiivissä. Myös äyriäisiä käytetään koe-eläiminä, ja niiden anestesiamenetelmiä on tutkittu.

Hallitusohjelma turvaa kalataloutta

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA on todennut, että kalojen kivuntuntoa ja tietoisuutta pitäisi käsitellä kuin nisäkkäiden ja lintujen. Hyvinvoinnin merkityksen ymmärtäminen ja käsitteen ulottaminen koskemaan vedeneläviä on hiljalleen nousemassa keskusteluun. Hallitusohjelma asettuu kuitenkin virkistyskalastuksen turvaamisen ja kalatalouden edistämisen puolelle. Kalojen hyvinvointia ei mainita.

Monella suomalaisella kalanviljelylaitoksella käytetään teurastusta edeltävään tainnutukseen yhä hiilidioksidia. Norjassa kalojen tainnuttaminen hiilidioksidilla ja rapujen keittäminen elävältä on kielletty. Sveitsissä astui vuonna 2018 voimaan laki, joka edellyttää äyriäisten tainnuttamista ennen keittämistä. Uudessa-Seelannissa rapujen keittäminen elävältä on ollut kiellettyä vuodesta 1999. Britannian parlamentissa on käsittelyssä lakiuudistus, joka kieltäisi muun muassa rapujen ja hummereiden elävältä keittämisen. 

Olisi aika Suomessakin ulottaa julkinen keskustelu lihansyönnistä kaloihin, rapuihin ja mereneläviin, niin tuotannossa kasvatettaviin kuin luonnonvaraisiin lajeihin ja yksilöihin.

Tilaa Animalia-lehti

Juttu on julkaistu alun perin Animalia-lehden numerossa 3/2021. Haluatko lehden kotiisi? Voit tilata sen liittymällä Animalian jäseneksi tätä kautta (linkki aukeaa uuteen välilehteen).

Kuva: Istockphoto.com

Kerro kaverillesi:

Share on facebook
Facebook
Share on twitter
Twitter
Share on linkedin
LinkedIn
Share on whatsapp
WhatsApp
Share on email
Email
Share on telegram
Telegram
Jaa artikkeli

Lisää aiheesta: