Kesäkuussa eduskunnan enemmistö äänesti hallituksen esityksen puolesta, jolla kumottiin eläinlakiin kirjattu karjuporsaiden kirurgisen kastraation kielto. Kielto peruttiin, vaikka se olisi tullut voimaan vasta vuonna 2035.
Kastraatiokiellon perumista ajettiin erityisesti sianlihan vientiin vedoten. Lihateollisuuden mukaan Aasian maissa ei haluta ostaa kastroimattomien karjujen lihaa. Argumentti oli kuitenkin jo lähtökohtaisesti heikko, sillä sianlihan viennin merkitys kokonaisviennille on hyvin pieni. Sianlihan viennin arvo oli vuonna 2025 vain noin kolme prosenttia Suomen elintarvikeviennin kokonaisarvosta.
Lihamarkkinoiden vientimarkkinat ovat muutoinkin erittäin kilpaillut, ja vienti sekä erityisesti vientihinnat ovat hyvin suhdanneherkkiä. Esimerkiksi Kiinan vienti kasvoi muutama vuosi sitten paikallisen sikaruttoepidemian vuoksi, mutta vienti on sittemmin hiipunut Kiinan lisättyä omaa sianlihantuotantoaan. Markkinatilanteen ja hintasuhteiden myötä vuosina 2022–2023 sianlihan vienti Kiinaan muuttuikin kannattamattomaksi.
Ja sitten se itse afrikkalainen sikarutto. Suomalaiset päättäjät ovat kovasti yrittäneet työntää päätä pensaaseen, vaikka kaikki tiesivät, että on vain ajan kysymys, koska ensimmäiset sikaruttotapaukset todetaan Suomessa. Sikaruttoa esiintyy villisioissa muun muassa Venäjällä, Virossa, Latviassa ja Liettuassa. Eläimet eivät tunne maiden rajoja, joten villisiat ovat juoksennelleet Suomen ja Venäjän välillä vuosikymmenien ajan. Ja niin kuuluu ollakin, sillä luonnon monimuotoisuuden kannalta on oleellista, että luonnonvaraiset eläimet saavat liikkua rajoista riippumatta.
Sianlihan vienti Aasian maihin on perustunut Suomen vapauteen sikarutosta. Iso osa Aasian maista eivät salli sianlihan tuontia maista, joissa sikaruttoa todettu. Näin vienti esimerkiksi Kiinaan ja Japaniin päättyi kertarysäyksellä. Atria ehti jo tiedottamaan, että Aasian viennin tyssääminen tulee aiheuttamaan yritykselle arviolta 7 miljoonan euron tappiot tänä vuonna.
Ikävää on, että tappioita tulee myös rajoitusalueen muulle kuin sikoihin liittyvälle yritystoiminnalle: esimerkiksi viljatiloille, jotka eivät saa myydä viljaa tällä hetkellä lainkaan. MTK on jo kiirehtinyt vaatimaan valtiota ostamaan nämä viljasadot, jotta viljelijät eivät joutuisi kärsimään taloudellisia tappioita. MTK ajaa myös valtion budjettiin rahoitusta koko sikaruttoepidemian kustannusten kattamiseksi.
Eläintuotanto on teollisuutta, jossa eläviä olentoja kasvatetaan tehokkaasti ja ahtaasti. Se aiheuttaa paitsi eläimille jatkuvaa kärsimystä, myös altistaa eläimet erilaisten tartuntojen leviämiselle. Geneettisesti lähes yhdenmukaiset, vierivieressä kasvatetut, stressaantuneet eläimet ovat erinomainen alusta virusten leviämiselle, kuten muutama vuosi sitten nähtiin lintuinfluenssan levitessä suomalaisilla turkistarhoilla.
Herääkin väistämättä kysymys: onko oikein, että kustannukset kaatuvat jälleen kerran veronmaksajien maksettavaksi, vaikka eläintuotanto itse aiheuttaa jatkuvia, valtavia riskejä? Jos ruuantuotantomme perustuisi kasvituotantoon, ei tällaisia tartuntatauteja tarvitsisi pelätä. Sikarutto kun ei tartu ihmisiin.
Pikkuporsaiden kivulias kastraatio sallittiin siis Aasian viennin takia. Puolitoista kuukautta myöhemmin vienti tyssäsi sikaruttolöydöksiin. Ei liene vaikea arvata, että nykyinen hallitus ei silti edes harkitse kastraatioasian uudelleen käsittelyä, ja sika-ala tulee saamaan vielä huomattavat korvaukset tautitorjunnan takia.
Mitäpä saisimmekaan aikaan, jos nekin rahat olisi käytetty kotimaisen kasvipohjaisen ruuantuotannon kehittämiseen. Kenties terveellisempää, huoltovarmempaa ja ympäristöystävällisempää ruokaa – ilman eläinten kärsimystä?
Lue lisää (muualla verkossa)
Animalia 10.6.2026. Suomi perui porsaiden kastraatiokiellon, vaikka Tanska luopuu kirurgisesta kastraatiosta jo 2030.
Animalia 14.4.2026. Porsaiden kirurgisen kastraation kiellon kumoamista ajettiin heikoilla argumenteilla.
Ruokavirasto. Afrikkalainen sikarutto.
Kuva: Andrew Skowron / We Animals
