Eläinsurusta syntyy toivo ja toiminta 

Mirva Tolppanen

Eläinsuru on normaali reaktio, joka kertoo kyvystä kokea myötätuntoa muita elollisia kohtaan. Se voi auttaa myös toimimaan. 

Ketut ovat kiehtoneet eläintenhoitaja, kirjailija ja kuvittaja Jonna Jowi Sihvosta aina. Sittemmin lapsuuden kettupehmolelu on vaihtunut ammattitaitoiseen eläintenhoitamiseen sekä tahtoon suojella ja pelastaa.  

Koska Suomessa ei tällä hetkellä toimi varsinaisia kettuihin keskittyviä turvakoteja, Sihvonen etsi oppia ulkomailta. Vuonna 2024 Tuulispäässä työskennellessään hän sai kauan kaivatun sähköpostin, josta alkoi määrätietoinen suunnittelu suuren unelman toteuttamiseksi. Kesällä 2025 Sihvonen matkusti Minnesotaan Save A Fox Rescue -nimiseen kettujen turvakotiin oppilaaksi. 

Työorientoitunutta erikoisosaamista 

Yhdysvaltojen suurimpana pidetty Save A Fox Rescue keskittyy hoitamaan kettuja, jotka on pelastettu turkistarhoilta tai joita on pidetty lemmikkeinä. Lisäksi keskuksessa on muun muassa minkkejä, kojootteja, vaippasakaaleja ja harmaakettuja.  

Työ turvakodissa oli intensiivistä ja työorientoitunutta. Sihvonen sai ammattinsa puolesta osallistua hoitolan arkitöiden lisäksi myös aamulääkintään ja muihin vaativampiin tehtäviin.  

”Perustyö oli pitkälti samanlaista kuin Suomessa, mutta erojakin löytyi. Eläinlääkäreillä oli jo lähtökohtaisesti enemmän tietoa näistä eläimistä, joten mahdollisuuksia hoitomenetelmille oli laajemmin. Siellä oli alan spesialisteja, kuten syöpälääkäreitä”, Sihvonen kertoo.  

Kuntoutuksen ja hoitotyön lisäksi turvakoti pyrkii asiakasvierailuiden ja koulutuksen keinoin lisäämään ihmisten tietoisuutta niin omasta kuin turkistarhojen toiminnasta.  

Nettikiusaaminen johti suureen tragediaan 

Sihvosen matka sai traagisen käänteen, kun turvakodin perustaja, 30-vuotias Mikayla Raines, päätti oman elämänsä. Taustalla olivat henkilökohtaiset mielenterveyden ongelmat, mutta myös pitkään jatkunut nettikiusaaminen, joka kohdistui niin Rainesiin henkilönä kuin hänen työhönsä.  

”On äärimmäisen turhauttavaa, että ihmisten ennakkoluulojen ja nettikiusaamisen takia menetimme henkilön, jonka elämäntehtävänä oli tehdä hyvää. Mikayla oli lämmin, osaava ja erittäin omistautunut turvakodille”, Sihvonen toteaa surullisena. 

Suuresta menetyksestä huolimatta Save A Fox Rescue jatkaa toimintaansa Mikayla Rainesin elämäntyötä kunnioittaen. 

Eläinsuru aktivismin voimavarana 

Raines puhui YouTube-kanavallaan avoimesti eläinsurusta, joka on tuttu tunne eläinaktiiveille. Psykologi Juni Sinkkonen kuvaa eläinsurua terveeksi reaktioksi, joka kertoo kyvystä kokea myötätuntoa muita elollisia kohtaan. 

”Suru on välittämisen kääntöpuoli, mutta myös tärkeä moraalitunne. Tuotantoeläimiin liittyvän surun yhteydessä voidaan puhua niin sanotusta äänioikeudettomasta tunteesta, eli sitä ei kulttuurissamme yleisesti tunnusteta surun muodoksi. Kulttuuriset ajattelutapamme ja normimme eivät tällä hetkellä tue näiden asioiden tiedostamista”, Sinkkonen kertoo. 

Eläinten kohtelun aiheuttama suru tunnistetaan myös Animalian aktiivien joukossa. 

Ympäristönhoitaja ja Animalia-aktiivi Pauliina Klemolalle eläinsuru on hänen mielenmaisemaansa eniten värittävä tila. Jotta tunne ei kävisi ylivoimaiseksi, Klemola keskittää energiansa tunteiden sijaan toimintaan.  

”Se auttaa ohjaamaan ajatteluani. Jos antaisin itseni todella tuntea kaiken, musertuisin, mutta surun voi myös kanavoida rakentavasti. Sen sijaan, että ajattelisin aktiivisesti eläinten kärsimystä, pyrin lisäämään tietoani aiheesta. Laaja tietopohja tekee minusta paremman aktiivin, ja aktiivisuus eläinten puolesta pitää yllä toimintakykyäni”, Klemola kertoo. 

Eläinsurun kanssa ei tarvitse jäädä yksin. Sinkkosen mukaan toimiminen itselle tärkeän asian puolesta lisää merkityksellisyyden tunnetta. Hän painottaa vertaistuen merkitystä ja kannustaa käsittelemään eläinsurua myös järjestön omien toimijoiden kesken.  

Vaikka eläinoikeustyö on vaativaa, on syytä muistaa, että paljon hyvää on jo saatu aikaan. Jokaisella on myös oikeus määritellä omat voimavaransa ja pitää huolta jaksamisestaan.  

”Aktivismilla on monia muotoja, eikä se aina vaadi ihmisten kohtaamista tai esilläoloa. 

Tärkeintä on pystyä ajattelemaan, että itse edes yrittää vaikuttaa asioihin. Se auttaa, uskokaa pois”, Klemola kannustaa.  

Älä jää yksin. Jos tarvitset keskusteluapua, ota yhteyttä esimerkiksi Mieli ry:n anonyymiin  kriisipuhelimeen (24 h), puh. 09 2525 0111
Mieli ry:n verkkosivut

Tilaa Animalia-lehti

Juttu on julkaistu alun perin Animalia-lehden numerossa 4/2025. Haluatko lehden kotiisi? Voit tilata sen liittymällä Animalian jäseneksi tätä kautta (linkki aukeaa uuteen välilehteen).

Kuvat: Jonna Jowi Sihvonen & Brooke Andersson

Kerro kaverillesi:

Facebook
Twitter
LinkedIn
WhatsApp
Email
Telegram
Jaa artikkeli

Lisää aiheesta: