Eilen julkaistiin kattava raportti, jossa selvitettiin turkistarhauksen todellisia taloudellisia vaikutuksia EU:ssa. Lopputulos oli, että turkistarhaus aiheuttaa satojen miljoonien eurojen kustannukset EU-kansalaisille joka vuosi. Turkistarhauksen loppuminen nostaisi EU:n bruttokansantuotetta.
EU harkitsee turkistarhauksen ja turkistuotteiden kaupan kieltämistä alueellaan. Tämä on seurausta vuonna 2022 toteutetusta eurooppalaisesta Fur Free Europe -kansalaisaloitteesta, jossa vaadittiin turkistarhauksen ja turkistuotteiden kaupan kieltoa EU:ssa. Jo 23 EU:n jäsenvaltiota onkin kieltänyt turkistarhauksen kokonaan tai osittain. Ainoastaan kuudessa jäsenvaltiossa aiotaan jatkaa turkistarhausta vielä vuoden 2028 jälkeen.
Nyt julkaistussa raportissa laskettiin turkisteollisuuden aiheuttamat kokonaiskustannukset EU:lle. Kokonaiskustannusten laskenta on lähestymistapa, joka ottaa huomioon turkisteollisuuden kokonaisvaikutukset muun muassa ympäristöön ja kansanterveyteen. Raportissa on pyritty muuttamaan EU:n turkisteollisuuden vaikutukset rahalliseksi arvoksi, jotta niitä voidaan verrata ja laskea nettotulos.
VHS-videoiden vuokraus työllistää saman verran kuin turkistarhat
EU:ssa tarhataan eniten minkkejä (92 % turkiseläimistä), ja pienemmässä määrin tarhataan kettuja, chinchilloja ja supikoiria. Suurimmat turkistuottajamaat ovat Suomi, Puola ja Kreikka.
EU:ssa tuotettiin 6,3 miljoonaa turkiseläinten nahkaa vuonna 2024, ja turkistarhojen liikevaihto oli arviolta 183 miljoonaa euroa. Summa on verrattavissa esimerkiksi puhvelinmaidon tuotantoon, hapankirsikan viljelyyn tai videokasettien vuokraukseen. EU:n turkistarhat työllistivät 2 048 täysipäiväistä työntekijää, mikä on samoin verrattavissa videokasettien vuokrausalan työllistävyyteen.
Koko turkisala EU:ssa työllistää noin 3 313–5 522 kokoaikaista työntekijää, ja heistä suurin osa työskentelee turkistarhoilla ja turkistuotteiden valmistuksessa. Turkisalan työllisyys on 0,002–0,003 prosenttia EU:n kokonaistyöllisyydestä.
Turkistarhaus on EU-maissa vähentynyt rajusti viimeisen vuosikymmenen aikana. Tänä aikana turkistarhojen määrä on vähentynyt 73 prosenttia, tuotettujen turkisten määrä 86 prosenttia, liikevaihto 92 prosenttia ja työllisyys 86–92 prosenttia. Lisäksi kuusi maata, joissa aiemmin on ollut turkistarhausta, on parhaillaan ajamassa turkistarhausta alas. Tämän vuoksi tuotannon odotetaan vähenevän vielä 15–20 prosenttia vuoteen 2028 mennessä.
Turkistarhaus ei pysy pystyssä ilman ulkopuolista rahoitusta
EU:ssa turkistarhaus on ollut kannattamatonta useiden vuosien ajan, koska turkisten myyntihinnat eivät kata tuotantokustannuksia. Siten ala ei ole taloudellisesti kannattava ilman muita rahoituslähteitä.
Turkistarhaus tuottaa EU:ssa vuodessa arviolta 16,6 miljoonaa euroa verotuloja, mikä on 9,4 prosenttia alan liikevaihdosta. Tästä valtaosa on työvoimaverotusta eli sosiaaliturvamaksuja ja tuloveroa. Alhainen verotulo johtuu keskimääräistä alhaisemmista palkoista ja vähäisistä voitoista.
Turkistarhaus on EU:ssa merkittävä julkisten varojen saaja, jolle on myönnetty korvauksia menetetyistä tuloista, kuten koronaviruksen ja lintuinfluenssan takia sekä Venäjän kauppaa koskevista sanktioista. Lisäksi alalle on myönnetty tukea liiketoiminnan kehittämiseen.
Kaikkiaan nämä korvaukset ylittävät alan tuottamat verotulot moninkertaisesti. Esimerkiksi tanskalaisille minkkitarhaajille koronavirustartuntojen vuoksi lopetetuista eläimistä maksettu 3,2 miljardia euroa oli 99-kertainen vuotuiseen verotuloon verrattuna, mikä tarkoittaa, että sen takaisinmaksu kestäisi vuosisadan. Suomalaisille turkistarhaajille koronapandemian ja lintuinfluenssatartuntojen vuoksi maksettu 78 miljoonan euron summa oli 9-kertainen vuotuiseen verotuloon verrattuna.
Turkistarhauksen tuottama arvonlisäys EU:n taloudelle onkin negatiivinen: viime vuonna se oli -9,2 miljoonaa euroa, eli se pikemminkin pienentää kuin kasvattaa EU:n taloutta.
Ympäristövaikutuksista mittavat kustannukset
Turkistarhauksella ja turkistuotteiden tuotannolla on merkittäviä ympäristövaikutuksia. Turkiseläimiä kasvatetaan useita kuukausia ennen tappamista, mikä edellyttää jatkuvaa rehun valmistusta ja jätteiden käsittelyä.
Turkisalan aiheuttama ympäristön pilaantuminen ja resurssien käyttö tuottaa ympäristövahinkoja, joiden kustannukset ovat arviolta 143 miljoonaa euroa turkistarhojen osalta ja 230 miljoonaa euroa koko EU:n turkisteollisuuden aiheuttamina.
Suurin vaikutus syntyy pienhiukkasten muodostumisesta, jonka aiheuttamien kustannusten arvioidaan olevan 83 miljoonaa euroa turkistarhojen osalta ja 108 miljoonaa euroa koko turkisteollisuuden osalta. Pienhiukkaset muodostuvat, kun eläinten jätöksistä peräisin olevat ammoniakkipäästöt reagoivat muiden kemikaalien kanssa ilmakehässä, ja ne toimivat ihmisten kroonisten hengityselinsairauksien aiheuttajina.
Hienojakoiset pienhiukkaset ja niiden aiheuttamat haitat leviävät kauas turkistarha-alueiden ulkopuolelle. Tanskassa tehdyssä selvityksessä todettiin, että suurin osa turkistarhauksesta peräisin olevien pienhiukkasten aiheuttamista ennenaikaisista kuolemista (51/63) tapahtui muissa EU-maissa, joista osa oli jo kieltänyt turkistarhauksen omalla alueellaan.
Muita merkittäviä summia ovat 46 miljoonan euron kustannukset happamoitumisesta (55 miljoonaa euroa koko turkisalalla), 8 miljoonaa euroa ilmastonmuutoksesta (28 miljoonaa euroa koko turkisalalla) ja 5 miljoonaa euroa merien rehevöitymisestä (17 miljoonaa euroa koko turkisalalla).
Turkistarhat tarvitsevat suuria määriä raakaa lihaa eläinten rehuksi ja ne tuottavat paljon eläinperäistä jätettä. Näistä aiheutuvat hajuhaitat sekä tarhoille kerääntyvät hyönteiset vaikuttavat kielteisesti paikallisiin asukkaisiin laskemalla kiinteistöjen arvoja (-14 % maatalouskiinteistöistä, -36 % asuinkiinteistöistä), mikä tarkoittaa arviolta 3,8 miljoonaa euroa vuodessa kiinteistöjen arvon alenemisena.
Minkki ja supikoira kuuluvat Euroopassa esiintyviin haitallisiksi määriteltyihin vieraslajeihin, ja turkistarhoilta on karannut sekä historiallisesti että tälläkin hetkellä näitä eläimiä luontoon. Alueellisten ohjelmien perusteella minkkien hävittäminen EU:sta maksaisi arviolta 79 miljoonaa euroa vuodessa.
Saastumisesta, resurssien käytöstä, paikallisista haitoista ja vieraslajeista johtuvat vuotuiset ympäristövahinkojen kustannukset ovat yhteensä 226 miljoonaa euroa turkistarhojen osalta ja 312 miljoonaa euroa laajemmin koko turkisalan osalta.
Turkistarhaus aiheuttaa jatkuvan pandemiariskin
Turkistarhaus aiheuttaa merkittäviä kansanterveydellisiä riskejä. Turkistarhojen olosuhteet, kuten avoimet eläinsuojat, suuri eläintiheys ja tartunnoille erittäin alttiiden lajien tarhaaminen, tekevät niistä ihanteellisia virusten mutaatioiden ja leviämisen pesäkkeitä. Tieteellisissä katsauksissa turkistarhaus on luokiteltu samaan korkean riskin luokkaan kuin villieläinlihakauppa ja villieläintorit.
Useat zoonoottiset eli eläinten ja ihmisten välillä tarttuvat taudinaiheuttajat on yhdistetty turkistarhaukseen, kuten SARS-CoV-2, influenssavirukset, salmonella, kampylobakteeri, antibioottiresistentit bakteerit ja kryptosporidium. Zoonoottisen virustaudin mahdolliset seuraukset voivat olla vakavia, kuten COVID-19-pandemia osoitti. Silloin turkistarhat havaittiin uuden viruskannan lähteeksi ja miljoonia turkiseläimiä tapettiin viruksen leviämisen ehkäisemiseksi.
SARS-CoV-2-tartunnan todennäköisyyttä minkeillä ja sen leviämistä ihmisiin pidetään todennäköisenä tai erittäin todennäköisenä. Näiden perusteella uuden virusmuunnoksen kustannukset EU:n taloudelle olisivat 2,9 miljardia euroa, mutta kustannukset riippuvat tartunnan leviämisestä Euroopassa ja siitä, mitä ehkäisytoimenpiteitä toteutetaan.
Zoonoottisten patogeenien leviämisen ehkäisemiseksi turkistarhoilla toteutettavia toimenpiteitä ovat esimerkiksi varjotalojen sivujen sulkeminen, eläintiheyden pienentäminen sekä rokotus- ja testausohjelmien toteuttaminen. Näiden SARS-CoV-2- ja influenssan ehkäisytoimenpiteiden toteuttaminen maksaisi arviolta 211 miljoonaa euroa vuodessa.
Kustannukset vähentäisivät, mutta eivät poistaisi SARS-CoV-2- ja influenssavirusten aiheuttamia kansanterveysriskejä, sillä niistäkin huolimatta virusten leviäminen voisi edelleen tapahtua. Elintarvikkeiden välityksellä tarttuvien taudinaiheuttajien, kuten salmonellan leviämisen ehkäisyn, osalta tarvitaan lisätoimenpiteitä. Näiden toimenpiteiden kustannuksia ei ole laskelmassa mukana.
Kokonaiskustannuslaskelma paljastaa alan todelliset kustannusvaikutukset
Yrityksen tai teollisuudenalan kokonaiskustannuslaskelma saadaan lisäämällä ulkoiset kustannusvaikutukset yhteiskunnalle tuotettuun arvoon, joka mitataan arvonlisäyksen muodossa. Nykyisessä tilanteessa, jossa turkistarhausalan arvonlisäys on jo negatiivinen, alan yhteiskunnalle tuottama arvo muuttuu entistä miinusmerkkisemmäksi.
EU:n turkistarhojen aiheuttamat ympäristökustannukset (226 miljoonaa euroa) ja kansanterveyskustannukset (211 miljoonaa euroa) ylittävät alan kokonaisliikevaihdon (183 miljoonaa euroa). Turkisalan taloudellinen kokonaisvaikutus, joka lasketaan vähentämällä arvonlisäyksestä (-9,2 miljoonaa euroa) ympäristö- ja kansanterveyskustannukset, on -446 miljoonaa euroa.
Monia turkistarhauksen aiheuttamia kustannuksia, kuten vaikutuksia eläinten hyvinvointiin ja useiden zoonoottisten taudinaiheuttajien tuomia kustannuksia, ei voitu ottaa raportissa huomioon. Näiden sisällyttäminen kustannuksiin heikentäisi alan taloudellista kokonaisvaikutusta entisestään.
Tuloksissa ei arvioida mahdollisen EU:n turkistarhauskiellon vaikutuksia. Vaikutusten arviointi edellyttäisi mallintamista, jossa arvioitaisiin esimerkiksi turkisteollisuudessa tällä hetkellä työskentelevien henkilöiden kykyä löytää uutta työtä. Sen sijaan tulokset antavat nykyisen tilannekuvan turkisteollisuudesta.
Lue lisää (muualla verkossa)
Griffin Carpenter 15.10.2025. A full-cost account of the EU fur industry.
Animalia. Turkistarhaus.
Kuva: Jo-Anne McArthur / Djurrättsalliansen / We Animals
