Itä-Suomen yliopistossa paljastui järkyttävä tapaus, jossa yliopiston koe-eläintutkija oli toistuvista käskyistä huolimatta jättänyt hiiret kärsimään. Seura uutisoi aiheesta 7.5.2020. Asia eteni poliisitutkintaan, joka kuitenkin jätettiin kesken jo alkumetreillä.
Tapahtumat sijoittuvat keväälle 2018. Seuran mukaan kyseisen vuoden toukokuussa koe-eläinkeskuksen henkilökunta huomasi, että osalle geeniterapiatutkimuksessa olleista hiiristä oli tullut niin vakavaa kipua aiheuttaneita vaurioita, että ne tulisi välittömästi lopettaa. Hiiret olivat jyrsineet raajojaan ja niiden jaloista oli irronnut osia kuolioitumisen vuoksi.
Tutkija kieltäytyi lopettamasta eläimiä. Hän myös kielsi muuta henkilökuntaa lopettamasta niitä. Hiiret saivat muutaman päivän ajan kipulääkettä koe-eläinkeskuksen vaatimuksesta, kunnes tutkija halusi merkittävästi vähentää sitäkin. Raajojen pureminen alkoi uudestaan.
Hiirten lopettamisesta käytiin pitkä kädenvääntö koe-eläinlaitoksen ja tutkijan välillä. Lopulta tutkija ilmoitti lopettaneensa eläimet, mutta epäselväksi jäi, kuinka kauan hiiret joutuivat kärsimään vakavaa kipua. Eikä tämä ollut edes ensimmäinen kerta, jolloin kyseinen tutkija oli vastaavassa tilanteessa. Vuotta aiemmin sama tutkija ei suostunut lopettamaan jalastaan vaurioitunutta koekania. Kania ei lopetettu muidenkaan toimesta.
Koe-eläintoiminta tapahtuu tarkasti suljetuissa laitoksissa. Kun valvomassa ei ole naapureita tai satunnaisia vierailijoita saati ohikulkijoita, on kaikki laitoksissa tapahtuva vain henkilökunnan moraalin ja uskalluksen varassa. Kuka uskaltaa puuttua, jos havaitsee, että koe-eläinluvassa määritelty raja on ylitetty? Onko siihen rohkeutta eläintenhoitajilla, jotka vastaavat eläinten päivittäisestä hoidosta, kun vastassa on tutkija, joka voi olla korkeassa asemassa yliopistolla? Jos tutkija ei usko edes koe-eläinlaitoksen johtajaa, niin kenen määräysvallan alla laitokset lopulta toimivat? Omavalvonta tai luottaminen ihmisten omaan moraaliin ei ole millään tavalla riittävää silloin, kun kyse on välineellistettyjen eläinten hoidosta – se tuli taas järkyttävällä tavalla todistettua.
Yleensä tahdomme uskoa toisista ihmisistä lähtökohtaisesti hyvää. Jos koe-eläintutkijat vakuuttavat meille, että koe-eläimistä huolehditaan parhaalla mahdollisella tavalla, koska ne ovat arvokkaita tieteen tekemisen välineitä, me haluamme herkästi uskoa sen. Valitettavasti kunnianhimo, taloudellinen voitontahto ja silkka välinpitämättömyys eläinten kärsimyksistä näkyvät kuitenkin karusti myös koe-eläintoiminnassa. Poliisinkin toiminta kertoo siitä, että koe-eläinten kärsimyksellä ei ole merkitystä. Väkisinkin tulee mieleen, että tässäkin tapauksessa lienee kyse jäävuoren huipusta.
Mutta suurin ongelma ei siltikään ole se, mitä laitosten seinien sisällä tapahtuu. Suurin ongelma on se, että ylipäätään hyväksymme vielä eläinkokeiden tekemisen. EU-direktiivissä selvästi vaaditaan, että eläinkokeista tulee pyrkiä eroon. Matkamme tätä tavoitetta kohden on kuitenkin tuskatuttavan hidas, koska yhteistä tahtoa, saati rahoitusta, ei tunnu riittävän kuin paperilla.
Näitä hiiriä emme voi enää auttaa, mutta voimme vaikuttaa siihen, että koe-eläinten määrä tulevaisuudessa vähenisi ja jonain päivänä loppuisi kokonaan. Tällä hetkellä yli 100 000 eläintä kärsii ja kuolee eläinkokeissa joka vuosi Suomessa. Animalia vaatii, että eläinkokeita on nyt voimakkaasti vähennettävä EU-direktiivin vaatimalla tavalla. Hallituksen on myös lisättävä tuntuvasti eläinkokeettoman tutkimuksen rahoitusta. Voit auttaa allekirjoittamalla vetoomuksemme, jonka linkki löytyy tämän jutun jälkeen.
Kuva: Adobe Stock
Lähteet (muualla verkossa)
Animalian vetoomus eläinkokeettoman tutkimuksen edistämiseksi
