Eläinetiikka ja empatian variaatioita

Elisa Aaltola

filosofi

”Empatia” on termi, jota käytetään yhä useammin. Se on kuitenkin myös monitulkinnallinen termi, joka määritellään vain harvoin. Erityisesti eläinetiikassa on tärkeää huomioida, mitä ”empatialla” tarkoitetaan, sillä empatian eri muodot voivat johtaa hyvin erilaisiin seurauksiin.

Kognitiivinen empatia tarkoittaa toisen tunnetilojen etäistä havainnointia tai päättelyä. Me neutraalisti näemme, että toinen yksilö on esimerkiksi iloinen.

Kognitiivinen empatia on äärimmäisen tärkeä osa ihmispsyykeä, sillä se mahdollistaa toisten ymmärtämisen myös harkitsevalla tavalla. Siihen liittyy kuitenkin myös ongelmia, sillä neutraalisuuden vuoksi kognitiivinen empatia voi jäädä täysin amoraaliseksi, moraalin ulkopuolella tapahtuvaksi. Me tällöin näemme toisen tunnetilat ilman moraalisen huolen syntyä.

Pahimmillaan kognitiivinen empatia mahdollistaa jopa toisen manipulaatiota, sillä sen kautta on mahdollista käyttää muiden kokemuksia koskevaa tietoa hallinnan välineenä. Eläinten kohdalla juuri kognitiivinen empatia mahdollistaa sen, että tilallinen tai metsästäjä voi manipuloida eläinten käytöstä vaikkapa niiden pelkoa hyväksikäyttäen.

Projektiivinen empatia

Projektiivinen empatia on toisen tilanteeseen asettumista. Me pyrimme tällöin kuvittelemaan, miltä meistä itsestämme tuntuisi toisen asemassa.


Sen sijaan, että hahmottaisimme, mitä toinen yksilö kokee, me helposti keskitymme vain siihen, miltä meistä itsestämme tuntuisi hänen tilanteessaan.

Projektiivista empatiaa on historiassa korostanut muun muassa liberalismin kantahahmo Adam Smith, ja nykytutkimuksessa sitä on pidetty tärkeänä pedagogisena keinona kehittää ja opettaa muiden huomioonottamista.

Siihenkin sisältyy kuitenkin ongelmia, joista suurin on juuri projisointi. Sen sijaan, että me hahmottaisimme, mitä toinen yksilö kokee, me helposti keskitymme vain siihen, miltä meistä itsestämme tuntuisi hänen tilanteessaan. Toisen yksilön erilaisuus ja erityisyys jäävät siis huomioimatta.

Eläinten kohdalla juuri projektiivinen empatia tarjoaa pohjan aiheettomalle inhimillistämiselle. Vaikkapa tilallinen voi siis rangaista sikaa siksi, että pitää eläintä tahallisesti uhmakkaana tai juonivana. Toisessa ääripäässä ihminen voi kohdella koiraa ihmisenä, samalla sivuuttaen koiran omat, koiramaiset tarpeet.

Ruumiillinen empatia

Ruumiillinen empatia juontaa juurensa fenomenologisesta filosofiasta, ja siinä korostuu kehon tapa välittömästi viestiä kokemuksia muille, sekä erityisesti kehojen vuorovaikutus, ”intersubjektiivisuus”.

Kun olemme muiden kanssa tekemisissä, kommunikoivat meidän kehomme keskenään paljon enemmän kuin mitä tietoisesti voimme ymmärtää – aistimme välittömästi toisen tunnetiloja ja vastaamme niihin omalla kehonkielellämme ilman ensimmäisenkään ajatuksen syntyä.

Ruumiillinen empatia on toisen tuntemista kehollisuuden kautta, aktuaalisessa vuorovaikutustilanteessa. Sen kehittyminen vaatii valmiutta hellittää ajattelusta ja antautua kanssakäymisen välittömyyteen, sekä sitä kautta toisen erilaisuuteen. Ruumiillinen empatia mahdollistaakin eläinten erityisyyden sekä erilaisuuden esilletuonnin ja on sitä kautta varsin hedelmällistä myös eläinetiikan kannalta.

Affektiivinen empatia

Affektiivinen empatia on välitöntä resonointia muiden tunnetilojen kanssa. Resonaation tilassa me liikumme muiden kokemusten kanssa ikään kuin kaislat veden mukana.

Juuri affektiivinen empatia on herättänyt paljon kiinnostusta moraalin saralla, sillä se on meistä lähes kaikkiin sisäänrakennettu, välitön taipumus, jota kehittämällä voidaan kasvattaa moraalista huolta muita kohtaan. Myös eläinetiikassa tulisi affektiivista empatiaa korostaa yhä enemmän. Parhaimmillaan se mahdollistaa eläinten kokemusmaailman paljastumista tavalla, joka väistämättä herättää moraalista huolta.

Juuri ruumiillinen ja affektiivinen empatia ovat tunteita, joita tulisi kehittää myös suhteessa toislajisiin olentoihin. Tämä vaatii eläinten näkökulman oppimista, heittäytymistä. Kenties juuri nämä empatian muodot ovat avain maailmaan, jossa eläintä ei enää kohdata tuotteena vaan ainutlaatuisena, kokevana yksilönä.

Elisa Aaltolan sylissä on hänen löytökoiransa.
Filosofi Elisa Aaltola on erikoistunut eläineettisiin kysymyksiin. Aaltola on dosentti Turun yliopistossa ja työskentelee yliopistotutkijana Itä-Suomen yliopistossa. Aaltola osallistuu aktiivisesti eläinetiikkaa käsitteleviin keskusteluihin. Häneltä on julkaistu lukuisia kirjoja ja artikkeleita niin suomeksi kuin englanniksi.

Päivitetty 17.4.2019: Elisa Aaltolan toimenkuvaa muutettu.

Kuvat: Unsplash (artikkelikuva) & Elisa Aaltola (omakuva).

Kerro kaverillesi:

Facebook
Twitter
LinkedIn
WhatsApp
Email
Telegram
Jaa artikkeli

Lisää aiheesta: