Ihmisillä on uskomaton tarve puuttua eläinten ulkomuotoon – viime viikolla syystäkin nousi otsikoihin lyhytkuonoisten koirien jalostus. Eläimiä ei kuitenkaan jalosteta sairaalloisiksi vain ulkoisten seikkojen takia, vaan tuotantokyvyn kasvatus aiheuttaa eläimille ulkonäköjalostukseen verrattavaa kärsimystä ja haittaa.
Jokainen voi kuvitella, miltä tuntuisi hengittää, jos omista hengityskanavista olisi vain kymmenen prosenttia käytössä. Miltä tuntuisi olla helteessä tai yrittää juosta, jos hengitys ei kulje kuin vaivalloisesti. Tämä on todellisuutta monille lyhytkalloisiksi jalostetuille koirille, kuten englanninbulldogeille, ranskanbulldogeille, mopseille, bostoninterriereille, boksereille ja niin edelleen. Tilannetta on vuosien ajan yritetty selittää paremmaksi, mutta totuus on se, että näin sairaiden koirien kasvattaminen tulkitaan pian Suomen eläinsuojelulain vastaiseksi. Tämä on erinomainen linjaus viranomaisilta, ja tämän lienee pakko toimia herätyksenä myös näitä rotuja kasvattaville ihmisille.
Myös muiden eläinten jalostukseen puututtava
Samaa tulkintaa tarvitaan kuitenkin myös muiden eläinten kasvatukseen. Jos sairaiden koirien jalostus katsotaan kielletyksi, tulisi samalla tarmolla puuttua myös esimerkiksi broilereiden ja kettujen kasvatukseen. Ei voi olla hyväksyttävää, että tuotannon tehokkuuden nimissä hiljaisesti hyväksytään se, että broilereista suurella osalla on kivuliaita jalkasairauksia. Ei pitäisi hyväksyä myöskään sitä, että turkistarhoilta löytyy yhä jättikettuja, jotka kärsivät vääntyneistä jaloista ja löysänä roikkuvasta nahasta.
Surullisinta kuitenkin on, että jalostuksen äärimmäisyyksien aiheuttaman kärsimyksen seuraukset kantaa aina eläinyksilö. Koira, jolle liikkuminen on kivuliasta, hengittäminen vaikeaa, olo ihottuman takia tuskaisa. Broileri, jolle liikkuminen on kivuliasta ja vaikeaa jo kuuden viikon ikäisenä. Broileriemo, joka joutuu kärsimään kroonisesta nälästä, että sen kasvua saadaan hillittyä ja lintu pidettyä kasvatuskuntoisena. Sinikettu, jonka löysä nahka roikkuu silmillä ja ranteet ovat taipuneet niin pahasti, että liikkuminen on hankalaa. Siat, joilla on kivuliaita jalkasairauksia jo nuorena.
Mitä jos antaisimme eläinten olla?
Jalostamalla on eläimistä tehty käsittämättömiä versioita alkuperäisestä lajistaan. Kun nautojen esi-isä alkuhärkä tuotti maitoa sen verran, että sen jälkeläinen pystyi kasvamaan elinvoimaiseksi yksilöksi, tuottaa nykylehmä maitoa yli 8 000 litraa vuodessa. Viidakkokana taas munii vuodessa noin 10 munaa, kun taas pitkälle jalostetut tuotantohybridit munivat yli 300 munaa vuodessa. Jalostajat voivat ylpeillä tuotantoeläinten ”tehokkuudella”, mutta jälleen eläinyksilöt ovat ne, joihin huippuunsa viritetyn tuotannon seuraukset kohdistuvat erilaisina sairauksina ja eliniän voimakkaana lyhenemisenä.
Miksi haluamme aina erikoisemman näköisiä lemmikkieläimiä ja vieläkin tehokkaampia tuotantoeläimiä? Mitä jos antaisimme eläinten vain olla, ilman jatkuvaa tarvetta hallita, muokata, jalostaa, tehostaa ja käyttää omien mieltymystemme takia?
