Eläinten turvakodeissa kukotkin ovat arvokkaita

Johanna Toivanen

Kananmunatuotannossa kukkojen elämä on arvotonta. Eläinten turvakodeissa tuodaan kuitenkin kukot näkyviksi, jotta kukkojen arvostus yhteiskunnassa muuttuisi.

Eläinsuojelukeskus Tuulispään kukkola täyttyy hetkessä äänekkäästä kiekumisesta. Kukot ovat kovin puheliasta väkeä, ja päivän aikana vaihdetaan kukkojen kesken kuulumiset monet kerrat. Jos kukkojen mielestä tapahtuu jotain tiedottamisen arvoista, viesti kulkee nopeasti kukolta toiselle äänekkään ilmahälytyksen muodossa. Kukot rakastavat rutiineja ja ovat herkkiä huomaamaan pienimmätkin muutokset.

Tuulispään kukkolassa asustaa 21 kukkoa. Kukot muodostavat syviä ystävyyssuhteita keskenään ja jokaisella on oma porukkansa ja paras kaverinsa. Kaikki eivät ole ylimpiä ystävyksiä keskenään, mutta kun tilaa on riittävästi, ei suurempia kahakoita synny.

Ensimmäisenä luokseni luokseni kipittävät kukot Silkki ja Sametti, joiden elämän alkutaival oli heiveröinen ja epävarma. Joku oli huvikseen haudottanut munia kotioloissa, mutta tipujen kuoriuduttua hän hylkäsi ne tarpeettomina. Onneksi untuvikot pitivät hauraasta elämänlangastaan tiukasti kiinni ja alkoivat Tuulispäässä vahvistua. Nykyään ne ovat reippaita kavereita, jotka kipuavat mieluusti eläintenhoitajan olkapäälle auttamaan siivouspuuhissa. Toisinkin olisi voinut käydä, sillä kaupallisessa kananmunantuotannossa kukkotiput päätyvät elävänä silppuriin tai tukehtuvat hiilidioksidiin jo untuvikkoina, koska munantuotantoon tarvitaan ainoastaan munivia kanoja.

Kukkoja tarjotaan eläinten turvakoteihin lähes viikoittain

Seuraavaksi luokseni saapuu Veijo, joka muutti Tuulispäähän kotikanalasta, jossa ei ollut tilaa useammalle kukolle. Veijon päivät soljuvat erilaisten virikkeiden parissa: välillä voi pyörähtää orrella, ottaa turvekylvyn tai seurustella kavereiden kanssa.

Veijon tarina on tavanomainen: kotikanaloissa haudotetaan munia, jotta saataisiin lisää munivia kanoja. Samalla kuitenkin kuoriutuu myös niin sanottuja ylijäämäisiä, ihmisten mielestä tarpeettomia kukkoja, jotka usein tapetaan nuorina. Tämän vuoksi kukkoja tarjotaan eläinten turvakoteihin paljon.

Rovaniemellä sijaitsevan Eläinten turvakoti Auroran perustaja Riina Mattila tunnistaa saman ilmiön. Mattila alkoi haaveilla kukkolan perustamisesta heti turvakodin alkutaipaleella, jotta voisi auttaa heikossa asemassa olevia kukkoja. Aurorassa asustaa yhteensä kahdeksan kukkoa, joista osa on samanlaisia ylijäämäkukkoja kuin Tuulispäässä.

Auroran kukot asuvat kolmessa eri kokoonpanossa. Viisi kukkoa on omassa parvessaan kukkolassa, kaksi kukkoa yhdessä kanojen kanssa ja yksi iäkkäämpi kukko on oman kanaparvensa kanssa. Parvet on muodostettu dynamiikkaa kunnioittaen. Kanojen kanssa elävät kukot tulevat hyvin toimeen keskenään, sillä toinen kukoista on kasvanut pikkutipusta lähtien toisen kukon rinnalla.

Kukkolassa kukkoherroilla on rento meininki, ja osa niistä oli jo ennen Auroraan muuttoa keskenään kavereita. Lisäksi monenlaiset virikkeet ja mahdollisuus ulkoiluun takaavat, ettei pojille tule tylsää eikä turhautumista tarvitse purkaa nahistelemalla.

“Myös luonteella on iso merkitys. Kaikki meidän kukkolan kukot ovat luonteeltaan sellaisia, joilla vietit eivät kovinkaan paljon hyrrää”, Mattila kertoo.

Kukkolassa porukkaa kaitsee Kaneli-kukko, joka menee tarvittaessa kiekumaan pelin poikki, jos poikien kinastelu yltyy liiaksi. Kaneli myös näyttää parvelle, mistä parhaat ruokapaikat löytyvät.

Yhteinen tahtotila kukkojen yhteiskunnallisen aseman muuttamiseksi

Tuulispään kukkolassa ojennan käteni kohti Veijoa, joka tutkii sen toiveikkaasti, josko tarjolla olisi vaikkapa viinirypäleitä. Katselen linnun silmiä, jotka katsovat minua takaisin. Tässä olemme me, kaksi eri lajista, mutta väkevästi elollista ja tietoista olentoa. Veijo on kesykana, aivan sama laji kuin hallissa kituen kasvava broileri, ja aivan samanlainen kuin ne tiput, jotka päätyvät silppuriin tai tukehtuvat kärsien.

Suomessa tapetaan yli kaksi miljoona kukkotipua vuosittain kaupallisessa kananmunantuotannossa. Tuulispään ja Auroran kukkolat ovat syntyneet halusta muuttaa kukkojen kohtaama vääryys sekä osoittaa, kuinka hienoja persoonia kukot ovat. Jokaisen kukon elämä on ainutlaatuinen ja arvokas.

Tilaa Animalia-lehti

Juttu on julkaistu alun perin Animalia-lehden numerossa 1/2026. Haluatko lehden kotiisi? Voit tilata sen liittymällä Animalian jäseneksi tätä kautta (linkki aukeaa uuteen välilehteen). 

Kuvat: Kristina Keinälä & Henna Halonen

Kerro kaverillesi:

Facebook
Twitter
LinkedIn
WhatsApp
Email
Telegram
Jaa artikkeli

Lisää aiheesta: