Kanat ovat eläinlaji, jossa yksilö haudataan herkästi isojen massojen alle. Siinä missä nautatilalliset mainostavat, että jokaisella lehmällä on nimi, eivät munantuottajat edes yritä esittää, että kymmenientuhansien tai satojentuhansien kanojen kanaloissa olisi mitään mahdollisuutta tuntea jokaista kanaa yksilönä.
Munijakanojen massat koostuvat kuitenkin yksilöistä. Joskus, tosin hyvin harvoin, käy muutamalle kanalle tuuri ja ne pääsevät jatkamaan elämäänsä pienissä parvissa, joissa munantuotanto ei ole enää niiden päätehtävä. Ainoa merkitys on sillä, että kanat itse pääsevät elämään lajityypillistä elämää ja ne saavat mahdollisuuden elää niin kauan kuin ne vain pysyvät terveinä. Valitettavasti tehotuotantoon jalostetuilla kanoilla elämän pituus jää kuitenkin sairauksien takia lähes poikkeuksetta paljon lyhyemmäksi kuin vähemmän jalostetuilla kanoilla.
Aitoa kanan elämää
Lumi, Sumu, Utu ja Usva ovat neljä uteliasta ja pirteää kanaa. Ne ovat iältään hieman alle kolmevuotiaita. Normaalisti niiden elämä olisi päättynyt jo yli vuosi sitten – siinä vaiheessa, kun ensimmäinen munintakausi alkaa tulla päätökseen ja tuotantokanalassa vaihdetaan koko kanaparvi uuteen. Silloin kanoilla on ikää vain noin 1,5 vuotta.
Kukkuu! 
Vesimeloni on herkullista. Kuvattu huhtikuussa 2019.
Lumi, Sumu, Utu ja Usva ovat alun perin eläneet luomukanalassa. Tarkkaa tietoa ei ole siitä, kuinka isosta kanalasta oli kyse. Siltikin kanat olivat varsin karussa kunnossa, kun ne saapuivat uuteen kotiinsa luoksemme. Höyheniä puuttui laajoilta alueilta, pyrstösulat olivat rispaantuneet, heltat ja harjat olivat kalpeita ja roikkuvia.
Jo muutamassa kuukaudessa nelikko muuttui. Ne kasvattivat uudet höyhenet ja muuttuivat aroista ja säikyistä kanoista uteliaiksi ja seurallisiksi linnuiksi. Nyt ne ovat saaneet viettää jo yli vuoden aitoa kanan elämää. Kevään ajan ne kuopsuttelevat isossa katetussa aitauksessaan, ja kesän koitettua ne pääsevät tutkimaan koko pihapiiriä. Parveen kuuluu lisäksi värikäs Kyösti-kukko, joka myös olisi tapettu, ellen olisi tarjoutunut sitä ottamaan. Vaikka Kyösti ei ole lähtöisin tuotantokanalasta, kuoriutuu myös kotikanaloihin runsaat määrät ylimääräisiä kukkoja, joille vain harvoin löytyy uutta kotia. Varsin harvoin aikuiset kukot pystyvät elämään samassa parvessa tappelematta.
Luomukanalasta tulleet kanat olivat tuotantomielessä tiensä päässä, vaikka ne olivat vasta 1,5-vuotiaita.
Nämä kuvat on otettu huhtikuussa 2018.
Tuotantokana munii itsensä loppuun
Olen ottanut luokseni entisiä tuotantokanoja jo usean vuoden ajan. Ikävää on se, että vain harva niistä on saavuttanut yli viiden vuoden iän. Tehokkaaseen munantuotantoon jalostetut kanahybridit munivat itsensä kirjaimellisesti loppuun – vaikka munimistahti hieman hiipuu kanan vanhetessa, on kanan elimistö joutunut sen elinaikana jo niin kovalle rasitukselle, että erilaiset tulehdukset ja kasvaimet alkavat vaivata niitä muutamien vuosien iästä eteenpäin. Usein se tarkoittaa sitä, ettei kanaa pysty enää hoitamaan kuntoon, vaikka sitä tietysti yritämme. Maatiaiskanat voivat sen sijaan elää terveinä yli kymmenenvuotiaiksi.
Monen askeleet vievät kauppaan ostamaan kananmunia. Munahyllyn ääressä kannattaa antaa ajatus myös niille, jotka ovat ne munat munineet – onko oikein, että halpojen kananmunien vuoksi sadattuhannet linnut joutuvat vuosittain kärsimään? Onko oikein, että kukkotiput tapetaan heti niiden kuoriuduttua? Onko oikein, että kanat saavat elää vain noin puolitoista vuotta, vaikka niillä olisi vielä vuosien elämä jäljellä? Onko juuri sinun välttämätöntä ostaa kananmunia?
Lumin, Sumun, Utun ja Usvan tarina voi toivottavasti auttaa päätöksen teossa.
Kuvat: Laura Uotila.
