Metsäyhtiöiden törkeä välinpitämättömyys nosti huomaamattomat raakut eläinkeskustelujen ytimeen. Miten samanlainen huomio ulottuisi myös muihin piiloon jääviin eläimiin?
Elokuussa 2024 Suomussalmen Hukkajoella Stora Enson metsätyökone ja sen kuljettaja ajoivat useaan kertaan tahallisesti joessa elävien raakkujen päältä. Tällä kertaa biologi sattui kuitenkin olemaan paikalla todistamassa tekoja. Uutisoinnin jälkeen tapahtui jotakin ennakoimatonta ja hienoa: miltei koko Suomi asettui yhdessä puolustamaan raakkuja.
Mikä lopulta synnytti raakkujen ympärille kansanliikkeen? Mitkä tekijät mahdollistivat sen, että raakut – ehkä jopa hieman yllättäen – nähtiin itseisarvoisina yksilöinä, joiden olemassaoloa tuli puolustaa? Miksi samanlaista empatiaa ei nähdä tuotantoeläimiä koskevassa puheessa?
Raakkuja puolustaakseen ei tarvitse luopua mistään
Ihmiset kokevat empatiaa helpoiten nisäkkäitä kohtaan ja erityisesti silloin, jos ne ovat pörröisiä ja suurisilmäisiä. Mikään näistä ominaisuuksista ei istu raakkuun, jonka päinvastoin juuri kuvittelisi olevan haastava ymmärryksen ja empatian kohde. Osa raakkuihin kohdistuneen julkisen huomion ja empatian yllättävyyttä lienee juuri se, miten fyysisiltä ominaisuuksiltaan ihmiselle niin vaikeasti lähestyttävä olento kuin raakku sai sydämet puolelleen.
Tutkija Helinä Ääri on perehtynyt näkymättömiksi jääviin eläimiin. Ääri työskentelee Turun Yliopistossa ja hänen väitöskirjansa käsitteli broilereita suomalaisessa kirjallisuudessa.
”Raakkujen puolelle on helppo asettua, sillä se ei vaadi luopumista mistään. Raakkuja puolustavan ei tarvitse asettua metsäteollisuutta vastaan tai puolustaa eläinten oikeuksia tätä laajemmin. Kysymys on vain siitä, voiko metsätaloutta harjoittaessa nähdä uhanalaisen lajin suojelemisen eteen hieman vaivaa, Keskeisin toive on, että metsäkoneilla ei ajettaisi juuri niiden jokien yli, missä yhä raakkuja on”, Helena Ääri kertoo.
Yhdysvaltalainen tutkija Donna Haraway on kirjoittanut tapettavaksi tekemisestä (englanniksi killable). Hänen mukaansa ihmiset jaottelevat tapettaviksi tehdyt muunlajiset haittaeläimiksi, vaarallisiksi tai ruuaksi.
”Näiden lisäksi on joukko, joka nähdään vain yhdentekevänä, kuten raakku. Raakkujen suojelua on helppo puoltaa, koska niihin ei liity voimakkaita tunteita. Raakut eivät ole ruokaa, niille ei haluta kostaa, kenellekään ei ole niistä harmia tai sellaista hyötyä, josta luopuminen herättäisi vaikeita tunteita. Metsäyhtiöilläkin on raakkuja isompi päämäärä, nimittäin hakkuut”, Ääri toteaa.
Tuotantoeläinten tilanne on hyvin erilainen raakkuihin verrattuna. Kanat nähdään ennen muuta broilerina, ihmisten ravintona. Broilerin tuotantoa tuetaan niin, että se on ostajalleen todellisuutta edullisempaa. Kanojen ympärille rakentuva keskustelu on latautunutta, koska kysymys koskee ruokaa ja rahaa.
”Jos ihminen arvioi, ettei kanalla ole tunteita, se vaikuttaa suoraan siihen, miten lajia arvostetaan. Todellisuudessa kanat ovat monimutkaisia tyyppejä, joilla on kognitiivisia kykyjä. Toisaalta sikojen kohdalla älykkyyden ymmärtäminen ei ole lopettanut lajin syömistä.”
Kirjallisuus voi tuoda eläimen näkyväksi
Kirjailija Anni Kytömäki voitti vuonna 2020 kaunokirjallisuuden Finlandian teoksellaan Margarita, jossa jokihelmisimpukalla eli raakulla on merkittävä rooli tarinan yhtenä kertojana. Voisiko tällä olla merkitystä raakkujen nähdyksi tulemisen kannalta?
”Teos on varmasti pohjustanut raakkujen ympärille syntynyttä ilmiötä ja tehnyt lajia näkyvämmäksi. Kytömäkeä myös haastateltiin mediassa pian tapahtumien jälkeen. Myös ympäristöliikkeiden näkyvällä metsäaktivismilla on ollut merkittävä osuus siinä, miten raakku päätyi osaksi julkista keskustelua”, Ääri sanoo.
Aiemmin vastaavanlaista sympatiaa on koettu saimaannorppaa kohtaan. Norppien suuret silmät vetoavat tunteisiin, ja siksi lajista on tullut ikoninen symboli ympäristön suojelulle. Tästä huolimatta ei tarvittavaa muutosta saimaannorppienkaan suojelemiseksi ole onnistuttu saavuttamaan. Kolmasosa tämän vuoden kuuteista on jäänyt verkkoihin, koska verkkokalastus nähdään uhanlaisia saimaannorppia tärkeämpänä. Nähtäväksi jää, saako raakkujenkaan saama huomio metsäyhtiöiltä vaadittuja muutoksia lopulta aikaiseksi.
Tilaa Animalia-lehti
Juttu on julkaistu alun perin Animalia-lehden numerossa 4/2024. Haluatko lehden kotiisi? Voit tilata sen liittymällä Animalian jäseneksi tätä kautta (linkki aukeaa uuteen välilehteen).
Kuva: Andrew Skowron / We Animals
