Miksi poliitikot eivät suostu puuttumaan ruoan ilmastovaikutuksiin?





Veikka Lahtinen
kampanjavastaava
veikka.lahtinen@animalia.fi


Monet ilmasto- ja eläinoikeustoimijat kokivat positiivisen järkytyksen maaliskuun alussa, kun Ylen puheenjohtajatentissä alettiin yhtäkkiä puhua lihansyönnin ilmastovaikutuksista.

Perinteisesti vaalien alla, ja oikeastaan muinakin aikoina, tällaisista asioista on pysytty hipihiljaa. Tuntuu, että syksyllä julkaistu IPCC:n kansainvälinen ilmastoraportti on jättänyt perustavan jäljen myös Suomen politiikkaan.

Pian kuitenkin palattiin ruotuun, sillä eihän keskustelusta mitään tullut. Suomalainen liha julistettiin useamman puoluejohtajan suulla ilmastoystävälliseksi ja keskustelu ajautui kovin tutuille tehomaataloutta puolustaville urille.

Suomalainen liha ei tietenkään ole ilmastoteko, mikäli se suhteutetaan suhteellisen lähellä kasvatetun kasviproteiinin, kuten vaikkapa kaura- tai härkäpaputuotteiden, hiilijalanjälkeen. Tämän toteaminen ei ole mitään salatiedettä. Lihankasvatuksen ilmastopäästöt muodostavat yli kymmenen prosenttia koko maapallon päästökuormasta. Suomalaisesta lihasta saa ilmastotuotteen ainoastaan älyllisellä epärehellisyydellä, ottamalla vertailuun esimerkiksi toisella puolella maapalloa kasvatetun lihan. Mutta kaikki tiedämme, että meillä on muitakin vaihtoehtoja kuin suomalainen tai brasilialainen liha.

Tiedämme myös hyvin, että ilmastotoimilla on kiire. Silti ilmastotoimia ei näytä olevan halua ulottaa suomalaiseen karjatalouteen. Mistä tässä on kyse?

Yksi vastaus liittyy historiaan. Lihan ja maidon tuotantoa on tuettu ympäri Eurooppaa aktiivisesti ja siitä on myös muodostunut osa valtioiden kansallista tarinaa. Mielikuva maaseudusta on keskeinen osa suomalaisuuden ajatusta, ja tuottajat myös hyödyntävät vanhahtavaa agraarista kuvastoa mainonnassa. Suomessa pelkästään maidontuotantoa myös tuetaan vuonna 2019 yhteensä 160 miljoonalla eurolla kansallisesti. EU myöntää myös Suomelle useita miljoonia euroja vuodessa kouluruokailun maitotukea. Maidontuotannon tukeminen tarkoittaa käytännössä ilmastoa kuormittavan karjatalouden tukemista.

Vuonna 2015 valitun eduskunnan jäsenistä jopa 17 % kuului Maa- ja metsätaloustuottajien keskusliitto MTK:hon.

Jos etsii vastausta lähempää nykyaikaa, yksi oleellinen seikka on, että tuottajat ovat järjestäytyneet tehokkaasti. Vuonna 2015 valitun eduskunnan jäsenistä jopa 17 % kuului Maa- ja metsätaloustuottajien keskusliitto MTK:hon. Siis joka kuudes kansanedustaja. Esimerkiksi vuonna 2017 MTK otsikoi, että ”Suomalainen maidon- ja lihantuotanto on ympäristöystävällistä” tiedotteessaan yhdessä Valion kanssa tilaamastaan selvityksestä. MTK vetoaa tyypillisesti nurmirehuun ja maatilojen yhteydessä kasvatettavaan metsään karjatalouden päästöjä neutraloivana hiilinieluna. Nämä väitteet eivät oikein kestä päivänvaloa, metsä kun ei liity karjatalouteen mitenkään ja nurmen hiilensidontakyvystä taas ei MTK ole tarjonnut kunnon todisteita.

Ei siis ehkä ole kovin yllättävää, että halua hillitä suomalaista karjataloutta ei löydy, kun eduskunta on miehitetty MTK:n jäsenillä ja lihantuotanto on paalutettu osaksi suomalaisuuden ydintä. Mitä sitten pitäisi tehdä?

Kuvassa vasikka kurkistaa seinän takaa. Kuva: Pexels.

Nykyisen tehomaataloutta suosivan tilanteen on mahdollistanut järjestäytyminen ja tarinankerronta: Tehotuotannon ymmärtäjiä on eduskunnassa paljon, ja toisaalta lihan- ja maidontuotanto on keskeinen osa Suomen kansallista kertomusta. Ehkä meidän siis pitäisi tehdä sama toiseen suuntaan: Varmistetaan, että eduskunnassa on myös ihmisiä, jotka ymmärtävät ruoantuotannon ilmastovaikutukset. Tuetaan ilmastoystävällisempää ruoantuotantoa, vaaditaan puolueita ottamaan ilmastoasiat tosissaan, ja kuvitellaan lähiruoka uudelleen. Intensiivisen ja tehdasmaisen maidontuotannon aikakausi on Suomen alueella jatkunut verrattain lyhyen ajan, vain 1900-luvun jälkimmäisen puoliskon. Se on saanut rinnalleen paljon uutta ja ilmastoystävällisempää yritteliäisyyttä, jonka ansiosta paikallinen ruoantuotanto ja käsityksemme siitä muuttuvat vähitellen.

Oleellinen osa muutosta on myös puhua suoraan: Kansanedustajat eivät puhu totta, kun he sanovat suomalaista lihaa ilmastoteoksi. He puhuvat tehotuottajien suulla ja tekevät päätöksiä, jotka estävät meitä torjumasta ilmastonmuutosta. Jos haluamme muutosta, meidän on vaadittava ja painostettava toisenlaiset äänet kuuluville.

Kuvat: Pexels & Unsplash

Lähteet:

Yle tarkasti poliitikkojen vaaliväitteitä: Suomalaisen lihan päästöjä vähätelty, velaksi eläminen ei ole loppunut.

Maa- ja metsätalousministeriö:Hallitus vahvisti vuoden 2019 keskeiset kansalliset maataloustuet.

Maaseudun tulevaisuus: Suomi saa koulumaitotukea neljä miljoonaa vuodessa.

Etiikka: Kuka nielee valioidut faktat?

MTK: Suomalainen maidon- ja lihantuotanto on ympäristöystävällistä.

The Guardian: Huge reduction in meat-eating ‘essential’ to avoid climate breakdown.






Julkaistu: maaliskuu 27, 2019