Tunnustetaan tosiasiat: eläinoikeustyö on rankkaa. Miten siitä selviää hengissä? Mielenterveysjärjestössä työskentelevä ja Rakentava vuorovaikutus mielenterveyden tukena -hankkeessa mukana oleva Niina Lätti haluaa jakaa oppimiaan keinoja itsestä huolehtimiseen.
Tunnista tunteesi
Olemme alati eläinten kärsimyksen ja avuttomuuden ympäröimiä. Kärsimyksestä hyötyvät tahot ja heidän edunajajansa vähättelevät työtämme, ja omienkin joukossa saattaa välillä olla korkeita standardeja sille, miten olla esimerkiksi hyvä vegaani. Kaikki tämä aiheuttaa, ja saakin aiheuttaa, tunteita. Jos tunteitaan ei tiedosta, niitä on vaikea käsitellä. Ne saattavat patoutua ja aiheuttaa jopa masennusta.
Itse-empatiaa on mahdollista opetella. Itseäni on auttanut se, että olen alkanut opetella tunnesanastoa. Vaikean olotilan yllättäessä olen kaivanut sanalistan esiin ja etsinyt sieltä oloani parhaiten kuvaavat tunnesanat. Usein jo se, että tiedän mitä tunnen, on lievittänyt pahaa oloa. Ja kun olen ollut tietoinen tunteistani, olen kyennyt olemaan aivan uudella tavalla läsnä itselleni.
Tee tekoja oman hyvän olosi eteen
Oletko tietoinen siitä, mitkä asiat tuovat elämääsi voimavaroja? Entä mitkä vievät? Voi olla havainnollistavaa tehdä näistä lista. Voimavaroja tuovia asioita voivat olla vaikkapa ystävät, perhe ja lepo. Voimavaroja voivat viedä esimerkiksi tiukka rahatilanne, työt ja liian monet vastuutehtävät. Jotkut asiat saattavat olla yhtä aikaa voimavarojen tuojia ja viejiä.
Itse joudun aika ajoin tilanteisiin, joissa se mitä haluan tehdä ja mitä eniten tarvitsen, ovat kaksi eri asiaa. Huomaan tämän varsinkin niinä päivinä, kun kalenterissa olisi iltamenoja mutta tekisi mieli jäädä kotiin lepäämään. Kaipaan seuraa ja jännitystä, toisaalta taas hautautumista sänkyyn kissa sylissäni. Syyllistän itseäni helposti laiskottelusta ja pelkään jääväni ulkopuoliseksi, jos jään kotiin.
Lepo ja päämäärätön oleminen on usein paikallaan. Minulle merkittävä muutos on ollut se, että olen tullut tietoiseksi toimintaani ohjailevasta päänsisäisestä vuoropuhelusta. Se on antanut minulle mahdollisuuden tehdä tietoisia valintoja ajankäytöstäni ja kunnioittaa sitä, että voimavarani ovat rajalliset. Ja kun kunnioitan voimavarojani, jaksan todennäköisesti paremmin.
Ole armollinen itsellesi
Tunnen usein maailmantuskaa, jota pyrin lieventämään tekemällä vapaaehtoistöitä ja elämällä mahdollisimman ekologisesti ja vegaanisesti. Tähän liittyen tunnistan itsessäni riittämättömyyden ja häpeän tunteita, en vain tee mielestäni tarpeeksi. Ehkäpä joku voi samaistua tähän?
Häpeä on muista riippuvainen tunne. Sitä ei olisi, ellemme voisi verrata itseämme muihin. Joku on aina paremmin perillä asioista kuin minä. Joku tekee aina enemmän. Joku on aina parempi vegaani. Todellisuudessa olen luultavasti liian ankara itseäni kohtaan ja kuvani muiden tekemisistä on siloteltu. Harva meistä on täydellinen. Toivoisin, että voisimme puhua enemmän siitä, miten epätäydellisiä olemme. Ehkä siten oppisimme olemaan armollisempia itseämme kohtaan.
Kuuntele empaattisesti – myös itseäsi
Eläinoikeuskentällä vertaistuelle, kokemusten jakamiselle ja samaistumiselle on paikkansa, mutta toisinaan empaattinen kuuntelukin on paikallaan. Joskus suurimmat tarpeemme saattavat olla nähdyksi ja kuulluksi tuleminen ja hyväksynnän saaminen.
Empaattinen kuuntelu on sitä, että keskittää kaiken huomionsa vain puhujaan ja siirtää omat ajatuksensa ja mielipiteensä syrjään. Usein ei tarvitse edes sanoa mitään, pelkkä hiljainen läsnäolo saattaa riittää. Empaattinen kuuntelu ei ole neuvomista, lohduttamista, samaistumista tai sitä, että käskee toista ryhdistäytymään.
Empaattista kuunteluakin on mahdollista harjoitella. Myös itselleen voi olla tietoisesti läsnä ja hyväksyä sen hetkisen olotilansa ja tunteensa. Itse olen oppinut tietoista läsnäoloa mindfulness-harjoituksista, joita löytyy esimerkiksi Youtubesta.
Kuvitus: Maria Leskinen.
