Voimmeko luopua eläinkokeista?





Animalia
Pauliina Klemola
Animalian hallituksen jäsen pauliina.klemola@animalia.fi

Vaikka eläinkokeille on vaihtoehtoja, niiden lisääntymistä ja yleistymistä haittaavat asenteet ja rahoituksen puute. Eläinkokeista juuri julkaistu suomalainen kirja valottaa vaiettua aihetta.

Marianna Norring, yksi Eläinkokeet Suomessa -kirjan toimittajista, työskentelee toiminnanjohtajana Juliana von Wendtin säätiössä, joka on ainut yksityinen eläinkokeetonta tutkimusta rahoittava taho Suomessa. Hän edustaa eläinsuojelua hankelupalautakunnassa, joka luvittaa kaikki Suomessa tehtävät eläinkokeet. Lisäksi hän etsii Helsingin yliopistossa tuotantoeläinten hyvinvointia parantavia ratkaisuja.

”Eläinkokeista ei ole paljon Suomessa kirjoitettu. Puhe eläinkokeista on liian usein eläimiä käyttävien tutkijoiden tutkimuspuhetta, josta itse eläimet ja niiden näkökulma on rajattu pois. Tutkimuksesta ei myöskään usein kerrota riittävän helppotajuisesti”, Norring kertoo.

Aika harvoin eläinkokeissa on kyse vastakkainasettelusta eläimen ja ihmisen hengen välillä.

Norring haluaa, että kirjan lukisi mahdollisimman moni opiskelija, joka voi urallaan joutua tekemisiin eläinkokeiden kanssa. Hän toivoo myös, että tutkijat ja koe-eläinten hoitajat saisivat kirjasta apuja työnsä kehittämiseen. Eläinten oikeuksien puolesta toimiville kirja voi antaa tehokkaampia työkaluja eläinten aseman edistämiseen. Kirja kertoo, missä asioissa edistyminen on lähinnä ja millaisia välitavoitteita on näkyvissä.

”Ennen kaikkea soisin kirjan toimivan herätyskellona tavallisille eläimistä välittäville ihmisille. Aika harvoin eläinkokeissa on kyse vastakkainasettelusta eläimen ja ihmisen hengen välillä. Toivottavasti kirja lisää ymmärrystä, jotta eläinten oloja päästään kehittämään.”

Eläinkokeet Suomessa

Suomessa eläinkokeet vievät satojen tuhansien eläinten hengen vuosittain. Niillä tutkitaan lähinnä sairauksia ja hoitoja. Lääketieteellisiin eläinkokeisiin luetaan myös ne, joilla etsitään tietoa päihteiden vaikutuksesta tai hoitokeinoa kaljuuteen. Myös eläinten sairauksia tutkitaan. Lisäksi eläinkokeilla muun muassa etsitään keinoja suojella luontoa, parantaa eläinten tuotantoa tai hevosten juoksunopeutta ja pidentää ruoan säilytysaikaa.

Eläinkoetoiminta sinänsä on Suomessa samanlaista kuin muuallakin Euroopassa, sillä koko EU:ssa noudatetaan samaa direktiiviä. Ainoastaan kosmetiikan eläinkokeet on EU:ssa kielletty; tosin kieltoa ei käytännössä valvota. Norring kehottaakin luottamaan Animalian Suomessa ylläpitämään kansainväliseen kosmetiikkalistaan, jolle pääsevät vain eläinkokeettomuutensa todistaneet yritykset.

Pullonkaulana rahoitus

Tutkimuksen suuntaa ohjaa rahoitus. Moni eläinkokeellinen tutkimusala on saanut rahoitusta vuosikymmenet, mutta ongelman ratkaisu ei ole lähempänä. Silti alan sisältä ei juuri tule painetta kehittää toimintaa eivätkä tutkijat halua poistua mukavuusalueeltaan. Norring uskoo, että uusien keinojen etsintä lisäisi innovatiivisuutta ja myös tietoa.

”Eläinkokeissa on usein mahdollisuuksia kehittää toimintaa eläinystävällisemmäksi. Se vaatii vaivannäköä ja luovuutta, ja eivätkö nämä juuri ole hyvän tutkijan ominaisuuksia?”

Tutkimuksessa on myös kehitystä jarruttavia rakenteita.

”Yliopistollisia eläinkoekeskuksia rahoitetaan verovaroista ja tutkimuksen teko niissä on halpuutettua. Alalle tulevat nuoret tutkijat harvoin kykenevät viemään eteenpäin omia ideoitaan, ja tutkimusta tehdään perinteen mukaan.”

Koe-eläimenä käytettyä hiirtä on tutkittu. Sen pää on ilmeisesti jouduttu avaamaan.

Luovuttaisiinko eläinkokeista, edes kokeeksi?

Eläinkokeista ei kuitenkaan päästä niin helposti, että vain valitaan eläinkokeeton menetelmä, Marianna Norring muistuttaa. Vaihtoehtomenetelmiä on kehitetty eniten juuri usein toistuville kokeille vaikkapa turvallisuustestauksessa, mutta kaikille eläinkokeille ei vielä ole kehitetty vaihtoehtoa.

”Harvoin tarjolla on eläinkokeen suoraan korvaavaa vaihtoehtomenetelmää, kuten solutestiä. Vaihtoehtomenetelmät voidaan ymmärtää myös laajemmin kaikiksi niiksi keinoiksi, joita tutkijat voivat käyttää lieventämään kokeen vaikutuksia eläimiin.”

Nykyistä eläimiä tuhlailevaa käyttötapaa pitäisi ainakin ravistella.

Miten eläinkokeeton maailma sitten olisi mahdollinen? Norringilla on radikaali ehdotus.

”Mitä jos kokeiltaisiin luopua kokeista pariksi vuodeksi? Yhteiskunta ei romahtaisi, suurin osa ihmisistä ei edes huomaisi. Saisimme pitää nykyiset lääkkeet. Joksikin ajaksi lääkkeiden kehitys voisi hidastua, ennen kuin uusia tutkimistapoja olisi kehitetty ja viranomaismääräykset niihin sopeutuneet. Eläinten kärsimys on valtavan mittakaavan ongelma, ja nykyistä eläimiä tuhlailevaa käyttötapaa pitäisi ainakin ravistella.”

Kuvat: Pixabay & Flickr / Minyoung Choi CC BY-SA 2.0 (alin kuva hiirestä).

Tilaa Animalia-lehti

Juttu on julkaistu alun perin Animalia-lehden numerossa 2/2019. Haluatko lehden kotiisi? Voit tilata sen liittymällä Animalian jäseneksi tätä kautta.






Julkaistu: elokuu 7, 2019