Pajtim Statovci on maamme merkittävimpiä kirjailijoita, jonka teoksia on käännetty lukuisille kielille. Kaksi viimeisintä romaania on palkittu Finlandia-palkinnolla. Lehmä synnyttää yöllä on hänen uusin romaaninsa.
Muunlajiset eläimet ovat vahvasti läsnä Pajtim Statovcin tuotannossa. Monet kirjailijat käyttävät eläimiä metaforana, mutta Statovcin teoksissa he ovat henkilöitä ja olemassa itsensä vuoksi.
”Kiinnostuin kriittisestä eläintutkimuksesta jo ensimmäisinä opiskeluvuosinani Helsingin yliopistossa. Erityisesti pyrkimys nostaa muunlajiset eläimet keskiöön feministisen ja postkolonialistisen teorian lähestymistavoilla puhutteli minua. Vaikka kuulun itsekin vähemmistöön, pystyn sentään puolustamaan itseäni kielellä, jonka lajitoverini ymmärtävät”, Statovci sanoo.
Muunlajiset eläimet sen sijaan elävät kokonaan ihmisen armoilla. Statovcin mukaan heitä kohdellaan kaltoin paitsi todellisessa maailmassa myös taiteen konteksteissa.
”Se, että heidät luetaan kuviksi meistä ihmisista on kirjallisuudessa ennemminkin sääntö kuin poikkeus.”
Statovcille on tärkeää, että jokainen olento ilmentäisi yksilöllistä toimijuuttaan.
”Joka ikinen olento kokee ja aistii elämänsä todellisuuden kuten ei kukaan muu.”
Kirjallisuus haastaa ihmisten peruskäsityksiä
Synnyttäminen mielletään elämää tuottavaksi tapahtumaksi, mutta lehmälle se tarkoittaa ennen kaikkea luopumista. Kohtaus, jossa lehmä synnyttää, on yksi kirjan raaimmista ja surullisimmista kärsimyksen kuvauksista. Osa lukijoista on järkyttynyt siitä enemmän kuin lapsipäähenkilön kokemuksista. Miksi meidän on vaikea lukea eläinten kärsimyksestä?
”Muunlajisten eläinten epäoikeudenmukaisesta kohtelusta on erityisen tuskallista lukea, koska he eivät kykene puolustamaan itseään ihmisen julmuudelta. Se on kärsimystä ilman syytä ja selitystä”
Statovci sanoo, että parhaimmillaan kirjallisuus haastaa ihmisen peruskäsityksiä ja -arvoja, jolloin se voi synnyttää kognitiivista dissonanssia lukemisen prosessissa.
Kognitiivinen dissonanssi tarkoittaa sisäistä ristiriitaa. Toimimme arvojemme vastaisesti ja tunnemme siitä syyllisyyttä.
”On kuin ihminen jollain tasolla tietäisi toimivansa väärin, ja sitten nurinkurisesti lohduttaisi itseään ajattelemalla, että joku muu tekee kuitenkin enemmän vahinkoa kuin minä.”
Yhteiskunnan tila näkyy taiteessa
Ihminen on tullut riippuvaiseksi eläinten kärsimyksestä. Eläintuotteiden käyttö on yleisesti hyväksyttyä, ja on helppoa ulkoistaa vastuu muille. Sama ristiriita näkyy myös suhtautumisessamme eri lajeihin. Koira on ihmisen paras ystävä, sika tai nauta ei.
”Tällä arvojärjestyksellä ei ole mitään tekemistä eläinten ominaisuuksien kanssa, vaan se tehdään puhtaasti inhimillisistä ja moraalisista lähtökohdista.”
Mikään ei myöskään pakota ihmistä tähän, vaan ihmisen valitsee näin.
”Se on kaikkein surullisinta, sydäntä särkevintä ja jollain tavalla myös säälittävintä tässä kaikessa.”
Taiteella on voimaa tehdä asioita näkyväksi. Tuotantoeläinten kärsimyksiä on viime aikoina kuvattu aiempaa enemmän, esimerkiksi Laura Gustafssonin ja Elli Valtosen teoksissa sekä Andrea Arnoldin dokumenttielokuvassa Cow (2021).
”Taide reagoi siihen, mitä yhteiskunnassa tapahtuu mutta myös ennakoi ja paljastaa sen, mitä emme näe tai uskalla nähdä. Eläinkysymys pakottaa meidät kysymään, keitä me olemme ihmisinä, miten kohtelemme toisia, myös heitä, jotka eivät voi vastata meille sanoin. Millainen maailma on mahdollinen ja millaisen valitsemme rakentaa.”
Viime aikoina on keskusteltu myös taiteen itseisarvoisuudesta. Voiko kirjan kirjoittaminen olla aktivistinen teko? Saako taiteella olla tehtäviä?
”Ehdottomasti”, Statovci sanoo. Hänelle kirjoittaminen on ensisijaisesti tapa osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun.
”Jos romaanilla on tarkoitus pyrkiä muutokseen, se on itsessään aktivistinen teko, mutta tämä ei tietenkään tarkoita, että teksti saarnaisi jotakin julistusta. Moni minuun vaikuttanut teos ei kerro mitä ajatella, vaan kutsuu katsomaan maailmaa uudesta näkökulmasta, kyseenalaistamaan. Sillä tavalla kirjailija voi käyttää valtaansa.”
Tilaa Animalia-lehti
Juttu on julkaistu alun perin Animalia-lehden numerossa 4/2025. Haluatko lehden kotiisi? Voit tilata sen liittymällä Animalian jäseneksi tätä kautta (linkki aukeaa uuteen välilehteen).
Kuvat: Human Cruelties / We Animals & Jonne Räsänen / Otava
