Supikoira – tarhattu, metsästetty, vihattu





Animalia
Pauliina Klemola
Animalian hallituksen jäsen pauliina.klemola@animalia.fi

Suomi on Venäjän ja Kiinan ohella harvoja maita, joissa supikoiria tarhataan turkin vuoksi. Supikoiraa myös metsästetään runsaasti ja mahdollisen uuden lakimuutoksen myötä pian rajoituksetta.

Supikoira (Nyctereutes procyonoides) on koiraeläinten heimoon kuuluva hieman shetlanninlammaskoiraa pienempi nisäkäs. Talvikarvassaan pyöreän palleroinen supikoira muistuttaa mustine naamioineen, nappisilmineen ja kirsuineen hieman pesukarhua eli supia, mistä se on saanut nimensäkin. Sukua nämä karvaturrit eivät kuitenkaan toisilleen ole.

Supikoiran alkuperäinen elinalue on Itä- ja Kaakkois-Aasiassa, mistä sitä tuotiin Venäjän länsiosiin 1900-luvun alkupuolella metsästettäväksi. Suomen rajan yli supikoirat lyllersivät jo ennen vuosisadan puoliväliä, ja yleisiä ne alkoivat olla maassamme 1970-luvulla.


Monien muiden koiraeläinten tavoin supikoirakin on yksiavioinen. Molempia vanhempia tarvitaan myös pentujen hoidossa.

Omin avuin supikoira ei olisi päässyt Aasian laidalta toiselle, sillä se ei kestä kylmiä talvia. Supikoirat ovatkin ryhtyneet nukkumaan meillä talviunta, mitä ne eivät tee eteläisemmillä asuinsijoillaan. Tästä sopeutumasta huolimatta supikoira ei ole vielä pystynyt valloittamaan Lappia.

Supikoira ei turhia nirsoile

Vaikka supikoiran voi tavata melko lähellä asutusta, se ei ole ketun tavoin laajentanut elinpiiriään kaupunkikeskustoihin. Se liikkuu yleensä hämärän aikaan ja viihtyy rehevissä rantametsissä, joissa on paljon aluskasvillisuutta. Supikoiraparin elinalueen koko vaihtelee sadasta hehtaarista pariin tuhanteen hehtaariin ravinnon runsauden mukaan.

Monien muiden koiraeläinten tavoin supikoirakin on yksiavioinen. Molempia vanhempia tarvitaan myös pentujen hoidossa. Kun naaras etsii ulkona ruokaa, jotta se pystyisi imettämään, uros pysyttelee pesäluolassa lämmittämässä poikasia, joita voi olla toista kymmentä.


Nykytiedon valossa supikoira on kuitenkin mainettaan parempi tulokas, jonka ei ole voitu osoittaa kilpailevan minkään alkuperäisen lajin kanssa.

Supikoira ei nirsoile ravinnonhankinnassaan. Se syö niin eläin- kuin kasviravintoakin: hyönteisiä, matoja, etanoita, marjoja, hedelmiä, pikkujyrsijöitä, sammakoita, kaloja, munia, viljaa ja raatoja. Jopa viidennes supikoirien ravinnosta on kasveja. Se käyttää mielellään hyväkseen myös kohdalle osuvat ihmisten jättämät ruuantähteet. Metsästäjät pitävät supikoiria pahoina kana- ja vesilintujen munien ja poikasten tuhoajana, mutta tutkimustulokset eivät tue tätä käsitystä.

Etenkin syksyllä supikoirat syövät paljon marjoja, joilla ne karhujen tapaan lihottavat itsensä talvehtimiskuntoon. Supikoirien talviuni on kevyttä, ja leutoina ajanjaksoina ne voivat herätä ja liikkua ulkosallakin, ellei liian paksu hanki estä sitä. Yleensä talviuni kestää marraskuusta helmikuuhun, ja kevättalvella supikoirat havahtuvat lisääntymispuuhiin. Pennut syntyvät parin kuukauden kuluttua. Ne ovat syksyllä jo hyvin itsenäisiä, mutta usein ne viettävät vielä ensimmäisen talvensa emojensa kanssa.

Supikoira seisoo kalliolla metsässä ja katselee tulevaisuutta kohden. Kuva: Esko Kivistö.

Tarhattu, metsästetty, vihattu

Suomi on maailman suurin supikoirannahkojen tuottaja; maassamme tapettiin 158 000 tarhattua supikoiraa vuonna 2017. Turkisala nimittää supikoiraa ”suomensupiksi” ehkä häivyttääkseen sitä tosiasiaa, että kyseessä on koiransukuinen eläin, mikä voisi karkottaa supikoiraturkisten ostajia.

Supikoirien tarhaus alkoi Suomessa 1970-luvulla, ja ensimmäiset tarhasupikoirat olivat luonnosta pyydystettyjä. Villieläinten pyydystäminen turkistarhoihin kiellettiin vasta 1990-luvulla. Supikoiraa ei siis ole jalostettu kovinkaan pitkään eikä sitä ole domestikoitu.

Supikoirien tarhaukselle ei ole laissa omia ehtoja vaan siihen sovelletaan kettutarhaukselle laadittuja vähimmäisvaatimuksia. Täysikasvuisella supikoiralla pitää siis olla tilaa 0,8 m2 ja emolla pentuineen 2 m2. Synnytyksen ja imetyksen aikaan emolla on oltava pesäkoppi, mutta muuten nämä onkaloissa viihtyvät eläimet joutuvat elämään verkkopohjaisessa häkissä. Talviuneen vaipuminenkaan ei käy päinsä turkistarhalla, paukkui pakkanen miten kovana tahansa.

Supikoiraa myös metsästetään Suomessa runsaasti, se on metsäjäniksen jälkeen Suomen tapetuin nisäkäslaji. Joka vuosi yli 150 000 supikoiraa menettää henkensä Suomen metsissä. Nykytiedon valossa supikoira on kuitenkin mainettaan parempi tulokas, jonka ei ole voitu osoittaa kilpailevan minkään alkuperäisen lajin kanssa.

Tiesitkö tämän?

1. Supikoira on ainoa koiraeläin, joka ei hauku.
2. Supikoira on hyvin vastustuskykyinen kapille.
3. Supikoira saattaa talvehtia samassa pesässä mäyrän kanssa.
4. Supikoira voi uhattuna teeskennellä kuollutta.
5. Supikoiraturkista saatetaan myydä tekoturkiksena.

Päivitetty 22.1.2019: EU:n uuden vieraslajiasetuksen ja siitä seuranneen maa- ja metsätalousministeriön lakimuutosehdotuksen myötä supikoiraa saa pian metsästää ilman rajoituksia. Maa- ja metsätalousministeriön esityksessä mm. supikoira poistetaan riistalajeista ja olisi näin vapaasti pyydystettävä laji. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että pentueellisen supikoiranaaraan saisi tappaa, eikä supikoiran pyydystämiseen ja tappamiseen tarvitse suorittaa metsästäjäntutkintoa. Metsästyksessä saisi myös käyttää sellaisia keinoja, jotka muuten ovat kiellettyjä, kuten yötähtäimiä, valoja ja koneellisia ääniä. Animalia ja Luonto-Liiton Susiryhmä ovat vastustaneet lakimuutosta ja antoivat maa- ja metsätalousministeriölle aiheesta lausunnon marraskuussa 2018.

Kuvat: Esko Kivistö

Lähteet:

Kauhala, Kaarina. 2000. Koiran villit sukulaiset. WSOY.

Lahtinen, Jukka. 2012. Turkisriista ja sen metsästys. Perhemediat.

Mäkelä, J. & Kiiskinen, T. 1978. : Supikoiran kasvatus ja ruokinta. Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liitto.

Nummi, Petri. 1995. Mäyränelämää ja myyräntöitä. Tammi.

Turkikset tutuiksi. 2000. Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liitto.






Julkaistu: marraskuu 21, 2016