Melanie Joy on psykologi, joka on tullut tunnetuksi karnismi-käsitteen kehittämisestä. Mitä karnismi oikein tarkoittaa?
Kun Melanie Joy 2000-luvun alkupuolella ryhtyi vegaaniksi, hän havaitsi saman kuin moni tuore vegaani: kun hän kertoi, mitä eläimille ruoantuotannossa tehdään, ihmisten lihansyönti ei loppunutkaan siltä istumalta. Ei, vaan he esittivät puolusteluja lihansyönnin jatkamiselle. Samat perustelut toistuivat: aina eläimiä on syöty, ihminen on peto muiden joukossa, ihminen ei tule toimeen ilman lihaa.
Mikä saa tavalliset fiksut, eläinrakkaat ihmiset torjumaan tiedon, joka auttaisi heitä varsin helposti vähentämään tarpeetonta kärsimystä? Joyn mukaan vastaus tähän kysymykseen on ideologia nimeltä karnismi – eli lihanormi. Se on näkymätön, kaiken kattava uskomusjärjestelmä, jota ei tunnisteta ideologiaksi juuri siitä syystä, että se on normi.
Lihansyönti siis oikeutetaan useimmiten sillä, että se on tavallista, luonnollista ja tarpeellista: normal, natural, necessary.
”Suurin osa meistä on kasvatettu ajattelemaan näin. Nämä ’kolme ännää’ esitetään faktoina, mutta oikeasti ne ovat myyttejä, jotka läpäisevät koko yhteiskuntamme koulujärjestelmästä lainsäädäntöön”, Joy kertoo.
Kaikella sorrolla on yhteiset juuret
Karnismi ehdollistaa meidät pitämään tiettyjä eläinlajeja syötävinä ja toisia ei-syötävinä. Vaikka se, mitkä eläimet ovat syötäviä, on kulttuurisidonnaista, pinnan alla vaikuttaa sama väkivaltainen järjestelmä, Melanie Joy esittää.
Hän on lisäksi havainnut, että väkivaltaiset järjestelmät muistuttavat toisiaan.
”Karnismi on spesismin eli lajisorron alaluokka samalla tavoin kuin esimerkiksi antisemitismi on rasismin alaluokka. Kaikkien sortojärjestelmien taustalla on sama mentaliteetti: toiset ovat arvokkaampia kuin toiset. Tällainen ajattelu johtaa väkivaltaan vähempiarvoisina pidettyjä yksilöitä kohtaan. Vaikka eri sortojärjestelmien uhrien kokemukset ovat yksilöllisiä, järjestelmät ovat hyvin samanlaisia.”
Palataanpa lajisorron uhreihin, eläimiin. Heitä on miljardeittain, ja heille aiheutettu kärsimys mieluiten unohdetaan. Karnistinen yhteiskunta auttaa siinä.
”Ihmiset ovat luonnostaan myötätuntoisia olentoja. Kun ihmiselle paljastuu, miten hän osallistuu eläimille aiheutettuun kärsimykseen, hän turvautuu erilaisiin psyykkisiin puolustusmekanismeihin. Näin karnismi tylsistyttää empatiakykymme ja vääristää käsityksemme maailmasta ja saa meidät tukemaan järjestelmää, joka vahingoittaa paitsi eläimiä, myös meitä ihmisiä.”
Joy väittää, että lihansyönti on vastoin ihmisten ydinarvoja, joiden mukaan eläimille ei saa aiheuttaa kärsimystä. Tämä aiheuttaa epämukavan ristiriidan, joka pitää ratkaista. Vaihtoehtoja on kolme.
Saadakseen arvonsa ja toimintansa sopimaan yhteen henkilö voi ensinnäkin muuttaa arvojaan. Ihminen, joka on tähän asti pitänyt itseään eläinrakkaana, esimerkiksi päättää, ettei välitäkään eläimistä. Tai sitten hän voi muuttaa käyttäytymistään arvojensa mukaiseksi ja ryhtyä vegaaniksi. Kolmas vaihtoehto on muuttaa suhtautumista omaan käyttäytymiseen. Tässä karnismin ”kolme ännää” tulevat avuksi. Jos jokin on luonnollista ja tarpeellista, se ei voi olla väärin, eihän?
Parempaa kommunikaatiota
Ihmiset ottavat helposti puolustuskannan, kun joku osoittaa ristiriidan heidän ilmaistujen arvojensa ja toimintansa välillä. Heissä herää syyllisyys, joka on tärkeä prososiaalinen tunne. Ikävä kyllä ihmiset ovat huonoja käsittelemään syyllisyydentunnetta.
”Syyllisyys kääntyy herkästi häpeäksi, joka taas on hyvin epämotivoiva tunne ja yleensä estää järkevän keskustelun. Siksi syyllisyydentunnetta ei kannata ruokkia, sillä tulos voi olla päinvastainen kuin on toivottu. Netissä ei muutenkaan kannata yrittää käydä aitoa keskustelua. Siellä dialogi kääntyy liian usein riidaksi”, Joy neuvoo.
Viime aikoina hän onkin puhunut paljon hyvien kommunikointitaitojen tarpeellisuudesta ja kehittänyt apuvälineitä myös liikkeen sisäisten riitatilanteiden selvittelyyn ja ehkäisyyn. Hänestä on turha tuhlata resursseja kiistelyyn, kun päämäärät ovat yhteiset.
Joy haluaa myös kannustaa suomalaisia vegaaniaktivisteja.
”Aktivismi vaatii rohkeutta, vakaumusta ja myötätuntoa. Onkin tärkeää suhtautua myötätuntoisesti myös omaan itseen. On ok antaa itselleen lupa olla katsomatta raakoja kuvia ja videoita, jos työ ei sitä vaadi. Tasapainoinen, itsestään huolehtiva ihminen on myös parempi aktivisti.”
Melanie Joyn moderniksi klassikoksi muodostunut Miksi rakastamme koiria, syömme sikoja ja pukeudumme lehmiin on palkittu kirja ajatusmallista, joka oikeuttaa eläinten hyväksikäytön – karnismin. Kirjan julkaisee suomeksi kirjakustantamo Oppian. Joy vierailee Helsingin Kirjamessuilla eläinoikeusjärjestö Animalian vieraana perjantaina 25.10.2024.
- Klo 12.30–13 Melanie Joy signeeraa kirjaansa Animalian osastolla.
- Klo 13.30–14 Miksi ihmiset rakastavat koiria ja syövät sikoja? Animalian toiminnanjohtaja Heidi Kivekäs haastattelee Melanie Joyta Tiedetorin Kruununhaka-lavalla.
Lue lisää (muualla verkossa)
Miksi rakastamme koiria, syömme sikoja ja pukeudumme lehmiin -kirja
Animalia 11.10.2024. Lihansyönti on seurausta ideologiasta, sanoo tohtori Melanie Joy.
Melanie Joyn perustama Beyond Carnism -järjestö
Infighting – Työkaluja ryhmän sisäisten konfliktien välttämiseen ja ratkaisemiseen
