Vegebuumi kotona ja koulussa





Animalia
Elina Valkama


Miten kasvissyönti näkyy koulujen kotitaloustunneilla, opetussuunnitelmassa ja kouluruokailussa? Millaisia suosituksia lasten ja nuorten kasvissyönnistä on annettu viime vuosina?

Parhaillaan menossa olevan vegebuumin myötä vegaaniruokavaliosta ja kasvissyönnistä on alettu puhua yhä enemmän. Perheet ottavat osaa vegaanihaasteeseen ja uusien vegetuotteiden määrä jaksaa hämmästyttää kauppareissulla. Tämän on huomannut myös Viikin Normaalikoulussa pitkän työuran tehnyt kotitalousopettaja Terhi Hinkkanen.

”Kahdessakymmenessä vuodessa suhtautuminen on muuttunut paljon myönteisemmäksi. Nykyään kukaan ei kieltäydy syömästä kasvisruokaa, suhtaudu siihen kielteisesti tai nurise lihan puuttumisesta”, kertoo Hinkkanen ja haastattelussa mukana olevat kotitalousopetusharjoittelijat nyökyttelevät.

Opetusharjoittelija Jenni Ankkuri kertoo käyneensä hyviä keskusteluja kasvissyönnistä. Eräässä opetusryhmässä oppilaita ihmetytti se, että aiemmin kasvisruuan saamiseksi koulussa on tarvittu lääkärintodistus. Tässä onneksi on tapahtunut monessa kunnassa iso muutos, ja nykyään on melko helppoa saada vegaanista ruokaa sekä päiväkodeissa että kouluissa. Tähän on vaikuttanut vegaanivanhempien oma aktiivisuus sekä asialle myönteiset poliitikot, jotka ovat edistäneet asiaa kaupungin- ja kunnanvaltuustoissa.

Kuvituskuva äidistä ja pojasta ruokaostoksille. Poika toivoo kaurajuomaa ostoskoriin.

Ruoka osana kestävää kehitystä

Toisaalta myös viralliset tahot ovat heränneet asiaan. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ravitsemussuosituksen mukaan liiallinen eläinproteiinin saanti on yhteydessä aikuisiän diabetekseen ja ylipainoon. THL suositteleekin lapsiperheille kasvispainotteisempaan ruokavalioon siirtymistä, ja vegaaniruokavalio on nostettu yhdeksi vaihtoehdoksi. Myös Kuluttajaliiton ja useiden muiden järjestöjen Syö hyvää -kampanjassa tunnustetaan vegaaniruokavalion ravitsemuksellinen riittävyys lapsille ja nuorille.

Hinkkanen kertoo, että kotitalouden opetussuunnitelmassa nostetaan esiin kestävä kehitys ja vastuullinen kuluttajuus. Lisäksi opettajalla on iso rooli, ja hän voi omien ja koulun arvojen mukaan painottaa erilaisia teemoja ja ottaa esiin ajankohtaisia asioita.

”Yläkouluikäisillä ja lukiolaisilla on havaittavissa tällä hetkellä suurta ilmastoahdistusta, ja lähes kaikki kotitalouden oppisisällöt sopivat sen lievittämiseen. Opettajana tehtäväni on tarjota tietoa eri vaihtoehdoista, kannustaa vastuulliseen kuluttamiseen ja tuoda esille sitä, että omilla valinnoilla, kuten ruokavaliolla, voi vaikuttaa asioihin”, Hinkkanen kertoo.

Opetusharjoittelija Priska Tokola on samoilla linjoilla ja kertoo, että opettajan tärkein tehtävä on herättää ajatuksia ja kertoa ikätasoisesti omien valintojen vaikutuksesta.

”Ei voi suoraan sanoa, ettei lihaa saa syödä, mutta voi antaa faktatietoja ruuantuotannosta ja esimerkiksi ruuan ilmastovaikutuksista, jolloin nuoret pääsevät itse pohtimaan asiaa”, Tokola kertoo.

Terhi Hinkkanen vakuuttaa, että kotitaloustunti on turvallinen paikka puhua vaikeistakin teemoista. Hän pitää tärkeänä kertoa nuorille ruuantuotannosta totuudenmukaisesti ja eri katsantokantoja esiin nostaen.

”Elintarvikejaksolla perehdyimme muun muassa broilerien kasvatukseen, ja ymmärrettävästi se herätti paljon keskustelua nuorten keskuudessa.”

Hinkkanen tuo esille myös sen, että monet hänen oppilaistaan ovat ”ruokasivistyneitä” ja arvostavat muiden valintoja sekä ovat kiinnostuneita niin ruuan alkuperästä kuin uusien ruokien kokeilustakin.

Kuvituskuva äidistä ja pojasta ruokapöydässä. Molemmat syövät mysliä.

Joka viides nuori jättänyt lihan

Nuorten kiinnostus kasvissyöntiin näkyy vahvasti myös viime syksynä Tilastokeskuksen julkaisemassa kulutustutkimuksessa. Siinä todettiin, että lihansyönnistä luopuneiden talouksien määrä on kasvussa ja suurin muutos vuosien 2012 ja 2016 välillä on tapahtunut 17–24-vuotiaiden ikäluokassa. Heistä jo lähes joka viides (17,7 %) ei valitse enää ostoskoriinsa lihaa, kun vielä vuonna 2012 osuus oli 9,2 prosenttia. Vielä kotona asuvien teinien ”vegebuumi” taas saattaa olla saattaa olla yksi syy siihen, että myös 55–64-vuotiaiden lihattomien kotitalouksien määrä on lisääntynyt.

Hinkkanen korostaa, että kotitaloustunneilla ja koulussa on tärkeää kunnioittaa oppilaiden eettistä vakaumusta.

”Jos tehdään liharuokaa, niin on aina mahdollista tehdä kasvisvaihtoehto, jonka saa valita kuka vain. Pyrin suunnittelemaan myös sellaisia tunteja, joissa kaikki kokkaavat kasvisruokaa, esimerkiksi tutustuvat erilaisiin kasviproteiinin lähteisiin. Ja pidän huolta, että luokan jääkaapista löytyy aina kaurakermaa ja muita vegaanisia vaihtoehtoja.”

Kotitaloustunti on myös hyvä paikka tutustua veganismiin.

”Opettajana voin antaa lisätietoja sekä auttaa monipuolisen ruokavalion koostamisessa. Tunneilla voi tutustua korvaaviin tuotteisiin, niin osaa sitten etsiä niitä itse kaupasta”, kertoo Hinkkanen.

Kuvituskuva äidistä ja pojasta, jotka pohtivat, millä kasvituotteella he korvaavat maidon.

Kokeilunhalu auttaa kasvisten lisäämisessä

Opetusharjoittelijat kertovat, että he ovat innostaneet oppilaita kasvisruokakokeiluihin. Karita Koskelainen muistelee lämmöllä tuntia, jossa vannoutuneimmatkin pekoninsyöjät kokkasivat innoissaan härkistä ja nyhtökauraa. Jenni Ankkuri on käyttänyt hyväkseen satokausikalenteria ja saanut oppilaat maistelemaan uusia makuja. Priska Tokola taas kertoo, että vegaaniruuat ovat saaneet oppilailta hyvää palautetta.

”Erityisesti vegaaniset muffinssit olivat niin hyviä, että niitä voisi leipoa ihan muutenkin”, Tokola kehaisee.

Koskelainen valmistelee gradua lapsiperheiden lihansyönnin vähentämisestä ja on havainnut, että lapsille kasvisten lisääminen lautaselle ei ole lainkaan niin vaikeaa kuin isille.

”Tämä ei sinällään yllättänyt, sillä nykynuoret ovat kokeilunhaluisia ja tiedostavia, eikä kukaan ole tunneillani nurissut, jos olemme koko porukalla laittaneet kasvisruokaa. Moni on innostunut lisäämään kasvissyöntiä myös koulun ulkopuolella.”

Meillä tytär aloitti vegaaniruokavalion 12-vuotiaana ja minä äitinä aloitin sitten myös. Isovelikin innostui vähän myöhemmin, eli lopulta koko meidän perhe! (Äiti, lapset 16- ja 18-vuotiaat lapset, Imatra)

Meillä syödään kotona vegaanista ruokaa. Teini-ikäinen tyttäreni on ollut syntymästään lakto-ovo, mutta nykyään siirtynyt vegaaniksi, koska haluaa vaikuttaa niin ilmastonmuutokseen kuin eläinten kohteluun. Kuopus on ollut vegaani jo syntymästään. Esikoisen kanssa jouduin ramppaamaan ravitsemusterapeutilla neuvolan käskystä, nyt kuopuksen kanssa ei ole ollut mitään ongelmia; itse asiassa yli 50-vuotias neuvolantäti kertoi itsekin ryhtyneensä vegaaniksi! (Uusioperhe, 2 vanhempaa, 13- ja 5-vuotiaat lapset, Helsinki)

Kuvitus: Saara Holappa

Lainaukset: Vegaanihuoltajat-Facebook-ryhmästä

Juttu on julkaistu alun perin Animalia-lehden numerossa 2/2019. Haluatko lehden kotiisi? Voit tilata sen liittymällä Animalian jäseneksi tätä kautta.






Julkaistu: heinäkuu 8, 2019