Merinovillaa, mohairvillaa, angoravillaa, kashmirvillaa… Vaatteiden tuoteselosteista voi löytää yllättävän monia villalaatuja. Mutta miten villaa tuottavat eläimet elävät ja onko villan käytössä eettisiä ongelmia?
Suomessa elää yli 150 000 lammasta. Kuitenkin lähes kaikki kaupoissa myytävät villatuotteet, niin langat kuin valmiit lapaset, paidat ja pipot, on neulottu ulkomaisesta villasta. Hieman markkinoilla on myös kotimaisia villatuotteita, mutta kotimaisen villan markkinaosuus on kaikkiaan varsin olematon: vain 4 % kotimaisten kehräämöiden käyttämästä villasta on suomalaista. Eikä kannata antaa sen hämätä, jos lankavyyhdissä on avainlippumerkki: se kertoo vain, että lanka on valmistettu Suomessa, mutta itse villa on lähes kaikissa tapauksissa peräisin ulkomailta.
Vuosittain maailmassa tuotetaan noin 1,3 miljoonaa tonnia villaa. Suurin villantuottajamaa on Australia, jossa tuotetaan lähes ainoastaan merinovillaa. Uusi-Seelanti ja Kiina ovat seuraavaksi suurimmat tuottajamaat. Villa liikkuu maailman markkinoilla niin sukkelasti, että kun kaupasta ostaa vaikkapa valmiin villapaidan, on yleensä vaikeaa löytää tietoa siitä, mistä siinä käytetty villa on peräisin. Suomen suurin lankatehdas Novita ilmoittaa ostavansa villat Etelä-Amerikasta, Englannista ja Norjasta sekä pienen osan Suomesta.
Merinolampaat ja mulesing
Merinovillalla on ikävä maine eläinten kannalta, eikä suotta. Australiassa edelleen suurin osa merinolampaista joutuu käymään läpi mulesing-leikkauksen, jossa lampaan peräpäästä leikataan iso alue ihoa kärpästen toukkien kasvun ehkäisemiseksi. Toimenpide on erittäin kivulias ja australialaiset eläinsuojelujärjestöt ovat vuosia käyneet voimakasta kampanjointia toimenpidettä vastaan.
Uudessa-Seelannissa ja Euroopassa asiat ovat merinolampaiden suhteen paremmin. Molemmissa on kielletty mulesing-leikkaukset. Käytännössä läheskään aina kaupassa ei saa tietää, onko paidan merinovilla tuotettu ilman mulesingia.
Mohair- ja kashmirvillat ovat peräisin vuohista. Mohairvillaa tuotetaan eniten Turkissa, Yhdysvalloissa, Etelä-Afrikassa ja Argentiinassa, kashmirvillaa taas mm. Mongoliassa, Kiinassa, Turkissa ja Australiassa. Molempia villalaatuja tuotetaan maailman markkinoille niin suuret määrät, että eläinten kasvatus on teollismaista tuotantoa.
Angoravillan julma tuotanto
Angoranvillan maine ei ole merinovillaa parempi. Angoravillaa tuottavat kanit, joiden turkki ajellaan ensimmäisen kerran kahden kuukauden iässä. Sen jälkeen turkki ajetaan tai pahimmillaan revitään noin kolmen kuukauden välein.
Kanit kasvatetaan yksittäin pienissä häkeissä, ettei niiden turkki vahingoitu. 90 % maailman angorasta tuotetaan Kiinassa. Reilu vuosi sitten PETA julkaisi hurjaa videomateriaalia, missä tajuissaan olevilta angorakaneilta revittiin turkki irti. Video herätti aiheellista kohua ja sen seurauksena useita vaateketjuja luopui angoravillan käytöstä.
Djurens Rätt on kerännyt tietoja vaateyritysten angoran käytöstä. Kokonaan angoran käytöstä ovat ilmoittaneet luopuneensa mm. H&M, KappAhl ja Gina Tricot.
Mitä voit tehdä?
Helpoin ja eläinten kannalta eettisin ratkaisu on jättää villatuotteet kauppaan. Koska villan alkuperää on vaikea selvittää, on villan tuottaneiden eläinten oloista vaikea päästä selville. Villantuotanto on suurimmaksi osaksi kytkeytynyt läheisesti lihantuotantoon: esimerkiksi merinolampaita kasvatetaan niin villan kuin lihan takia.
Villan korvaaminen vaatetuksessa ei kuitenkaan ole ongelma. Kaupoista löytyy jo laajat valikoimat lämpimiä vaihtoehtoja ilman eläinperäisiä materiaaleja. Eikä neulojankaan tarvitse lopettaa harrastustaan: monista kaupoista löytyy jo vaihtoehtoja villalangoille.
Päivitetty 30.1.2019: Tekstiin on muutettu tuoreempi luku Suomessa elävistä lampaista.
Tilaa Animalia-lehti
Juttu on julkaistu alun perin Animalia-lehden numerossa 1/2015. Haluatko lehden kotiisi? Voit tilata sen liittymällä Animalian jäseneksi tätä kautta (linkki aukeaa uuteen välilehteen).
