Harva kuluttaja tietää, että suurin osa maailmalla elintarvikkeiksi tuotetuista simpukoista testataan eläinkokein ennen ruokapöytiin päätymistä.
Sushi-ruoan suosio lienee lisännyt myös simpukoiden käyttöä. Simpukat kuuluvat nilviäisiin, ja moni pitää niiden syömistä pienempänä eettisenä ongelmana kuin selkärankaisten eläinten syömistä. Simpukoihin liittyy kuitenkin varsin yllättävä asia: hiirillä tehtävät eläinkokeet.
Simpukat suodattavat ravintonsa merivedestä, ja siksi niihin kertyy runsaasti meressä esiintyviä myrkkyjä. Koska nämä myrkyt ovat suurina pitoisuuksina vaarallisia ihmisille, testataan käytännössä jokainen simpukkaerä myrkkyjen varalta.
Vuosikymmenien ajan ainoa hyväksytty myrkkyjen testaustapa oli eläinkoe. Kokeessa simpukkanäytettä pistetään hiiriin, jonka jälkeen seurataan, sairastuvatko hiiret näytteestä. Pahimmillaan koe johtaa hiirien kivuliaaseen tukehtumiskuolemaan.
EU:ssa tehtiin merkittävä päätös, kun EU:n yleinen tuomioistuin vahvisti helmikuussa, että simpukoiden myrkyllisyystutkimukset on jatkossa EU:ssa suoritettava eläinkokeettomalla menetelmällä. Vuonna 2011 komissio hyväksyi eläinkokeettoman menetelmän korvaamaan hiirikokeet, ja siirtymäaikaa uuden menetelmän käyttöön ottoon annettiin vuoden 2014 loppuun.
EU-alueelle tuodaan runsaasti simpukoita niin Aasiasta kuin Yhdysvalloistakin, ja näiltä alueilta tuotujen simpukoiden takaa löytyy todennäköisesti eläinkokeita.
Espanja teki valituksen päätöksestä ja vaati eläinkokeille jatkoa. Helmikuussa asia sai kuitenkin lopullisen päätöksen, kun yleinen tuomioistuin torjui Espanjan vaatimukset. Simpukkamyrkkyjen tutkimiseksi tehtävät eläinkokeet ovat siis EU-alueella nyt kiellettyjä.
Valitettavasti muualla maailmassa ei näin kuitenkaan ole. EU-alueelle tuodaan runsaasti simpukoita niin Aasiasta kuin Yhdysvalloistakin, ja näiltä alueilta tuotujen simpukoiden takaa löytyy hyvin todennäköisesti eläinkokeita. Yhdysvalloissa on tehty töitä hiirikokeiden korvaamiseksi, mutta lainsäädännöllistä vaatimusta tähän ei vielä ole.
Nilviäiset ja kivuntunto
Simpukat kuuluvat nilviäisiin, ja tieteellistä tietoa nilviäisten kyvyistä on varsin vähän saatavilla. Mustekalat luokitellaan nilviäisistä kehittyneimmiksi, kenties matelijoihin verrattaviksi eläimiksi, ja niiden onkin mm. todettu oppivan asioita yrityksen ja erehdyksen kautta. Myös koe-eläinlainsäädäntö luokittelee pääjalkaiset eläinkoetoiminnan alle, eli mustekaloilla tehtäviin eläinkokeisiin tarvitaan eläinkoelupa. Esimerkiksi simpukoita ja etanoita saa sen sijaan käyttää tutkimuksessa ilman koe-eläinlupaa.
Suuri kysymys onkin se, voivatko nilviäiset tuntea kipua. Monia nilviäisiä käsitellään varsin julmilla tavoilla, kuten heitetään kiehuvaan veteen tai syödään elävinä. Kiistattomasti on jo todettu, että kaikki nilviäiset kykenevät jonkinasteiseen nosiseptioon eli fyysisen vahingon havaitsemiseen. Se ei kuitenkaan välttämättä tarkoita varsinaista kivuntuntoa, ja näkemykset asiasta vaihtelevat. Morfiinin on kuitenkin todettu vähentävän etanoiden reagoimista sähköiskuun, josta voisi päätellä, että eläimellä on kipukokemus, jota morfiini on vähentänyt.
Koska tieto nilviäisten kivuntunnosta on vielä puutteellista, voi hyvällä syyllä miettiä, onko niiden syöminenkään ongelmatonta. Erityisesti asiaa kannattaa pohtia sen tiedon valossa, että nilviäisten tappamismenetelmät ovat yleisesti varsin julmia.
Vähimmilläänkin asian eettisyyttä kannattaa pohtia tarkoin ennen seuraavan simpukka-annoksen tilaamista, sillä on mahdollista, että nilviäiset kykenevät varsin vastaavan kipukokemukseen kuin selkärankaiset.
