Suomen itsenäistyessä eläinsuojelu ja luonnonsuojelu olivat yhtä. Entä nyt sata vuotta myöhemmin?
Sakari Topelius tunnetaan satusetänä. Eläin- ja luonnonsuojelijat muistavat hänet myös maamme ensimmäisen alan järjestön, Kevätyhtiön, perustajana (1870). Topeliuksen ja hänen seuraajiensa työssä olivat myös luonnoneläimet mukana. Varsinkin lintujen oloja pyrittiin parantamaan lintulaudoista ja pesäpöntöistä kansainvälisiin muuttolintujen suojeluvetoomuksiin asti – ”Sylvian joululaulun” hengessä.
Näillä 1900-luvun alun kansalaisjärjestöillä oli vahva edistysusko. Vaatimus oli: ”Oikeutta kaikille!” Suomi piti saada itsenäiseksi, äänioikeus kaikille sekä paremmat olot köyhille, työläisille, naisille ja eläimillekin.
Tälle ”valistuksen projektille” oli ensimmäinen maailmansota paha takaisku. Suomessa itsenäisyyttä seurasi sisällissota. Kun ihmistenkin henki oli halpa, ensimmäinen eläinsuojeluliike hyytyi itsenäisyyden alkuaikojen kylmissä aatevirtauksissa. Luonnonsuojelu jäi tieteellisten seurojen harrastukseksi, kunnes nykyinen Suomen luonnonsuojeluliitto perustettiin vuonna 1938.
Varsinkin ruokapöydästä on tullut uusi ympäristökeskustelun areena.
Eläin- ja luonnonsuojelu kulkivat vuosikymmeniä eri teitä. Eläinsuojelu kohdistui enemmän eettisiin kysymyksiin, eläinyksilöihin sekä tuotanto- ja lemmikkieläimiin. Luonnonsuojelu keskittyi kokonaisiin eläinkantoihin ja alkuperäisluontoon. Tätä eriytymistä kiihdytti 1960-luvulla luonnonsuojelun rinnalle tullut ympäristönsuojelu. Toki sekin oli alkanut maassamme jo yli sata vuotta sitten ”hygienialiikkeenä”. Kasvavien taajamien ihmiset tarvitsivat puhdasta vettä, mikä johti esimerkiksi vesilaitosten perustamiseen.
Nyt 2000-luvulla nämä liikkeet ovat jälleen kohtaamassa. Ilmastonmuutos on tuonut uutta painoa ihmisten omille eettisille valinnoille. Varsinkin ruokapöydästä on tullut uusi ympäristökeskustelun areena. Luonnonsuojeluliitto oli mukana joulun alla julkaistussa ”Future Nordic Diets” -skenaariotyössä. Se tukee aiempia tutkimuksia: karjatalouden päästöt kannustavat lihan korvaamiseen kasviksilla. Ilmastonmuutos on kiinnittänyt luonnonsuojelijoiden huomiota myös turkistarhaukseen, jotta niiltä ei pääsisi haitallisia vieraslajeja, kuten minkkejä ja supikoiria, luontoomme.
Eläin- ja luonnonsuojelujärjestöjen yhteistyö on viime aikoina tiivistynyt. Tänä vuonna yhteisiä vaikuttamisen kohteita ovat muun muassa eläinten hyvinvointia koskeva lakiesitys ja EU:n maatalouspolitiikan uudistus. Pidetään yhteyttä – oikeutta kaikille!
Tilaa Animalia-lehti
Juttu on julkaistu alun perin Animalia-lehden numerossa 2/2018. Haluatko lehden kotiisi? Voit tilata sen liittymällä Animalian jäseneksi tätä kautta (linkki aukeaa uuteen välilehteen).
