Eläinkokeet ovat hitaita, kalliita ja epäluotettavia. Silti tutkimus nojaa niihin paljon enemmän kuin moni ymmärtää. Läheskään kaikki eläinkokeet eivät edes ole lääketieteellistä kehitystyötä, vaan niin sanottua perustutkimusta, jonka hyödyt ihmisille tai muille eläimille ovat vaikeasti mitattavissa.
Jos eläinkokeet keksittäisiin nyt, niitä pidettäisiin varmasti makaaberina ideana. Tahallisen kärsimyksen aiheuttaminen eläimille tuomitaan muissa yhteyksissä lähes poikkeuksetta, mutta eläinkokeisiin suhtaudutaan samaan aikaan välttämättömyytenä. Eläinkokeisiin ripustautuminen johtuu kuitenkin pitkälti siitä, että niin vain on totuttu tekemään: vaatimus eläinkokeellisesta tutkimuksesta on kirjattu lainsäädäntöön, sitä opetetaan tutkijoille heidän uransa alkumetreiltä asti tai rahoittajat eivät osaa vaatia, että tutkimusta voisi tehdä myös toisin.
Vaihtoehtoja on kuitenkin jo olemassa.
200 000 turhaa kuolemaa
Suomi on muiden EU-maiden kanssa sitoutunut siihen, että eläinkokeista on pyrittävä eroon. Silti eläinkokeita tehdään Suomessa edelleen lähes samaan tahtiin kuin aiemminkin. Suomessa käytetään vuosittain noin 70 000–120 000 koe-eläintä. Varsinaisten koe-eläinten lisäksi laitoksissa on viime vuosina elänyt 80 000–210 000 muuta eläintä, joita käytetään esimerkiksi kasvatukseen ja geenimuunneltujen kantojen ylläpitoon.
Suurin osa, lähes puolet, Suomessa tehtävistä kokeista tehdään perustutkimuksen vuoksi, eli niissä ei suoraan etsitä esimerkiksi lääkehoitoa sairauteen. Toiseksi eniten eläinkokeita käytettiin soveltavassa tutkimuksessa, jossa kehitetään esimerkiksi lääkehoitoja. Lisäksi eläinkokeita tehdään jonkin verran muun muassa opetuksen ja turvallisuustutkimusten takia.
Eläinkokeiden yksi suurimmista ongelmista on sovellettavuus. Tiedämme, kuinka syöpä etenee hiiressä ja kuinka se parannetaan, mutta hiiri ei ole ihminen. Esimerkiksi MS-tautiin on kehitetty yli 1 000 lääkettä, jotka hoitavat siihen sairastuneita hiiriä. Ihmisten tautia ne eivät kuitenkaan paranna. MS-tautiin sairastuneita ihmisiä auttavia lääkkeitä on saatu kehitettyä vain muutamia.
Yhden lääke on toisen myrkky
Monet ihmisille sopivat lääkkeet ovat haitallisia eläimille. Parasetamoli aiheuttaa syöpää hiirissä ja rotissa, aspiriini on kuolettavan myrkyllistä rotille ja penisilliini taas marsuille, hamstereille ja kissoille.
Itse asiassa penisilliinin käyttöönotto viivästyi vuosikymmenillä, sillä se aiheutti epätoivottuja tuloksia eläinkokeissa.
Penissilliini kehitettiin ensi kertaa jo 1800-luvun lopulla ja keksittiin uudelleen 1920-luvulla. Alexander Fleming testasi tuolloin penisilliinin tehoa hiiriin ja kaniineihin saatuaan lupaavia tuloksia penisilliinitutkimuksista, joissa ei ollut käyttänyt eläimiä. Lääkeaine ei kuitenkaan toiminut kaniineilla, ja penisilliinin tutkimus lopetettiin. Fleming tutki penisilliiniä vielä 1940-luvulla, jolloin hän antoi sitä myös muutamille ihmispotilaille. Hän antoi sitä myös vakavaa aivokalvontulehdusta sairastavalle ystävälleen, joka parantui.
Kenties käytetyin esimerkki epäonnistuneesta eläinkokein kehitetystä lääkkeestä on Talidomidi, joka oli aikansa suurimpia skandaaleita 1950-luvulla. Talidomidi kehitettiin alun perin unilääkkeeksi, joka saavuttikin suuren suosion. Se ei aiheuttanut riippuvuutta ja se helpotti tehokkaasti myös odottavien äitien pahoinvointia.
Eläinkokeissa Talidomidi osoittautui myrkyttömäksi, joten sitä pidettiin turvallisena myös ihmisille. Todellisuudessa lääke aiheutti odottavien äitien sikiöille vakavia vaurioita, muun muassa raajojen, ruuansulatuskanavan, sydämen, munuaisten ja sukuelinten epämuodostumia sekä kuulo- ja näkövaurioita.
Alle 10 prosenttia lääkkeistä toimii ihmisillä
On ollut jo pitkään tiedossa, että vain pieni osa eläinkokeet läpäisseistä lääkkeistä sopii ihmisille. Tuoreimman, vuonna 2021 julkaistun, raportin mukaan 92 prosenttia eläimillä tehokkaiksi havaituista lääkkeistä hylätään ihmisillä tehtävissä kokeissa. Heikoimmat tulokset tulivat urologiaan liittyvissä tutkimuksissa, joista vain neljä prosenttia hyväksyttiin ihmistutkimuksissa. Myös sydän-, syöpä- ja neurologisten lääkkeiden tehokkuus oli erityisen heikkoa. Niistä ihmistutkimuksissa hyväksyttiin vain 5–6 prosenttia.
Uusimman raportin toimitti maailman suurin bioteknologia-alan yhdistys The Biotechnology Innovation Organisation (BIO), ja se vahvistaa aiempien selvitysten tuloksia. Eläinkokeet ovat huono tapa mallintaa ihmistä. Parempia ja luotettavampia tuloksia saadaan eläinkokeettomilla menetelmillä.
Eläinkokeeton tutkimus on sovellettavissa suoraan ihmisiin, se on nopeaa ja halvempaakin kuin eläinkoetutkimus. Mutta sen kehittäminen vaatii aikaa ja rahaa, eikä valtio tarjoa resursseja tarpeeksi. Maa- ja metsätalousministeriö antaa Tampereen yliopiston eläinkokeettoman tieteen tutkimuslaitokselle FHAIVElle 200 000 euroa vuodessa ja Tieteellisiin ja opetustarkoituksiin käytettävien eläinten suojelun neuvottelukunnan 3R-keskukselle 100 000 euroa vuodessa. Eläinkokeetonta tutkimusta edistää ja rahoittaa Suomessa myös Juliana von Wendtin säätiö.
Eläinkokeetonta tutkimusta voidaan tehdä esimerkiksi kudosviljelmillä, tietokonemallien avulla sekä tekemällä tutkimusta vapaaehtoisilla ihmisillä. Suomessa eläinkokeettomia tutkimusmenetelmiä kehitetään lähinnä Tampereen yliopistolla.
Kohti eläinkokeetonta maailmaa
Mitä sitten voitaisiin tehdä, jotta eläinkokeeton tulevaisuus toteutuisi? Ensinnäkin hanke- eli eläinkoelupahakemusten lupaprosessin tulisi olla kokonaisuudessaan julkinen, jotta eläinkokeiden perusteita olisi mahdollista arvioida julkisesti. Nyt näin ei ole, vaan ainoastaan myönnettyjen lupien yleistajuiset tiivistelmät ovat julkisia, eivätkä ne tarjoa tietoa tarpeeksi arvioinnin kannalta. Avoimuuden lisääminen on avainasemassa, jotta eläinkokeista voidaan edes käydä yhteiskunnallista keskustelua.
Suomen ja EU:n on tehtävä sitova suunnitelma kaikista eläinkokeista eroon pääsemiseksi. Suunnitelmassa tulee olla pitävä aikataulu ja välitavoitteet, joita mitataan esimerkiksi koe-eläinten määrän vähenemisellä.
Tutkijoita, opettajia sekä viranomaisia tulee kouluttaa uusien, eläinkokeettomien mallien ja tutkimusmenetelmien käyttämiseen. Sen sijaan, että eläinkokeita vain tehdään tottumuksesta, tulee aktiivisesti pyrkiä koe-eläinten määrän vähentämiseen ja lopulta koe-eläinten käytön lopettamiseen.
Eläinkokeeton maailma on mahdollinen, mutta se tarvitsee kasvavaa, riittävää rahoitusta. Jotta rahoitus ja tuki eläinkokeettomalle tutkimukselle kasvaisi, tarvitaan ymmärrystä ja oikeaa tietoa eläinkokeista ja niiden puutteista. Eläinkokeet ovat huonoa tiedettä, jolla saadaan epämääräisiä tuloksia. Kun tämä ymmärretään, voidaan eläinkokeet viimein siirtää historian kirjoihin tieteen pimeäksi alaviitteeksi.
Lue lisää (muualla verkossa)
Animalia. Eläinkokeet.
Animalian vetoomus. Loppu eläinkokeille!
Kuva: iStock.com /UnoL
