Suomi on maidon luvattu maa. Sanotaan, että kaikista maailman kansoista juuri suomalaiset juovat sitä eniten. Silti maidonjuonti vähenee. Mistä löytyvät syyt ja mitä se kertoo ravintotottumusten muutoksesta?
Maidontuottajilla oli 1920-luvulla ongelma: suomalaiset eivät juoneet tarpeeksi maitoa. Juuri perustettu Kulutusmaidontuottajain liitto päätti ryhtyä toimeen ottamalla mallia Ruotsista sekä muualta Euroopasta, ja vuonna 1930 perustettiin Suomen maitopropagandatoimisto.
Perinteisesti on sanottu, että Suomi on lypsytilojen kannattelema. Maidonkulutus on kuitenkin 2020-luvulla vähentynyt 1900-luvun huippuvuosista. Joidenkin mielestä tähän on syynä maidontuotannon demonisointi. Vegaaneja syytetään propagandasta, toisin kuin maito- ja lihateollisuutta, joiden harjoittama mielikuvamarkkinointi koetaan liiketoiminnalle elintärkeänä mainontana sekä kansanvalistuksena.
Maidonkulutuksen historia on nuorta
Vielä 1900-luvun alussa lehmänmaidolla oli arveluttava maine. Toisen eläimen maidon juonti ei ollut täysin itsestäänselvyys. Terveysriskit olivat selvät, sillä maito pilaantuu herkästi ja taudit kulkeutuvat sen mukana. Pilaantunut maito oli 1850-luvulla tappanut tuhansia lapsia Yhdysvalloissa, ja Englannissa tuberkuloosi oli levinnyt juuri maidon kautta. Kaiken lisäksi lehmät luovuttivat maitoa niukasti ja vain jälkikasvuaan varten. Maidontuotanto ihmisille ei ollut vaivan arvoista.
Vielä aiemmin, ennen keinotekoisia lannoitteita, naudat olivat tärkeimpiä peltoviljelyn ravitsijoita. Maito oli vasikan ruokkimisen sivutuote, jota käytettiin pääasiassa voin valmistamiseen. Sekä vasikka että voi olivat arvokkaita. Voita kului lähinnä maatilojen veronmaksuihin.
Vielä ei tiedetä, kuinka paljon maitoa ylipäätään juotiin ennen 1900-lukua. Esimerkiksi uusimmat ravintoanalyysit eivät Tampereen Vapriikin arkeologin Ulla Nordforsin mukaan paljastaneet Pälkäneen rauniokirkon keskiaikaisen hautausmaan vainajilla merkkejä maitotuotteiden käytöstä. Menetelmät ovat vielä uusia, ja syy voikin liittyä yhtä lailla proteiinien säilyvyyteen kuin ruokavalioon, joten jatkotutkimuksia on suunnitteilla. Historiallisten lähteiden perusteella maitotuotteet—mukaan lukien voi, juustot sekä hapatetut juomat—olivat Suomessa vähäinen osa ravintoa ennen 1800-luvun lopun teollistumista.
Maidon valtakausi
Suomen valtio ryhtyi 1860-luvun katovuosien jälkeen myöntämään tukia ja lainoja meijerien perustamiseksi. Tarkoituksena oli kasvattaa erityisesti voin tuotantoa, josta tuli merkittävä myyntituote Venäjälle. Vasta pastöroinnin käyttöönotto 1880-luvulla sekä teollisen kylmäketjun vakiintuminen mahdollistivat maidon turvallisen kaupan. Samoihin aikoihin lypsykoneet alkoivat tehdä tuotannosta taloudellisesti kannattavaa. Uusien keinojen vaikutus näkyi jo vuoteen 1912 mennessä, jolloin Suomessa juotiin keskimäärin kaksi kertaa enemmän maitoa kuin muualla Euroopassa. Tämä ei kuitenkaan riittänyt.
Suomessa maitopropagandatoimisto aloitti 1930-luvun alussa maitojulistekampanjan. Kampanja jatkuu muodossa tai toisessa nykyisinkin. Julisteet kohdistettiin erityisesti lapsille ja niiden keskeisenä viestinä oli maidonjuonti tärkeänä osana terveellistä elämää. Lapsiperheille jaettiin myös 250 000 kappaletta Kodin maitokirjaa, jonka terveysviestin oli räätälöinyt maitoteollisuus.
Propaganda tehosi. Lapset kasvoivat pian aikuisiksi, ja opittu maidonjuonti jatkui maitopropagandistien hämmästykseksi pitkälle aikuisuuteen. Luonnonvarakeskuksen tilastohuippuna vuonna 1953 Suomessa juotiin miltei 390 litraa maitoa asukasta kohden.
Luku on hiipunut tasaisesti ja ennakkotietojen mukaan se oli 2023 vain alle 90 litraa henkilöä kohden. Kuitenkin samassa ajassa juustonsyönti on jopa kymmenkertaistunut.
Maitopropagandaa vastaan
Maidontuotanto saa huomattavia maataloustukia Euroopan unionilta ja koulumaitotuen myötä koulut voivat tarjota lapsille maitoa puoli-ilmaiseksi. Koulumaitotuen saamiseksi koulujen tulee käytännössä markkinoida maidon tuotantoa ja terveysvaikutuksia. European Dairy Association -kattojärjestön mukaan EU:n koulumaito-ohjelman toinen tarkoitus on tarjota lapsille ”koulutustarjontaa, jossa painotetaan maidon kuluttamisen tärkeyttä”.
Kasvimaidoille ei löydy samanlaista tukea. Kauramaidon tiedetään kuitenkin olleen yleinen juoma etenkin Karjalan ja Viron maaseudulla vuosisatojen ajan. Mutta juoma, perinteiseltä nimeltään ”teppovesi”, ei jättänyt montaa merkkiä historian kirjoihin, sillä se oli vain maaseudun omaa ravintoa. Myös hapatettuja kauratuotteita käytettiin. Nämä kaurajuomatuotteet korvautuivat halvalla lehmänmaidolla tuotannon teollistuttua ja maitopropagandan luotua tarjonnalle kysyntää.
Vuonna 2020 ruotsalainen kaurajuomatuottaja Oatly jakoi suomalaisten lapsiperheiden koteihin 250 000 kappaletta Maitomyytit-lehtistä. Lehti oli ironinen mukaelma Maitopropagandatoimiston maitokirjasta, ja siinä torpattiin 20 totuttua lehmänmaidon kuluttamisen puolesta puhuvaa lausahdusta. Kampanja herätti kuitenkin suomalaisissa valistuksen sijaan raivoa. Mainonnan eettinen neuvosto antoi Oatlylle huomautuksen lapsiin kohdistuneesta markkinoinnista. Maitomyytit-lehdykän esittämiä faktoja ei kuitenkaan kyseenalaistettu.
Mainonnan eettinen neuvosto ei ole myöskään ottanut kantaa eläintuotteiden mainoskuvaston selkeästi lapsille suunnattuihin iloisiin piirroshahmoihin.
Toivoa nopeasta muutoksesta
Lehmänmaito ei ole ihmiselle luonnollista ravintoa, eikä se monelle sovikaan. Myös ilmastokriisin hillitsemiseksi ainoa yksilölle mahdollinen tehokas tapa toimia on syödä vegaanisesti, tai ainakin vähentää lihan ja maidon kulutusta huomattavasti. Arviolta 14,5 prosenttia maailmanlaajuisista kasvihuonepäästöistä syntyy maidon- ja lihantuotannossa. Yli 40 prosenttia planeetan asuinkelvollisesta maa-alasta on viljeltynä, ja 80 prosenttia tästä viljelyalasta on varattu eläinteollisuutta varten.
Jopa maitotuotteita käyttävä kasvissyöjä tukee lihantuotantoa, sillä tuottaakseen maitoa lehmä täytyy ensin keinosiementää. Sen jälkeen se synnyttää ja menettää jälkeläisensä tuotannolle. 80 prosenttia Suomen lihakarjasta syntyykin maidontuotannossa, eli lehmänmaito ja -juustot ovat käytännössä lihantuotannon tärkein tukijalka.
Myös koulut pahentavat valinnoillaan ilmastokriisiä suosimalla keinotekoisesti halpuutettua maitoa, mikä kannattelee muutoin vähenevää kysyntää. Samalla koulut opettavat, että lehmänmaito on ensisijaisesti tarkoitettu ihmiselle vasikan sijaan.
Perinteentutkija Taija Kaarlenkaski on tutkinut maidon merkitystä suomalaisessa ruokakulttuurissa. Hän kirjoittaakin, ettei maidonjuonnilla ole pitkää perinnettä, ”vaan se on moderni tieteen, teknologian ja kaupungistumisen kehitykseen liittyvä tapa”. Sitä ovat vuoroin tukeneet valtio, sivistyneistö, teollisuus ja kaupanala sekä EU. Siltikään maitotilat eivät pärjää.
Maidonjuonnin nopea omaksuminen, sen vakiintuminen osaksi suomalaista identiteettiä sekä innostuksen lopahtaminen osoittavat, että ravintotottumukset voivat vaihtua äkillisesti. Ehkä olemmekin jo keskellä muutosta, jossa kasviperäiset juomat vakiintuvat osaksi suomalaista kulttuuria.
Tilaa Animalia-lehti
Juttu on julkaistu alun perin Animalia-lehden numerossa 2/2025. Haluatko lehden kotiisi? Voit tilata sen liittymällä Animalian jäseneksi tätä kautta (linkki aukeaa uuteen välilehteen).
Kuvitus: Anne Rissanen
