Kiinalaisen ja suomalaisen turkisalan katkeransuloinen liitto

Taija Rinne

Kiinassa turkisalalla kulut ovat pienet ja mahdolliset voitot suuria, joten se on houkutteleva yhteistyökumppani länsimaisille toimijoille. Viime vuosikymmenten aikana Kiina on tehnyt läheistä yhteistyötä Euroopan, erityisesti Suomen ja Tanskan kanssa.

Aiemmin Kiinassa tuotettiin turkiksia vähän lähinnä pohjoisen kylmiin oloihin pyytämällä tai kasvattamalla eläimiä pienimuotoisesti. Vuodesta 1956 alkaen tuotanto alkoi kehittyä ja eläimiä alettiin tuoda ensisijaisesti Venäjältä. 1970–1980-luvuilla eläimiä tuotiin myös Pohjoismaista ja Yhdysvalloista.

Kiinan turkisala alkoi kukoistaa ja ulkomaiset sijoittajat halusivat mukaan. Länsimainen turkisala toi Kiinaan vuosikausien kasvatusosaamisen sekä modernin muodin, jossa turkiksia ei käytetty enää vain lämmitystarpeisiin, vaan niitä alkoi näkyä myös asusteissa. Nyt ala on valtaisa.

Kiinan ja Suomen turkisaloja tarkasti seurannut yhteiskuntatieteiden tohtori, tutkija Salla Tuomivaaran mukaan suomalainen turkisala on keskeinen globaali toimija turkisalan lobbaajana ja turkisten käytön edistäjänä Kiinassa.

”Turkistarhaus oli lähes olematonta Kiinassa, kunnes Pohjoismaat lähtivät sinne kartoittamaan markkinoita ja levittämään tarhaustietoutta Kiinan markkinoiden avauduttua pikkuhiljaa 1970-luvun lopulta eteenpäin. Ala on rakennettu pohjoismaisin opein, ja Saga Furs on hakenut kasvua ruokkimalla turkisten kysyntää Kiinan markkinoilla. Kansainvälinen turkisalan järjestö International Fur Federation (IFF) on myös tehnyt työtä kehittääkseen Kiinan turkisalaa ja saattaakseen sen käytäntöjä yhteiselle kansainväliselle tasolle”, Tuomivaara kertoo.

Suomalainen turkisala Kiinassa

Suomalainen turkisala on ollut pitkään aktiivinen Kiinassa. Suomalaiset pitivät ensimmäisen turkismuotinäytöksen maassa vuonna 1986 ja on aktiivisesti vienyt maahan siitoseläimiä sekä jalostusosaamista.

Vaikka meillä Suomessa siitoseläinten viennistä on noussut muutamakin mediakohu, sitä tapahtuu koko ajan. Avointa se ei kuitenkaan ole.

Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liitto (STKL) vastusti näyttävästi esimerkiksi loppuvuonna 2018 siitoskettujen vientiä maasta ja uhkasi eläimiä vieviä tarhaajia sanktioilla. Ketut oli ostanut kiinalainen turkistarhausyritys nimeltä Bolong Animal Husbandry. Tapaus oli Kiinassa suuri uutinen, kertoo filosofian tohtori Lung Yuan-Chih.

Lung Yuan-Chih työskentelee Kiinan yliopistojen kanssa ja toimii myös ruohonjuuritasolla. Hänellä on laaja asiantuntemus muun muassa tarhattujen villieläinten hyvinvointiongelmista Kiinassa ja Japanissa. Lung kertoo, että Kiinan vaikutusvalta turkisalalla on maailmanlaajuisesti valtava.

”Kun Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liitto uhkasi tarhaajia sanktioilla, China Leather Industry Association (CLIA) otti yhteyttä Suomen turkistuottajien liittoon. CLIA syytti liittoa kaupan yksipuolisuudesta ja protektionismista. Kiinan kauppaministeriön ja CLIAn mukaan aihe kantautui myös esimerkiksi Suomen maa- ja metsätalousministeriön korviin, ja loppujen lopuksi kettujen tuonti sai jatkua”, Lung Yuan-Chih kertoo.

Lungin mukaan CLIA on eräänlainen virallinen taho, joka kommunikoi jäsentensä ja Kiinan hallituksen välillä. Esimerkiksi Kiinan metsätalousministeriö antoi CLIA:n tehtäväksi kehittää turkisalalle luotettavia tiedonkeruumenetelmiä.

Kiinalaisen jättiyrityksen puheenjohtaja operoi Suomesta käsin

Kettujen vienti ei ole voinut tulla yllätyksenä suomalaisille tarhaajille. Bolong Animal Husbandry, joka toi kettuja Suomesta vuonna 2018, vieraili vuoden 2016 maalis-elokuussa useilla turkistiloilla Vaasassa, Uudessakaarlepyyssä, Pietarsaaressa, Kruunupyyssä, Kokkolassa, Kalajoella, Vetelissä, Evijärvellä ja Seinäjoella.

”Vierailulla oli mukana yrityksen puheenjohtaja Pan Jianping tiimeineen. Vierailun tuloksena he valitsivat yhdeksän tilaa, joista yritys ostaisi ja toisi eläviä kettuja Kiinaan”, Lung Yuan-Chih kertoo.

Yrityksen keulakuva Pan Jianping on päässyt myös Suomen otsikoihin, kun hänen Suomessa omistamaltaan tarhalta oltiin tammikuussa 2020 aikeissa viedä kettuja Kiinaan. Lopulta vienti estettiin. Suomalaiset tarhaajat kieltäytyivät ostamasta kettuja ja rehuyritys myymästä tarhalle rehua. Pan Jianping kertoi medialle, että ketut tapetaan ja nahat viedään Kiinaan. Huhtikuussa 2020 uutisoitiin, että osa ketuista oli jätetty tarhalle nääntymään kuoliaaksi, ja tarhasta tehtiin eläinsuojeluilmoitus.

Kiinalaisten lähteiden mukaan Bolong Animal Husbandry omistaa Kiinan suurimman sinikettujen kasvattamon. Vuonna 2019 yritys kertoi, että se aikoo perustaa kasvatuskeskuksen Suomeen ja Kiinaan oman turkishuutokaupan. Yritys tuo omien sanojensa mukaan vuosittain kettuja Suomesta Kiinaan.

Myös toinen kiinalainen turkisalan yritys, Hualong Blue Fox Breeding Company on kertonut tuoneensa Kiinaan 2600 siitoskettua Suomesta loppuvuonna 2017. Kiinalaisten uutismedioiden ja turkisalan julkaisujen mukaan kettuja on tuotu viime vuosina sekä Suomesta että Tanskasta.

Saga Fursilla on turkisalan koulutuskeskus kiinalaisella yliopistokampuksella

Markkinoidakseen turkiksia kiinalaisilla markkinoilla länsimainen turkisala tekee yhteistyötä kiinalaisten korkeakoulujen ja yliopistojen koulutusohjelmien kanssa.

Saga Fursin tavoitteena on ollut luoda Aasiaan turkisalan harjoittelu- ja koulutusakatemia ja täyden palvelun turkiskeskus. Tällainen keskus perustettiinkin vuonna 2017 yhteistyössä Kiinan johtavan taide- ja muotoiluyliopiston Beijing Institute of Fashion Technologyn (BIFT) ja Haining China Leather Cityn (HCLC) kanssa. Yhteistyössä perustettu yliopistokampus BIFTPARK-HN sijaitsee Hainingissa.

Ensimmäiset Saga Fursin kurssit pidettiin vuonna 2017. Saga Fursin ja BIFTPARK-HN:n koulutusohjelma kouluttaa Saga Fursin mukaan kiinalaisia suunnittelijoita ja valmistajia hyödyntämään Saga Fursin osaamista turkiksen käsittelyssä. Saga Furs tekee yhteistyötä BIFTPARKin kanssa myös Winter Holiday Fur Camp -projektissa, joka tarjoaa opiskelijoille ilmaisia opintoja turkisten parissa. Suunnittelijoita ja taiteilijoita houkutellaan alalle voimakkaasti.

”Maaliskuussa 2019 Saga Furs kutsui erään suositun nuoren kiinalaisen taiteilijan vierailemaan Suomessa ja käyttämään Sagan turkiksia töissään. Yritys järjesti samana vuonna China International Fashion Weekin aikana Pekingissä, Shanghaissa ja Shenzenissä useita omia tapahtumiaan, joihin houkuteltiin muotialan vaikuttajia ja suunnittelijoita”, Lung kertoo.

Vuoden 2019 Haining China Fashion Weekin aikana Saga Furs otti osaa kolmeen muotialan tapahtumaan. Yksi näistä tapahtumista oli muotinäytös, joka järjestettiin yhteistyössä BIFTPARKin kanssa. Näytökseen oli valittu BIFT:n opiskelijoiden parhaimmistoa.

Muotinäytöstä koskevassa tiedotteessa yritys kertoo, kuinka Saga Design Centerissä kehitetyt innovaatiot edistävät Saga Fursin minkki-, kettu- ja supikoiraturkisten markkinointia globaalisti. Samalla yritys mainitsee työskennelleensä vuonna 2019 yhdessä muun muassa China Leather Associationin, eli CLIA:n kanssa.

GOOD4FUR on kiinalainen versio Welfurista

Kiinassa on vuosien saatossa tehty erilaisia säädöksiä ja kriteereitä, jotka määrittelevät esimerkiksi häkkistandardit ja teurastustavat sekä kieltävät eläinten huonon kohtelun. Kiinassa ei ole kuitenkaan sellaista lakia, joka velvoittaisi noudattamaan säädettyjä kriteereitä, joten ne ovat tällä hetkellä suosituksia.

Suuret turkistilat Kiinassa ottavat kuitenkin mallia eläinten kasvatukseen, tarhaukseen, teurastukseen ja nahkontatekniikoihin Pohjois-Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta.

Vuosina 2010–2011 IFF lanseerasi uuden sertifiontiohjelman Welfurin. Heinäkuussa 2017 IFF ja CLIA julkaisivat yhdessä GOOD4FUR-sertifikaatin Kiinassa. GOOD4FURin standardit ja protokollat ovat peräisin IFF:ltä, joten sitä voi pitää kiinalaisena versiona Welfurista.

Vaikka molemmat sertifikaatit kuulostavat askeleelta kohti eläinten parempaa hyvinvointia, niiden valvonta on alan omissa käsissä. Welfuria on laajasti kritisoitu ympäri maailmaa.

Tutkimukset osoittavat, että parhaatkaan tarhat eivät voi taata sopivaa elinympäristöä eläimille. Lokakuussa 2018 brittiläinen sanomalehti The Independent julkaisi raportin, jossa paljastui eläinten kärsimystä ja kannibalismia eräiltä suomalaisilta Welfur-tiloilta.

Huhtikuussa 2019 kansainvälinen media uutisoi suomalaisista monsteriketuista. Uutiskuvissa näytettiin jättimäisiä eläimiä, jotka kärsivät ylijalostuksen aiheuttamasta liian suuresta nahasta.

Suomalaisilla tarhoilla esiintyy vuodesta toiseen huomattava määrä eläinsuojelulain rikkomuksia. Silti usein suomalaista turkistarhausta puolustetaan vertaamalla sitä kiinalaiseen.

”Tarhat, joissa on kuvattu todella ikäviä olosuhteita, jatkavat toimintaansa. Kiinan turkistarhaajien ohjeisto omille tarhaajilleen on hyvin samankaltainen kuin Suomen lainsäädäntö. Ja nyt uusin sertifiointijärjestelmämme on jo viety Kiinaan, ja ensimmäiset tarhat siellä sertifioitu. Nämä yhtäläisyydet eivät kerro siitä, että Kiinassa asiat olisivat hyvin, mutta ne kertovat siitä, että meidänkin turkiseläinten pitomme on todella heikolla eläinsuojelullisella tasolla”, Tuomivaara sanoo.

Jutun lähteinä on käytetty haastattelujen lisäksi mm. ACTAsian China’s fur trade
and its position in the global fur industry -raporttia, CLIA:n raportteja ja verkkosivuja, Kiinan kauppaministeriön sivuja, Saga Fursin sivuja ja kiinalaisia uutismedioita. Alla on lueteltuna merkittävimmät lähteet.

Kuvat: Laura Uotila