Eläintuotannossa työskentelevät uskaltavat puhua alan ongelmista yleensä vain anonyymisti. Maitotyttö-kuunnelman aiheuttama kohu antaa esimerkin siitä, mitä ongelmien esiintuominen aiheuttaa.
Vuoden alussa Yle Areenassa julkaistiin kirjailija Laura Gustafssonin kirjoittama ja ohjaama kuunnelma Maitotyttö, joka käsittelee maatalouslomittajan työtä 1990-luvulta 2000-luvun alkupuolelle.
Julkaisun jälkeen kuunnelma kohtasi voimallista arvostelua. Suurin kritiikki tuntui kohdistuvan eläintuotannon sekä alan työntekijöiden arvostelemiseen. Kuunnelma kuitenkin pohjautuu tositapahtumiin, sillä päähenkilö perustuu toisen käsikirjoittajan, pseudonyymi Hilja Kerimäen, elämään.
Eläinten puolustajat nähdään helposti uhkana
Eläintuotantoalan ongelmista uskalletaan yleensä puhua vain anonyymisti tai pseudonyymin kautta. Arvostelu koetaan vaaralliseksi, koska sitä ei ole suvaittu. Kuunnelma keskittyy alan epäkohtiin ja tätä on osa yleisöstä pitänyt epäreiluna. Eläintuotantoa ei kuitenkaan voi nähdä ongelmattomana, kun ymmärtää, mihin se perustuu. Vaikka eläinten hyvinvoinnista olisikin yritetty pitää hyvää huolta, on lopulta kyse kuitenkin tietoisten eläinkunnan jäsenten vangitsemisesta ja alistamisesta ihmisten käyttöön.
”Meidät eläinten puolustajat ja eläinoikeusihmiset nähdään uhkana. Se taas tarkoittaa, että määrämme on kasvanut, kriittinen massa alkaa olla saavutettu. Samaan aikaan eläinteollisuuden jalansija on heikentynyt. Sillä on tukenaan yhä jättimäinen määrä taloudellisia resursseja, mutta yksikään järkevä argumentti ei puolla sitä”, Laura Gustafsson kertoo.
Kuunnelman julkaisija Yle sai osakseen arvostelua siitä, että se julkaisee yksipuolista kuvaa antavaa ohjelmistoa. Yle Areenasta löytyy myös toisella tavalla hyvin yksipuolisen kuvan antavaa aineistoa eläintuotannosta. Nähtävästi huoli heräsi myös siitä, että ongelmien tuominen valokeilaan saattaa ahdistaa alan työntekijöitä, jotka ovat jo valmiiksi suuren paineen alla.
Mikäli kuunnelman nostattamat aiheet aiheuttavat mielipahaa tai tuntuvat syyllistäviltä, ei syy ole niiden tahojen, jotka tuovat nämä asiat julkisuuteen, vaan itse epäeettisen elinkeinon. Lisäksi yhteiskunnallista keskustelua tarvitaan, jotta epäkohtia voidaan korjata.
”Yleä kritisoidaan siksi, että se tarjoaa kaupallisista toimijoista riippumatonta tietoa. Se on epämiellyttävää heille, jotka ovat tottuneet saamaan äänensä kuuluville maksamalla tai joita tosiasiat eivät muuten vaan miellytä.”
Taide välittää tunteita
Yle ei myöskään julkaise pelkästään viihdettä ja dokumentteja vaan myös taidetta, jota Maitotyttö edustaa. Yksi taiteen määritelmä on tunteiden välittäminen aistein havaittavaksi teokseksi.
Maitotyttö-kuunnelman tapauksessa kyseessä on teos, joka välittää tuntemuksia siitä, mitä teollinen eläintuotanto käytännössä tarkoittaa. Taiteellisten keinojen osalta kuunnelmassa käytetään poikkeuksellisena tehokeinona ihmiskuoroa. Itku- ja tuskanhuudot peilaavat eläinten kokemaa kärsimystä. Tunteita nostattavat kohtauskuvaukset ovat näkökulmasta kiinni: tuotantoeläinten teurastus, maidontuotanto ja keinosiemennys olisivat ihmisten kohdalla sanoitettuna massamurha, lapsikaappaus sekä raiskaus.
”Halusin kunnioittaa toisenlajisten kieliä, siksi äänitin ystävääni Paavo-possua, kun tarvitsin tervehdyksen sialta. Väkivaltaisissa kohdissa tämä ei olisi ollut mahdollista, en olisi halunnut käydä äänittämässä tilannetta, jossa vasikka viedään pois äidiltään.”
Kaikessa realistisessa kauheudessaan kuunnelma nostaa pintaan myös lomitustyöhön liittyvän välittämisen ja velvollisuudentunteen. Työskentely eläinten parissa on kutsumustyötä, johon kuuluu kaikenlajisten eläinten asiakaspalvelu. Myös eläinteollisuuden sisällä oleminen aiheuttaa päähenkilössä ymmärrettävän johtopäätöksen ryhtyä vegaaniksi. Tämä on peräisin tuotantoeläinten olosuhteiden havaitsemisesta vierestä katsoen, ja on loppujen lopuksi ainoa järkevä lopputulos, kun koko eläinteollisuus on paljaana edessä.
”Kun tunnemme tilanteen tarpeeksi hyvin, meidän on tuotava asiaamme esiin äänekkäästi ja monipuolisesti kaikilla yhteiskunnan alueilla: neuvottelukunnissa, kaupallisissa ympyröissä, politiikassa, journalismissa, taiteessa, yksityisissä ja julkisissa keskusteluissa. Toisenlajiset toverimme eivät pysty puhumaan omasta puolestaan, emme saa päästää helpolla tahoja, jotka heitä alistavat”, Gustafsson kannustaa.
Tilaa Animalia-lehti
Juttu on julkaistu alun perin Animalia-lehden numerossa 2/2025. Haluatko lehden kotiisi? Voit tilata sen liittymällä Animalian jäseneksi tätä kautta (linkki aukeaa uuteen välilehteen).
Kuva: Andrew Skowron / We Animals
