Suomen valtio ottaa ensi vuonna velkaa melkein 13 miljardia euroa, ja nykyinen hallitus on tehnyt vaikeitakin leikkauspäätöksiä, jotka näkyvät jo monen arkielämässä.
Talouskuri ei kuitenkaan ole yltänyt sinne, mihin se pitäisi ensimmäisenä kohdentaa – ympäristölle haitalliset tuet välttävät jatkuvasti leikkurin. Näistä tukikokonaisuuksista yksi merkittävimpiä ovat eläintuotannon tuet.
Eläintuotantoon kohdistetaan Suomessa useita suoria sekä epäsuoria tukia kansallisten tukijärjestelmien, verotuksen sekä EU:n yhteisen maatalouspolitiikan kautta.
Julkisessa keskustelussa puhutaan usein suorista tuista. Maataloustukia maksetaan Suomessa vuosittain noin kahden miljardin euron edestä, joista EU maksaa noin 40 prosenttia. Näistä tuista merkittävä osa osuu juuri eläintuotantoon, erityisesti nautatalouteen.
Suorien tukien lisäksi taloustieteessä tunnistetaan verotuet, jotka ovat poikkeuksia yleisestä verotuksesta. Suomessa elintarvikesektorille kohdistuu useita tällaisia poikkeuksia, kuten maatalouden energiaveron palautus, maatilan tai sen osan luovutuksen verovapaus ja työkoneissa käytetyn kevyen polttoaineen alempi verokanta.
Määritelmällisesti kaikista merkittävin verotuki on elintarvikkeiden alennettu ALV, josta aiheutuva laskennallinen verotuki on valtiovarainministeriön mukaan noin 1,9 miljardia euroa vuodessa.
Perustelut eläintuotannon tuille ovat heikolla pohjalla, vaikka asiaa lähestyisi pelkästään puhtaan taloustieteen näkökulmasta. Taloustieteellisen teorian mukaan hyödykkeitä, joilla on ulkoinen haittavaikutus, tulisi oikeastaan verottaa enemmän eikä tukea. Eläintuotanto on juuri tällainen toimiala, sillä se aiheuttaa haittavaikutuksia ainakin ympäristölle, ilmastolle sekä eläimille.
Ehkä absurdeinta on se, että tuille ei edes aseteta minkäänlaisia ehtoja, vaan niitä maksetaan eniten eläinten määrän tai pinta-alan mukaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että julkista tukea saa esimerkiksi toimintaan, jossa kastroidaan possuja kirurgisesti tai pidetään lehmää kytkettynä parsinavettaan yhdeksän kuukautta.
Eläinpolitiikassa tarvitaan Suomessa täyskäännös. Tulevaisuudessa lain tulee suojella eläintä, ja veronmaksajien rahoja ei tule käyttää toimintaan, joka on haitallista sekä ympäristölle että eläimille.
Se olisi sekä eläinten että velkaantuvan valtion etu.
Kirjoittaja on kolumnisti ja taloustieteen väitöskirjatutkija Helsingin Yliopistossa.
Kuvat: Andrew Skowron / We Animals & Oskar Mannelin
