Huoltovarmuus on viime aikoina puhuttanut runsaasti. Voisiko Suomi olla kasviproteiinien suhteen omavarainen ja parantaa samalla ruokaturvaa?
Suomen ruokajärjestelmä on pitkään rakentunut kotieläintuotannon varaan. Moni muistaa terveellisyyden perikuvana esitetyt maitotytöt ja koulun ruokalan lautasmallijulisteen, jossa liha kuvataan olennaisena osana ruokavaliota. Kuitenkin huoltovarmuuden haasteet, huoli ilmastonmuutoksesta ja eläinoikeuskysymysten nousu ovat kasvattaneet kasviproteiinien tuotantoa nopeasti. Kuluttajien lautaselle päätyy yhä useammin Härkistä, Nyhtistä ja Hernistä lihan sijaan.
Luonnonvarakeskuksen (Luke) toteuttaman laajan kasviproteiinien mahdollisuuksia käsittelevän raportin mukaan noin 62 prosenttia suomalaisten kuluttamasta proteiinista tulee eläinperäisistä lähteistä. Positiivista on, ettei lihan kulutus ole enää viime vuosina kasvanut, kun taas kasviproteiinien kysyntä on ollut vahvassa kasvussa lukuun ottamatta epävarmojen aikojen aiheuttamaa notkahdusta. Pitkällä tähtäimellä kuitenkin kiinnostus kasviproteiineja ja kasvipohjaista ruokavaliota kohtaan on selvästi nouseva.
Suomalaisten proteiininkulutus vuonna 2023 oli 233 miljoonaa kiloa, eikä sen odoteta merkittävästi muuttuvan vuoteen 2040 mennessä. Kotimaisen kasviproteiinin tuotanto oli samaan aikaan 67 miljoonaa kiloa, eli 29 prosenttia suomalaisten kuluttamasta proteiinista on omavaraista kasviproteiinia.
Jo nyt Suomessa on hyvät edellytykset monien proteiinikasvien viljelyyn. Erityisesti palkokasvit, kuten härkäpapu, soijapapu ja herne, ovat lupaavia muun muassa korkean proteiinipitoisuuden, monipuolisten käyttömahdollisuuksien ja viljelyyn soveltuvien olosuhteiden ansiosta.
Kasviproteiinien viljely avaa mahdollisuuksia
Luken raportin mukaan Suomen kasviproteiiniomavaraisuus voisi nousta jopa 98 prosenttiin vuoteen 2040 mennessä. Tämä olisi merkittävä edistysaskel niin ruokaturvan, talouden kuin ilmaston kannalta. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää kuitenkin monien haasteiden voittamista.
Viljelyn kannalta suurimpia haasteita ovat sadonvaihtelut, tuholaiset ja ilmastonmuutoksen aiheuttamat sään ääri-ilmiöt, kuten kuivuus ja epävakaat sääolosuhteet. Lisäksi teknologisia ja jalostuksellisia haasteita aiheuttaa prosessoinnissa syntyvien sivuvirtojen, kuten tärkkelyksen ja öljyn, hyödyntäminen. Tällä hetkellä suuri osa kasviproteiinituotannon ylijäämästä menee eläinten rehuksi, mutta siirtymä kohti kasviproteiiniomavaraisuutta edellyttää vaihtoehtoisia käyttötapoja myös elintarvikekäyttöön soveltumattomalle sadolle.
Suomi tarvitsee merkittäviä teollisia investointeja, jotta jalostuskapasiteetti ja teknologia kehittyvät vastaamaan kasvavaa kysyntää. Lisäksi vientimarkkinoiden vahvistaminen on tärkeää, sillä laajamittainen kasviproteiinituotanto edellyttää riittävää markkinavolyymiä ollakseen taloudellisesti kannattavaa. Myös poliittisilla päätöksillä on keskeinen rooli: tuotannon tukeminen, viljelijöiden kannustaminen sekä tutkimus- ja kehitysrahoituksen lisääminen voivat nopeuttaa omavaraisuuden saavuttamista.
Luken raportti korostaa, että kasviproteiinituotannon edistämiseksi tarvitaan monipuolisia toimenpiteitä. Näihin kuuluvat muun muassa proteiinikasvien tehokkaampi hyödyntäminen viljelykierron puitteissa, sadon parantaminen kasvinjalostuksen avulla, jalostuskapasiteetin laajentaminen, tutkimus- ja kehitysrahoituksen lisääminen sekä uusien kasviproteiinituotteiden markkinoille tuominen. Lisäksi kuluttajien ruokailutottumusten muuttaminen kasvipohjaisempaan suuntaan on tärkeä osa siirtymää.
Kasviproteiiniomavaraisuuden nousu 98 prosenttiin ei ole vain mahdollinen, vaan myös monin tavoin hyödyllinen tavoite. Se toisi mukanaan taloudellisia mahdollisuuksia, parantaisi Suomen ruokaturvaa ja vähentäisi ruokajärjestelmän ilmastovaikutuksia. Samalla se edistäisi eläineettisesti kestävämpää tuotantomallia.
Saavuttaakseen tämän tavoitteen Suomen on panostettava viljelykäytäntöjen kehittämiseen, teknologisiin innovaatioihin, teollisiin investointeihin sekä kuluttajien tietoisuuden ja asenteiden muuttamiseen. Kyse ei ole pelkästään ruuantuotannosta, vaan laajemmasta siirtymästä kohti kestävämpää ja omavaraisempaa ruokajärjestelmää.
Lue lisää (muualla verkossa):
Luonnonvarakeskus: Kasviproteiini kasvun tiellä : Tiekartta ruoan korkeampaan kasviproteiiniomavaraisuuteen
Tilaa Animalia-lehti
Juttu on julkaistu alun perin Animalia-lehden numerossa 2/2025. Haluatko lehden kotiisi? Voit tilata sen liittymällä Animalian jäseneksi tätä kautta (linkki aukeaa uuteen välilehteen).
Kuva: iStock.com / Konoplytska
