Ympäristö- ja terveystietoiset kuluttajat vaihtavat helposti punaisen lihan broileriin. Harva tietää, mitä kaikkea kätkeytyy broilerin tarkasti hiottuun teolliseen tuotantoon.
Suurin osa Suomessa kasvatettavista broilereista on Ross 308 -hybridejä. Ross-lintujen juuret ovat Skotlannissa, jossa Aviagen Group vastaa niiden jalostuksesta. Maailmalla toimii myös kaksi muuta merkittävää broilerihybridien jalostukseen keskittyvää yritystä, yhdysvaltalainen Tyson Foods ja ranskalainen Groupe Grimaud. Näiden yritysten Cobb 500- ja Hubbard-hybridejä tuodaan jonkin verran myös Suomeen, mutta määrät ovat pieniä Ross-lintuihin verrattuna.
Broilerin jalostus alkoi 1950-luvulla, kun jatkuvasti tehostuva ruuantuotanto tarvitsi mahdollisimman nopeasti kasvavan ja tuottoisan lihalinnun. Nykypäivän lihaksikas broileri onkin määrätietoisen jalostuksen tulos. Broilerituotanto eroaa muusta eläintuotannosta erityisesti siten, ettei se ole ikinä ollut pienten perhetilojen tuotantoa, vaan tuotanto on alusta alkaen toiminut suurissa tuotantoyksiköissä harvoilla tiloilla.
Pohjattomat ylensyöjät
Broilereiden tuotantopolku on tarkkaan hiottu kansainvälinen ketju. Lintujen isovanhempaispolvi lennätetään Skotlannista Ruotsiin, josta broilereiden emolinnut kuljetetaan Suomeen. Näitä emolintuja tuodaan meille vuosittain noin 600 000 yksilöä, joista jokainen ehtii munia noin 150 tuotantoon menevää broileria. Teuraaksi emolintu joutuu vuoden ikäisenä.
Vanhempaispolvien kasvatuksen huomattava hyvinvointiongelma on emojen rajoitettu ruokinta. Koska broilerit on jalostettu kasvamaan nopeasti ja syömään paljon, joudutaan emojen ruokintaa rajoittamaan, etteivät ne kasvaisi liian nopeasti. Ruokinnan rajoittaminen taas aiheuttaa emoille stressiä, sillä niiden nälkä on pohjaton.
Ei ole liioiteltua sanoa, että broileriemot söisivät itsensä hengiltä, mikäli siihen annettaisiin mahdollisuus. Tutkimusten mukaan broileriemoista kuolisi noin 40 prosenttia, mikäli ne saisivat ruokailla vapaasti. Niinpä nuorikkovaiheessa niille annetaan vain 25–35 prosenttia siitä ruokamäärästä, jonka ne muuten söisivät. Ei ole vaikeaa kuvitella, miten paljon tämä turhauttaa lintuja.
Äkkikuolemia ja ahtautta
Untuvikot haudotaan tipuiksi koneellisesti ja siirretään sen jälkeen kymmenien tuhansien lintujen tuotantohalleihin. Viiden viikon elämänsä aikana broileri kasvaa lähes kahden kilon teuraspainoon. Nopea kasvuvauhti ja tarkkaan säännellyt tehdasmaiset kasvatusolosuhteet kasvattavat lihasmassaa linnun hyvinvoinnin ja terveyden kustannuksella.
Lihasmassan kasvuvauhti ei korreloi luiden kasvunopeuden kanssa, mikä johtaa usein siihen, että linnun jalat eivät jaksa kannatella painavaa yläkehoa. Sääriluun pään murtumat ovat yksi broilerilintujen yleisimmistä hyvinvointiongelmista. Myös sydän ja keuhkot ovat vaarassa pettää kasvuvauhdin takia. Broilereiden yleisin kuolinsyy onkin äkillinen sydänkuolema, jossa sydäntä lähellä oleva valtimo repeytyy sydämeen ja keuhkoihin kohdistuvan rasituksen seurauksena.
Broilerin lihaa markkinoidaan usein niin kutsuttuna vapaan eläimen lihana. Vaikka häkkejä ei kasvatuksessa käytetä, ovat broilerihallit niin ahtaita kasvatuspaikkoja, että jokaiselle broilerille jää alle yhden A4-paperiarkin verran tilaa. Tosin kivuliaat jalkasairaudet usein aiheuttavat sen, etteivät linnut kasvatuksen loppuaikana enää juuri haluakaan liikkua.
Toisin kuin monessa muussa maassa, suomalaisessa lainsäädännössä antibioottien käyttö ennaltaehkäisevänä ja eläinten kasvua vauhdittavana lääkkeenä on kielletty. Lainsäädäntömme kuitenkin mahdollistaa sairaaksi jalostettujen broilereiden kasvattamisen. Suomen uudistettavassa eläinsuojelulaissa onkin korjattava broilerikasvatuksen epäkohdat. Uuteen lakiin on tärkeää saada tarkat määritelmät eläimelle haittaa aiheuttavista jalostusmuodoista, jotta esimerkiksi kroonista kipua aiheuttavat luuston ongelmat voidaan ennaltaehkäistä ja sairaiden lintujen kasvatus saadaan loppumaan.
Kuvat: Jo-Anne McArthur / We Animals & Adobe Stock (artikkelikuva).
