Lapsuutensa Korkeasaaressa viettänyt kirjailija Aura Koivisto arvostaa elämää luonnon keskellä. Hän on saanut elämässään kokea muunlajiset läheisiksi tavalla, joka on mahdollista vain harvoille.
Nykyään Kainuun erämetsien kupeessa asuva Aura Koivisto ei kaipaa kaupunkien ihmisvilinään, vaan hän pyrkii elämään sopusoinnussa ympäröivän luonnon kanssa. Kasvaminen eläintarhan eläinten parissa on opettanut hänelle, että lajien ja yksilöiden monimuotoisuus on koko maailman rikkaus, jota ilman ihminen ei voisi elää.
Talousajattelu lainsäädännön ja arvomaailman ohjaajana
Länsimaista ajattelua hallitsee hierarkia, jossa ei ole juuri tilaa lajien väliselle vuorovaikutukselle tai eliöiden verkostojen tunnistamiselle. Taustalla on ehdoton arvoasetelma, jossa ihmislajin toiminta nähdään aina tarpeellisena, vaikka se tapahtuisi muiden lajien kustannuksella.
Koivisto peräänkuuluttaa kunnioitusta jokaisen yksilön elämää kohtaan, lajista riippumatta. Erityisesti villieläinten suhteen hän kokee luonnon- ja eläinsuojelun sekä eläinoikeuksien kietoutuvan erottamattomasti yhteen. ”Ihmisen toiminnan jatkuva laajentuminen rikkoo villieläinten oikeutta tilaan, ravintoon ja vapauteen”, Koivisto toteaa. Kirjailijan mukaan eläinviha ja tiettyihin lajeihin kohdistuva suoranainen kostonhalu syntyy ylemmyydentunteesta sekä kyvyttömyydestä ymmärtää luontoa ihmisestä riippumattomana.
”Luonnoneläimet eivät saisi aiheuttaa mitään haittaa, todellista tai kuviteltua, ja kaikkinainen vaivannäkö tai omien tapojen muuttaminen muiden lajien vuoksi on poissuljettu. Ajatus on se, ettei ihmisen pidä joutua väistämään ja varomaan itseään alempia. Kun muilla eläimillä ei ole oikeuksia, niiden arvo on ihmisen niille antama käyttöarvo”, Koivisto sanoo.
Lemmikkieläinten kohdalla tilanne on Koiviston mielestä ristiriitaisempi, mutta hän toivoo lakisääteisiä rajoituksia lemmikkieläinten pitoon ja epäeettisen lemmikkibisneksen suitsimiseen. Kirjailija pitää uutta eläinsuojelulakia varsin puutteellisena ja kritisoi lainsäädäntöä ohjaavaa kapitalistista ajattelua.
Kun rahaan suhtaudutaan yksiselitteisen yleishyödyllisenä ja koskemattomana arvona, muunlajisten asema on vääjäämättä alisteinen. Silloin eläinoikeus näyttäytyy ”hyvinvointina”, jonka keskeisin argumentti on lopulta aina taloudellinen kannattavuus.
Koivisto pitää jatkuvasti teollisempaan muotoon kehittyvää eläintuotanto painajaismaisena. “Esimerkkinä on viennin valopilkkuna hehkutettu Atrian jättiläismäinen teurastamo, jossa liukuhihnalla tapetut kanat kyörätään pakastekonteissa Kiinaan. Kun ihminen sulkee silmänsä elävien olentojen kärsimykseltä, eläimistä tulee pelkkää muovailtavaa massaa. Näin laki turvaa eläinten massiivisen kärsimyksen. Kuinka pitkälle vielä mennään, kun rahallisten voittojen rinnalla elävien olentojen kärsimys ei merkitse mitään? Ja miten se vaikuttaa ihmisten keskinäisiin suhteisiin?”
Eläintarhojen tulevaisuus
Entä toteutuvatko eläinoikeudet suomalaisissa eläintarhoissa?
”Eivät, jos ajatellaan, että oikeus vapauteen menetetään rangaistuksena tehdyistä rikoksista”, Koivisto vastaa.
Asetelma muuttuu, jos asiaa tarkastellaan esimerkiksi sellaisten yksilöiden kautta, jotka eivät kykenisi selviämään luonnossa. Elämä tarhassa vai kuolema? Lajinominaisia tarpeita pyritään vankeudessa täyttämään ja joidenkin lajien ja yksilöiden kohdalla se onnistuu, mutta tilat ovat auttamatta liian pieniä ja sosiaalisten suhteiden järjestäminen voi olla hankalaa. Entä onko eläimellä oikeus lisääntyä tai miten oikeudet toteutuvat, kun syntyy jälkeläisiä?
Vaikka haasteita on paljon, Koivisto pitää eläintarhojen valistuksellista tehtävää merkittävänä ja näkee siinä mahdollisuuden eläinoikeuksien edistämiseen. Mahdollisiksi keinoiksi hän ehdottaa esimerkiksi yksilötason sitouttamista sekä eläintarhan henkilökunnan kantaaottavuutta eläinoikeuksien puolesta.
”Eläintarhan kävijöitä voisi herätellä pohdiskelemaan sellaista maailmaa, jossa eläintarhoja ei tarvittaisi. Vaikka se tuntuisi utopialta, se on yli lajirajojen ulottuvaa oikeudenmukaisuutta, jota tulisi ainakin toivoa ja tavoitella”, Koivisto kiteyttää.
Tilaa Animalia-lehti
Juttu on julkaistu alun perin Animalia-lehden numerossa 2/2025. Haluatko lehden kotiisi? Voit tilata sen liittymällä Animalian jäseneksi tätä kautta (linkki aukeaa uuteen välilehteen).
Kuvat: Robin Lyon / Unsplash & Risto Sauso
