“Tämä kalalajihan on jalostettu muiden kotieläinten tapaan hyötysuhteeltaan korkeaksi ihmisen taloustoiminnan välikappaleeksi, mutta samalla se on myös menettänyt ominaisuuksia, joita sillä on luonnontilassa ollut ja niin ollen tullut ihmisestä suuresti riippuvaiseksi.”
Näin sanoi Suomen Lohenkasvattajain liiton puheenjohtaja A. E. Temmes puheessaan vuonna 1965. Kyseisessä kuuluisassa tilaisuudessa esiteltiin suomalainen lammikkokasvatettu sateenkaarirautu, joka ristittiin kirjoloheksi. Sen kummiksi nimettiin presidentti Urho Kekkonen.
Temmes siis toi puheessaan esiin selvästi jalostuksen tavoitteet ja vaikutukset, jotka näkyvät edelleen. Kirjolohi, kuten muutkin tuotantoeläimet, on valjastettu lisäämään ihmisten saamaa rahallista voittoa.
Kirjolohien jalostuksessa taloustoiminnan ensisijaisuus on näkynyt esimerkiksi niin, että kalojen pään kokoa on pyritty pienentämään, sillä päätä ei syödä. Ylipäätään tavoitteena on saada yksilöitä, jotka kasvavat mahdollisimman nopeasti mahdollisimman vähäisellä rehulla.
Tämä kirjolohien rehuhyötysuhde onkin nyt ihmisen talousnäkemystä ajatellen parempi kuin millään muulla tuotantoeläimellä, sillä reilulla kilolla rehua saadaan kilo kalaa. Rehuhyötysuhdetta on käytetty paljon kirjolohien ekologisuuden mainostamiseen, kuten myös broilereiden. Mainostuksen varjoon usein jää se, että kalojen ja broilereiden ravinnoksi käyteteään mm. rehusoijaa, jonka tuotanto aiheuttaa luontokatoa.
Kirjolohien kasvuun ja jalostukseen liittyy myös sukukypsyysikä. Kalat tulevat usein sukukypsiksi nuorempina kasvattamoissa kuin luonnossa. Tämä on tuotannon kannalta huono asia, sillä sukukypsä kala ryhtyy käyttämään energiaansa muuhun kuin kasvamiseen. Siksi jalostuksella halutaan estää liian varhaista sukukypsyyttä.
Toki jalostus huomioi myös kirjolohien terveyttä, koska sekin on osa taloudellista ajattelua. Riittävä määrä kaloja on saatava kasvatettua kahden-kolmen vuoden ikään, jotta ne voidaan teurastaa. Mutta miten jalostus ja sen erilaiset tavoitteet ovat vaikuttaneet kalojen hyvinvointiin? Sitä on toistaiseksi tutkittu vain vähän, mutta nyt aihe on onneksi noussut yhä enemmän esiin.
Nautojen, siipikarjan ja sikojen jalostuksesta tiedetään, että lihan, maidon ja munien määrän maksimoiminti on selvästi heikentänyt eläinten hyvinvointia ja aiheuttanut niin sanottuja tuotantosairauksia. Samaa on oletettavasti tapahtunut myös kirjolohille, kun ne on ajateltu ihmisen taloustoiminnan välikappaleiksi.
Lähteet (muualla verkossa)
Kyttä, Hyvärinen & Saarinen 2023. Land-use-driven biodiversity impacts of diets – a comparison of the assesment methods in a Finnish case study
Suomen Kalakirjasto: Suomen Lohenkasvattajain liiton puheet vuonna 1965
Suomen Kalankasvattajaliitto ry: Kalanviljely
Eläinten Hyvinvoinkeskus: Kirjolohi
Koistinen, Mari: Hyvä paha jalostus, sivut 165–174 (Vastapaino 2023)
Kuva istock.com / Roman Chekhovskoy
