Tampereen yliopiston kampuksella on joukko tutkijoita, joiden tavoitteena on saattaa eläinkokeet lääketieteen historiaan. Vaikka he tekevät työtään eri lähtökohdista kuin eläinoikeusaktivistit, tukevat molempien viestit toisiaan: eläinkokeille on löydyttävä vaihtoehto.
Animalian koe-eläinkampanjan innoittamana Tampereen Animalia järjesti lokakuussa vierailun Tampereen yliopiston eläinkokeille vaihtoehtoisia menetelmiä kehittävään FHAIVE-tutkimuslaitokseen. Edeltävä vierailu tehtiin puolitoista vuotta aiemmin.
Animalian vastaanotti laitoksen johtaja professori Dario Greco. Hän toimii myös koordinaattorina Suomen 3R-keskukselle, jonka tarkoitus on edistää eläinkokeiden korvaamista, vähentämistä ja koe-eläinten hyvinvointia.
Grecolla on tapana kiteyttää eläinkokeiden tieteellinen ongelma lyhyesti. ”Eläinkokeissa mitataan, kuinka moni eläin kuolee, kun niitä altistetaan kemikaaleille. Ei miksi, eikä miten. Pelkästään kuinka moni.”
Eläinkokeet ovat siksi määrällistä, ei laadullista tutkimusta. Siten myös ihmisten lääkitys on pohjimmiltaan määrällistä, ei laadullista. ”Se, mikä lääke kenellekin toimii, selviää vain testaamalla tarpeeksi monta kertaa”, Greco kertoi.
Eläinkokeita korvaavissa menetelmissä asetelma käännetään päälaelleen eli tutkimus on laadullista. Enää ei kysytä, kuinka moni kuolee tähän altistukseen, vaan kysytään, miksi solut reagoivat näin. Kyseessä on lääketieteen paradigmamuutos, käänteentekevä ajattelutavan mullistus.
Mikroskooppista tutkimusta soluviljelmillä
Tohtori Jack Morikka on yksi FHAIVE:n useista nuorista tutkijoista. Käynnillämme Morikka kertoi meille käytännön työstään ihmisen soluista kasvatettujen soluviljelmien parissa.
Varsinaisen tapaustutkimuksen kohteena oli keuhkofibroosin aiheuttama keuhkon sisäseinän arpeuma. Vaurioitunut kudos kehittyy usein tappavaksi tilaksi, kun kudosten hapen- ja hiilidioksidinvälitys häiriytyy. Arpeutuman juurisyytä ei tiedetä, vaikka ainakin syöpälääkkeenä käytetyn bleomysiinin tiedetään altistavan vauriolle.
Tämän selvittämiseksi Morikka tutki neljän keuhkorakkuloissa toistuvan solutyypin reaktioita eri bleomysiiniyhdisteille. Tutkimuksessa solut pidettiin vielä erillisinä, mutta tavoitteena on yhdistää palikat keuhkokudoksen tarkemmaksi jäljitelmäksi. Silti, koska tutkimuksen kohteena olivat petrimaljoissa elävät solut eivätkä monimutkaiset elävät olennot, menetelmä paljasti suoran syy-seuraussuhteen altistumisesta pelkästään testatuille yhdisteille.
”Tutkimuksen avulla keuhkoarpeuman syyt alkoivat selkeytyä. Altistuminen nimittäin aiheutti immuunireaktion valkosoluissa, mikä johti arpeutuneen kudoksen tuotantoon”, Morikka kertoo.
Eläinkokeilla vastaavaa reaktiota voi tuskin havaita niiden kalleudesta huolimatta. Puhumattakaan siitä hinnasta, jonka eläinkokeiden uhrit joutuvat niistä maksamaan.
Irti ihmiskeskeisyydestä
Lääketieteessä meneillään oleva murros liittyy näköalan laajentumiseen, josta meille kertoi juuri tohtoriksi väitellyt Giusy del Giudice. Hänen väitöskirjansa keskittyi kansainväliseen One Health -lähestymistapaan. Del Giudice arvioi, ettei lääketieteen tulevaisuus voi keskittyä enää vain ihmisen terveyteen, vaan keskiössä tulee olemaan kaiken terveys. Kaikeksi luetaan ympäristö ja muut eläimet eli kaikki elollinen.
Yksinkertaistettuna: jos kasvillisuus on terve, silloin terveitä ovat myös ravintoketjun ja elinympäristön eläimet, ihminen mukaan luettuna. Näin myös sairaudet heijastuvat elollisuuksien sukupuussa totuttua laajemmalle.
FHAIVE:n tavoitteena ei kuitenkaan ole vain löytää hoitoa oireisiin, vaan puuttua sairauksien juurisyihin, kuten myrkyllisten synteettisten kemikaalien käyttöön.
Synteettisiä kemikaaleja on maailmassa jo yli 100 000, mutta vain noin 15 000 kemikaalin terveysvaikutuksia on ehditty tutkimaan tarpeeksi. Uusia kemikaaleja kehitetään vuodessa noin 2 000, joten työtä riittää. Työtä, johon ei edes kylmän matemaattisessa maailmassa kyetä eläinkokeilla niiden hinnan, hitauden ja epävarmuuden vuoksi.
Lopuksi Greco painotti karua totuutta: kaiken kattavaa vaihtoehtoa eläinkokeille ei vielä ole. Vielä.
Sopii kuitenkin kysyä, että jos ihminen ei voi olla kehittämättä jatkuvasti uusia kemikaaleja, joista moni on taatusti terveydelle haitallisia, oikeuttaako pelkkä kehityksen viehätysvoima miljardien asianosattomien eläinten väkivaltaisen kuoleman?
Tilaa Animalia-lehti
Juttu on julkaistu alun perin Animalia-lehden numerossa 1/2025. Haluatko lehden kotiisi? Voit tilata sen liittymällä Animalian jäseneksi tätä kautta (linkki aukeaa uuteen välilehteen).
Kuva: Louis Reed / Unsplash
