Ruokaviraston julkaisema kannanotto turkistarhauksen bioturvallisuusvaatimusten heikkoudesta on herättänyt keskustelua alan tulevaisuudesta. Myös THL on ilmaissut huolensa bioturvallisuusriskeistä ja esittänyt tarhauksen lakkauttamista, jollei huhtikuussa 2024 voimaan tulleeseen tautisuojaan liittyvää asetusta voida täyttää.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n viime marraskuussa maa- ja metsätalousvaliokunnalle antama lausunto turkistarhauksen muodostamasta pandemiauhasta kohautti mediaa ja valtaväestöä. Kesällä 2023 suomalaisilla turkistarhoilla riehunut korkeapatogeeninen, vakavaa tautia aiheuttava lintuinfluenssan virusvariantti H5N1, oli meillä kaikilla näin koronan jälkimainingeissa hyvässä muistissa. Vai oliko sittenkään? Kohauttiko uutinen ainoastaan niitä, jotka olivat jo muutenkin huolissaan tilanteesta? Kuinka on mahdollista, etteivät edes tällaiset valtiollisen tason ulostulot ja asiantuntijalausunnot aja turkistarhausta historiaan?
Puutteellinen tautisuojaus mahdollistaa uusien varianttien synnyn
Turkistarhat ovat potentiaalisia pandemialähteitä, sillä ne toimivat eräänlaisina virushautomoina. Luonnossa esimerkiksi näätäeläimet elävät pääasiassa yksin, mutta tarhoilla ahtaat elinolosuhteet ja suuret eläinmäärät luovat hyvät edellytykset virusten muuntautumiselle. Eläimestä toiseen kiertämällä virukset ehtivät lyhyessä ajassa muodostaa useita muunnoksia. Havainnollistava esimerkki löytyy Tanskasta, jossa koronaepidemian yhteydessä löydettiin 40 turkistarhalta yhteensä 170 erilaista SARS-CoV-2-koronaviruksen varianttia.
Niin ikään ihmisten omalla influenssaviruksella on keskeinen merkitys turkistarhojen tautisuojauksista puhuttaessa. Turkiseläimet ovat jatkuvasti alttiina ihmisten viruksille, eikä tartunnoilta vältytä, sillä erityisesti minkkien ylähengitystiet ovat samankaltaiset kuin ihmisillä. Ruokaviraston erikoistutkija Lauri Kareisen mukaan influenssat kuuluvat RNA-viruksiin, joille on tyypillistä nopea muuntautuminen sekä ketterä sopeutuminen uusiin isäntälajeihin.
Esimerkiksi kausi-influenssan ja lintuinfluenssaviruksen yhdistyessä niiden perimät voivat muodostaa samassa yksilössä uudenlaisen yhdistelmän, eli niin sanotun reassortaation, jolloin myös viruksen ominaisuudet muuttuvat äkillisesti.
”Virusten käyttäytyminen uudessa isäntälajissa on arvaamatonta. Mikäli virus onnistuu vaihtamaan isäntälajia, on seurauksena usein lukuisia nopeita mutaatioita, kun virus pyrkii maksimoimaan lisääntymistehoaan uudessa lajissa”, Kareinen kertoo.
Koronaviruspandemiaa edelsivät monet viruksen lievemmät leviämisyritykset ennen kuin tilanne eskaloitui. Kuinka monta kertaa riittää lintuinfluenssavirukselle? Onko ensi keväänä jälleen odotettavissa uusi, kenties vakavampi epidemia muuttolintujen palatessa Suomeen? H5N1-viruksen tiedetään tarttuneen luonnossa jo esimerkiksi delfiineihin, jääkarhuihin ja pingviineihin, mutta myös vuohiin, joiden vastustuskyky virukselle on aiemmin ollut erittäin hyvä.
Yhdysvalloissa korkeapatogeeninen H5N1 leviää maitotiloilla nopeaa vauhtia lehmien keskuudessa ja maitotuotteista on jo löytynyt viruksen RNA:n jäämiä. Vaikka viruksen aiheuttamat oireet ovat toistaiseksi olleet lehmillä kohtalaisen lieviä, taudin tiedetään levinneen tiloilta myös kanaloihin sekä aiemmin vastustuskykyisiin kissoihin. Toisin kuin lehmillä, kissoilla kuolinluvut ovat korkeita. Kaliforniaan on julistettu lintuinfluenssan vuoksi hätätila, ja Louisianassa raportoitiin ensimmäinen lintuinfluenssan ihmiselle aiheuttama kuolema.
Mitä useampi influenssavirus infektoi ihmisiä tai toisenlajisia samaan aikaan, sitä suurempi on riski myös ihmisestä ihmiseen leviävän viruksen syntymiselle. Jo olemassa oleva rokote ei estä uusien pandeemisten virusten syntymistä.
Ei ainoastaan turkistarhojen ongelma
Eläinteollisuuden räjähdysmäinen kasvu, eläinten huonot olot, ilmastonmuutoksen aiheuttama elinympäristön muuttuminen sekä ekologiset suhteet altistavat ihmisiä yhä enemmän eläinperäisille taudinaiheuttajille. Lintuinfluenssa on jo jäänyt pysyvästi kiertämään useisiin eurooppalaisiin eläinlajeihin. WHO:n tilastojen mukaan kaikkein vaarallisimmat lintuinfluenssat ovat saaneet alkunsa tuotantokanojen hyvin lievistä infektioista, jotka ovat voineet alle yhdeksässä kuukaudessa muuntautua 100-prosenttisen tappaviksi. Ulosteiden ja kosketuskontaktien lisäksi virus voi levitä hautomoilla rikkinäisten ja saastuneiden munien kautta myös kuoriutuviin untuvikkoihin.
Ruokavirasto ilmoittaa H5N1:n itämisajan olevan keskimäärin 3–5 vuorokautta, mutta linnuilla tauti etenee joskus niin nopeasti, ettei oireita ehditä havainnoimaan ennen linnun kuolemaa. Kareisen mukaan myös turkiseläinten oireettomat tartunnat ja tartunnan levittäminen oireettomana on vähintäänkin todennäköistä. Jos tautia ei aina ehditä diagnosoida ajoissa, herää kysymys, mitä lintuinfluenssa saisi aikaan esimerkiksi Atrian ylpeilemällä uudella megatehtaalla, jossa teurastetaan yli satatuhatta broileria vuorokaudessa?
”Mikä tahansa olosuhde, jossa on paljon eläimiä tiiviisti yhdessä, luo tautien leviämiselle otolliset olosuhteet ja tässä suhteessa suuret eläinyksiköt ja monimutkaiset tuotantoketjut lisäävät taudinaiheuttajien mahdollisuuksia päästä suurempiin tartuntalukuihin ja levitä laajalle alueelle”, Kareinen sanoo.
Noin 60 prosenttia kaikista ihmisten taudinaiheuttajista on zoonoottisia eli toisenlajisten eläinten ja ihmisten välillä leviäviä tartuntatauteja, joita aiheuttavat muun muassa erilaiset bakteerit, virukset, loiset ja alkueläimet. Pandemiat käynnistyvät yleensä siten, että tauti tarttuu villistä eläimestä tuotantoeläimiin, joissa se lisääntyy ja tarttuu lopulta ihmisiin. Valtioneuvoston selvityksen mukaan tuotantoeläimistä voi muodostua niin kutsuttuja reservuaareja eli zoonoosien aiheuttajien varantoja.
”Usein uudet tai uhkaavat virustaudit liittyvät ihmisen toimintaan luonnon ja ‘kesyn’ maiseman rajalla, jolloin lajit, jotka luonnossa kohtaavat toisiaan harvoin, voivat vaihtaa viruksia keskenään”, Kareinen kertoo.
Kenen kärsimyksellä on suurin painoarvo?
Tehokkain keino torjua viruksia on aina ollut niiden leviämisen ennaltaehkäisy. Mitä bioturvallisuuden parantaminen sitten tarkoittaisi esimerkiksi turkiseläinten kohdalta? Jos yhtenä kansallisen terveydenedistämisen pyrkimyksenä on estää villieläinten ja tarhattujen eläinten kontaktit, lukitaanko turkiseläimet sisätiloihin? Mitä se tarkoittaisi niiden hyvinvoinnille? Kuinka paljon eläimiä tapetaan seuraavalla kerralla, ja kuinka kalliiksi korvaukset tulevat valtiolle? Tautisuojaaminen on niin kallista, että tutkijat epäilevät osan tarhaajista olevan kyvyttömiä kaikkiin vaadittaviin muutoksiin.
Jos lintuinfluenssan uhka ajaisikin turkistarhauksen vihdoin historiaan, olisi tälläkin kertaa kyse ihmiseläimen, ei toisenlajisen eläimen hyvinvoinnista. Tilastot ja uutisointi keskittyvät joko viruksen taloudellisisiin vaikutuksiin, tarhaajien ahdinkoon tai ihmisten terveyteen, mutta taudin suurimmat kärsijät eli eläimet itse, ohitetaan kokonaan. Pyhittäneekö tarkoitus silti keinot?
Tilaa Animalia-lehti
Juttu on julkaistu alun perin Animalia-lehden numerossa 1/2025. Haluatko lehden kotiisi? Voit tilata sen liittymällä Animalian jäseneksi tätä kautta (linkki aukeaa uuteen välilehteen).
Kuva: Jo-Anne McArthur / #MakeFurHistory / We Animals
