Eduskunnan lähetekeskustelu Turkistarhaus historiaan -kansalaisaloitteesta sisälsi värikkäitä väitteitä, jotka purimme ja kumosimme.
Eduskunnassa käytiin 19.9.2024 lähetekeskustelu Turkistarhaus historiaan — Oikeudenmukainen siirtymä turkistarhattomaan Suomeen -kansalaisaloitteesta. Kaikkiaan keskustelussa oli 19 asiaa tukenutta puheenvuoroa ja 18 vastustanutta puheenvuoroa. Yhteensä puheenvuoroja pidettiin 40.
Turkistarhauksen kieltämisen puolesta puhuivat Tiina Elo (vihr.), Jenni Pitko (vihr.), Krista Mikkonen (vihr), Inka Hopsu (vihr), Nasima Razmyar (sd), Hanna Holopainen (vihr), Mai Kivelä (vas), Piritta Rantanen (sd), Helena Marttila (sd), Jessi Jokelainen (vas) ja Timo Furuholm (vas).
Turkistarhausta puoltavia puheenvuoroja pitivät Mauri Peltokangas (ps), Antti Kurvinen (kesk), Markku Eestilä (kok), Antti Kangas (ps.), Hannu Hoskonen (kesk), Anders Norrback (rkp), Peter Östman (kd), Christoffer Ingo (rkp), Juha Hänninen (kok), Janne Jukkola (kok), Teemu Kinnari (kok), Mikko Ollikainen (rkp), Merja Rasinkangas (ps), Juha Mäenpää (ps) ja Anne Rintamäki (ps).
Lisäksi Ritva Elomaa (ps) ja Paula Werning (sd) pitivät puheenvuorot, joissa ymmärrystä esitettiin molempiin suuntiin asettumatta selkeästi aloitteen puolelle tai sitä vastaan.
Turkistarhaus historiaan -kansalaisaloite lähetettiin maa- ja metsätalousvaliokuntaan.
Väite: Turkistarhaus on iso vientiala
Keskustelussa väitettiin, että turkistarhaus on iso vientiala ja tuottaa miljardeja. Turkistilojen määräkin vilahti puheissa yhä yläkanttiin. Viennin arvoa liioittelivat muun muassa Antti Kurvinen (kesk), Merja Rasinkangas (ps) ja Mauri Peltokangas (ps).
Animalia on seurannut tarkasti turkistarhauksen lukuja ja oikonut niitä muun muassa viime vuonna, jolloin MOT-ohjelma tarttui aiheeseen ja kävi läpi turkistarhauksen “satumaisia lukuja”. Lukujen heittäminen yläkanttiin vaikuttaa siihen, että ala näyttää isommalta ja merkittävämmältä kuin se enää nykyään onkaan. Suomessa tuotettujen turkisten viennin arvo oli vuonna 2023 125 miljoonaa euroa, verotulot valtiolle ja seurakunnille 18 miljoonaa euroa vuonna ja verotulot kunnille 4 miljoonaa euroa – ei siis satoja miljoonia euroja.
Ruokaviraston tietojen mukaan Suomessa on 280 toiminnassa olevaa turkistarhaa.
Väite: Suomalaiset kannattavat turkistarhausta
Kansalaisten väitettiin kannattavan turkistarhauksen sallimista Peter Östmanin (kd) vastauspuheenvuorossa.
Animalian ja Oikeutta Eläimille -järjestön syksyllä 2023 teettämässä mielipidemittauksessa 83 prosenttia suomalaisista oli sitä mieltä, että turkistarhaus pitää kieltää tai eläimille pitää tarjota huomattavasti lisää tilaa ja mahdollisuuksia toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään. Turkistarhauksen haluaisi kieltää mahdollisimman nopeasti tai 5–15 vuoden siirtymäajalla 56 prosenttia suomalaista.
Kansalaisten mielipiteestä kertoo myös esimerkiksi se, että ennen Turkistarhaus historiaan -kansalaisaloitetta eduskunnassa on käsitelty toistakin turkistarhauksen lakkauttamiseen tähtäävää aloitetta. Kaikkien aikojen ensimmäinen suomalainen kansalaisaloite 2013 oli aiheeltaan Turkistarhaton Suomi, ja sen allekirjoitti lähes 70 000 suomalaista. Vuonna 2018 noin 140 000 henkilöä allekirjoitti vetoomuksen paremman eläinlain puolesta, mikä sisälsi turkistarhauskiellon vaatimuksen. Turkistarhauskieltoa yritetään saada aikaan myös EU:n kautta. Fur Free Europe on eurooppalainen kansalaisaloite turkistarhauksen kieltämiseksi ja turkisten tuonnin ja myynnin kieltämiseksi aloitettiin 18.5.2022. Suomi teki historiaa jo ensimmäisen keräysvuorokauden aikana keräämällä yli 10 000 allekirjoitusta ja Suomi oli myös ensimmäinen maa, jossa allekirjoitusten minimimäärä tuli täyteen. Suomessa allekirjoituksia kerättiin reilussa yhdeksässä kuukaudessa 92 789, ja vahvistettuja allekirjoituksia hyväksyttiin lopulta kaikkiaan 82 067. Yhteensä aloite keräsi 1,5 miljoonaa allekirjoitusta.
Samaan aikaan turkisalan oma eurooppalainen Protect the EU’s Rural Heritage, Food Security and Supply -kansalaisaloite turkisalan turvaamiseksi sai kerättyä kaikkineen vain 21 210 nimeä, eli aloite ei edennyt mihinkään.
Väite: “Turkis on ekologinen luonnontuote, ikuinen tuote”
Entinen maa- ja metsätalousministeri Antti Kurvinen heitti ikivanhan myytin turkisten ekologisuudesta. “Luonnonturkis on ekologinen, ikuinen tuote. Siihen ei käytetä myrkkyjä ja kemikaaleja. Se ei ole mitään muovista pikamuotia”, Kurvinen totesi. Väite on puppua. Suomen kuluttaja-asiamies on kieltänyt turkisten mainostamisen ympäristöystävällisempinä kuin keinoturkikset jo vuonna 1993. Vuonna 2011 MTT teki tutkimuksen, jonka mukaan turkisten hiilidioksidipäästöt ovat moninkertaiset vastaaviin keinomateriaaleista valmistettuihin takkeihin verrattuna.
Turkistuotannossa eri tuotantovaiheet vaativat paljon energiaa. Esimerkiksi rehun kuljetukset, pakastaminen, kuumentaminen, jauhaminen ja valmistus sekä nahkojen kuivaus, nahkojen muokkaus ja muu käsittely ovat työvaiheita, jotka kukin antavat oman lisänsä turkistuotannon yhteenlaskettuun sähkön- ja polttoaineenkulutukseen. Turkiseläinten lannasta ja virtsasta vapautuu myös happamoittavia päästöjä, eli pääasiassa ammoniakkia, joka kohoaa ilmaan ja leviää tarhan lähiympäristöön.
Keskustelussa väitettiin myös epätieteellisesti, että “hyvä kohtelu johtaa hyvälaatuiseen turkikseen”. Tämä on myös yksi alan lempimyyteistä ja esiintyy vastaavalla tavalla myös muussa eläintuotannossa. Eläimet on jalostettu turkistarhauksessa kasvattamaan turkkia aivan kuten maidontuotannon lehmät on jalostettu tuottamaan suuret määrät maitoa. Jalostusta tehdään eläinten terveyden kustannuksella. Se, että turkistarhan ketulla on hyväkuntoinen turkki ei kerro vielä totuutta eläimen psyykkisestä ja fyysisestä tilasta.
Väite: “Turkiseläimet puhdistaa Itämerta ja syö roskakalaa”
Turkiseläinten rehusta iso osa on teurastuksen sivutuotteita, pienempi osa kalaa ja kalapohjaisia sivutuotteita sekä toisten turkiseläinten ruhoja ja viljaa. Alan julkaisut kertovat, että silakka saadaan pääasiassa kotimaasta, kun taas lohen ja turskan sivutuotteet tuodaan Norjasta.
Kalojen pyydystäminen Itämerestä ja niiden syöttäminen turkiseläimille eivät pelasta Itämerta. Itämerestä puhuttaessa on huomioitava eläintuotannon kokonaisuus rehevöittävien päästöjen osalta, sillä Suomessa suurin osa Itämeren ravinnekuormituksesta tulee maataloudesta. Tuotantoeläimille syötettävän rehun määrän ja sitä kautta viljelypinta-alan sekä kalankasvatuksen vähentäminen pienentäisi tehokkaasti kuormitusta. Tärkeintä on siis saada rehevöittävien päästöjen lähteet hallintaan, jotta Itämeren rehevöityminen saadaan vähenemään.
Lisäksi itämeriargumenttia käytettäessä ei voi sivuttaa turkistarhauksen muita ympäristövaikutuksia ja päästöjä.
Väite: Tarhaus tulee jatkumaan Euroopan ulkopuolella huonommissa oloissa
Yksi tyypillisimmistä turkistarhauksen lakkauttamiseen liitetyistä argumenteista on se, että mikäli tarhaus kielletään Suomessa, se jatkuu Suomen ja Euroopan ulkopuolella eläimille huonommissa tarhausolosuhteissa. Tästä ei ole todisteita. Oikeastaan asia on juuri päinvastoin, sillä suomalaiset tarhaajat ovat edistäneet alan leviämistä Kiinaan kuljettamalla maahan esimerkiksi siitoseläimiä ja kouluttamalla tarhaajia. Länsimainen turkisala toi Kiinaan vuosikausien kasvatusosaamisen sekä modernin muodin, jossa turkiksia ei käytetty enää vain lämmitystarpeisiin, vaan niitä alkoi näkyä myös asusteissa. Suomalainen turkisala on itse ollut pitkään aktiivinen Kiinassa. Näin ollen suomalaiset ovat itse aktiivisesti edistäneet turkistarhausta väitetyissä “huonommissa oloissa”.
Tilastot puhuvat myös tätä myyttiä vastaan. Vaikka turkistarhauskieltoja on tullut yksi toisensa perään Eurooppaan, kasvatus ei ole lisääntynyt Kiinassa. Turkiseläinten kasvatusmäärät ovat päinvastoin laskussa Kiinassakin. Vuonna 2020 maailman turkistarhoilla kasvatettiin 33 miljoonaa minkkiä, ja vuonna 2022 enää 17 miljoonaa. Viisi vuotta sitten Kiinassa tuotettiin 12 miljoonaa ketunnahkaa, kun vuonna 2023 tuotanto oli enää 2 miljoonaa. Kiinan minkinkasvatuksessa romahdus on ollut vielä suurempi. Viisi vuotta sitten Kiinassa tuotettiin yli 14 miljoonaa minkinnahkaa, kun vuonna 2023 tuotanto on romahtanut 1,5 miljoonaan minkinnahkaan. Kasvatus on pudonnut siis lähes 90 prosenttia.
Väite: Jos turkistarhaus kielletään, arvio korvauksista on 1–5 miljardia euroa
Turkistarhaus historiaan -kansalaisaloitteen lähetekeskustelussa väitteen esitti Mauri Peltokangas (ps). Myös Janne Kukkola (kok) väläytti miljardisummaa. Animalian julkaisemassa ja Tampereen yliopiston professori Eija Vinnarin laatimassa Selvityksessä turkistarhauksen nykytilasta ja tulevaisuuden vaihtoehdoista (2022) esiteltiin erilaisia siirtymätuen malleja muista maista sekä luodaan askelmerkit tukisummien hahmottelemiseksi Suomessa. Lisäksi siinä esitellään myös muita siirtymäajan ohjauskeinoja.
Raportissa suositellaan monialaisen työryhmän perustamista, joka toteuttaisi tarvittavat selvitykset turkistarhaajien tämän hetken ikäjakaumasta, turkistarhauksen pää- ja sivutoimisuuden asteesta, toiminnan kannattavuudesta sekä kiinteiden rakenteiden nykykäyttöarvosta. Näiden selvitysten avulla pystytään arvioimaan siirtymäajan pituutta, tukitoimien tarpeellisuutta sekä tukisummien suuruutta.
Esimerkiksi Norjassa turkistarhaajille maksettavan kompensaation on arvioitu olevan noin 111–200 miljoonaa euroa. Kun Norjan parlamentti hyväksyi turkistarhauskieltoa ajavan lain, Norjassa oli jäljellä 171 tarhaa. Norjassa siirtymää tuetaan rahallisella kompensaatiolla, siirtymätukiohjelmalla ja uudelleentyöllistymisen avustusjärjestelmällä.
Esimerkiksi Liettua kielsi turkistarhauksen kolmen vuoden siirtymäajalla. Kiellon aikaan Liettuassa oli noin 44 minkkitarhaa, joissa oli noin miljoona minkkiä. Minkkien lisäksi maassa on tarhattu chinchilloja, joita oli noin 30 000 yksilöä 31 turkistarhalla. Korvausmäärät vaihtelevat riippuen siitä, lopetetaanko turkistarhaustoiminta ennen tiettyjä määräaikoja: 3 euroa eläintä kohden saa, jos turkistarhaustoiminta lopetetaan vuoden sisällä, 2 euroa eläintä kohden, jos turkistarhaustoiminta lopetetaan kahden vuoden sisällä ja 1 euro eläintä kohden, jos turkistarhaustoiminta lopetetaan ennen 31.12.2026.
Miljardeista siis ei ole kyse, jos turkistarhaus halutaan Suomessa ajaa alas. Viime vuonna lintuinfluenssa levisi Suomen turkistarhoilla ja sen aiheuttaman pandemiariskin takia lähes puoli miljoonaa eläintä lopetettiin. Eläinten hävittämisestä ja tarhoille annettavista korvauksista tulee valtiolle yli 50 miljoonan euron kustannukset. Kun huomioidaan myös alalle annetut koronatuet, on alaa rahoitettu yli 80 miljoonalla eurolla neljässä vuodessa.
Miljardeista voi pian olla kyse, jos suomalaiselta minkkitarhalta alkaa uusi globaali pandemia.
Kuva: iStock.com / Harry Collins
